Lue keskustelun säännöt.
Onko mun 1v 10kk ihan normaali???
14.09.2016 |
Kertokaa kokeneemmat onko tämä normaalia käytöstä. Kyseessä tyttö joka on jatkuvasti riiviö. Heittelee tavaroita, ruokaa, vettä, hiekkaa, kiviä. Repii istutukset ei tottele mitään, innostuu vaan kun kieltää. Tylsistyy sisällä ja ulkona.
Kun kiellän jotain ja otan tavaran pois ei ole moksiskaan. Ennen sentään pahoitti mielensä. Kun leikin hänen kanssaan jaksaa noin 2min ja sitten lähtee touhuamaan omiaan. Yleensä jotain tuhmuuksia taas.
Sisaruksia ei ole, ulkoillaan monta kertaa päivässä ja kerhoissa käydään 2 kertaa viikossa.
Auttakaa, onko lapsellani adhd vai mikä?
Kommentit (16)
Ei noin pienestä voi vielä sanoa. Lähinnä tuo kuulostaa siltä, että et ole järjestänyt lapselle tarpeeksi mielekästä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tekeminen mitä keksin on ok 2 min ja sitten kyllästyy. Oisko kellään ideoita mitä tehdä? Kerhossakaan ei jaksa maalata, piirtää tai leikkiä millään kovin kauaa. Pienempänä keskittyi välillä hienosti ja leikittiin pitkiäkin aikoja mutta ei enää. Meno vaan pahenee :(
Ap
Ihan normaalia. Taaperot on välillä riiviöitä.
Muutaman palan palapelit, Dubloilla rakentelu, palikoilla rakentelu, kirjojen katselu ja asioiden nimeäminen. Ota myös lapsi mukaan kotitöihin.
Aika pieni keskittymään mihinkään, sitä paitsi , eikö tuon ikäisillä ala olla tuhma- ikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta kahden vuoden uhmaiältä kuulostaa, ei hätää, vaihe on tärkeä ja raskas lapsen kehityksessä. Teiltä varmaankin 2-v neuvolassa lapsen uhmaamisesta tullaan kysymään. Lapsi kokeilee rajojaan ja vanhempien pinnaa. Voimia arkeen, itsekin taistelen/neuvottelen/ kuuntelen/turhaudun/ kiellän 2,5- vuotiaan uhmikseni kanssa hela dagen. Luotetaan siihen, että ohi menee ajastaan. T. Th-opiskelija ja äiti itsekin :)
Selvä Av-mamma kovaa vauhtia kehittymässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meillä samanikäinen. Testaa kotona ja päiväkodissa. Meillä on käytössä jäähyhuone kaikkein pahimpiin tekosiin (lähinnä toisten satuttaminen). Muuten esim. tavaran/lelun pois ottaminen riittää. Sisällä turhautuu eikä leiki itsenäisesti mitään kovin kauan. Ohjatusti innostuu piirtämään/muovailemaan/tekemään palapeliä pidempään. Ulkona viihtyy ja keksii tekemistä.
Meillä kans 1v 10kk poika ja vähän samanlaista. Oon myös miettinyt, että onko se ihan normaali. :-D Mut kaipa se on, toivottavasti. Tuntuu, että sillä on joku huomionhaku tarve tai sit se haluaa ulos, kun alkaa meno yltymään. Sisällä usein auttaa, kun pidetään riehuhetki aina välillä. Meen lattialle ja hassutellaan ja otan reppuselkään ja kieputan ja kutitan jne. Sen jälkeen aina unohtuu (yleensä) kikkailut, kun se on hetken saanut kikattaa sydämensä kyllyydestä.
Ulkona puistossa tuntuu, että sit kun se alkaa olla väsynyt ja haluaa pois, alkaa "häiriökäyttäytyminen" eli esim. hiekanheittely ym. Silloin aina lähtee suosiolla, kun usein ei haluaisi lähteä puistosta ja saa itkuraivarit lähdön hetkellä (tätä ollut loppukesästä nyt). Uhmaikää on siis ollut jo jonkin aikaa. En tiedä vaan ollaanko vieläkään pahimmassa vaiheessa vai onko tämä vasta alkua...
Syöminen ja piirtäminen ym. ois meilläkin yhtä paukuttelua ja säätämistä. Luulen, että johtuu siitäkin, kun taidot ei vielä ole niin hyvät ja poika tuntuu vähän perfektionistilta? Kovasti haluaisi onnistua ja sitä ottaa päähän herkästi, jos ei joku heti luonnistu. Sit luovuttaa äkkiä=menettää mielenkiinnon. Jostain luin joskus, ettei saisi olla esim. liian vaativia leluja esillä tämän takia. Kun on tarpeeksi helppoja, niin tulee onnistumisen kokemuksia ja mielenkiinto säilyisi. (Tän olin muuten itsekin unohtanut...)
Aika paljon voi olla sitäkin, kun se tuntuu ymmärtävän jo ihan hirveästi, mutta ei vielä puhu kuin muutaman kymmenen sanaa ja sanojen osia. Sit kun en aina ihan kaikkea ymmärrä, mitä herra tarkoittaa, niin sekin ottaa sitä suuresti aivoon.
Ulkoiletteko aina samoissa paikoissa? Me koetetaan aina vähän vaihdella, että mentäisiin aina eri päivinä vähän eri puistoihin ja eri kävelyreittejä. Kun on aina joku paikka, missä ei olla vähään aikaan käyty, jaksaa ihmetellä asioita vähän pidempään.
Saanko minäkin kysyä muutamia, onko normaalia:
- meillä on poika alkanut tehdä eri ilmeitä; saattaa ykskaks syöttötuolissa tai vaikka rattaissa bussissa ottaa jonkin tietyn ilmeensä esim. sellaisen vihaisen kulmienkurtistusilmeen ja sitten on se "päällä" hetken aikaa. Eikä siis ole vihainen oikeasti(?), kunhan vain esittää jotain.
- aiemmin vierasti tosi paljon ihmisiä, mutta nyt kesän jälkeen yllätyin, kun kerhossa kiersi näyttelemässä leluja kaikille aikuisille ihan koko ajan! Onko ollut kotona liian vähällä huomiolla tai jotain? Vaiko ihan normaalia ja nyt alkaa pääsemään vierastuksesta pikkuhiljaa yli?
- pelästyy ihan hirveästi kun meille tulee joku kylään. Kun ovikello soi ja vieras tulee sisään, niin kamala parku. Laantuu kyllä jonkin ajan päästä vähitellen ja tunnin päästä saattaa jo esitellä lelujaan. Meillä kyllä käy tosi harvoin ketään. Onko tottunut liian vähän kyläilyihin?
- hakkaa joskus ihan muuten vain päätänsä esim. seinään tai johonkin huonekaluun. Ei lujaa, vaan vähän kuin testailisi miltä tuntuu? Aina ollut hirveän tarkka päästään ja itku tullut, jos vähän pää osunut vahingossa vaikka pöytään kun noussut alla seisomaan.
- ei tahdo kumartua minkään juttujen alitse, esim. mennä köysiaidan alitse tai puistossa jonkin laitteen ali ryömiä. Yrittää kiivetä yli vain.
- ei tykkää melusta, muskarissa haluaa vain toiseen huoneeseen leikkimään, pois laulupiiristä
- kotona ei tykkää suomenkielisistä lastenlauluista, englanninkielisistä tykkää. Suuttuu jos laittaa suomalaisia soimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sekä sit olis aina ollut sellainen, ettei keskity?
Kiitos kaikille vastauksista, helpottavaa kuulla että tämä on ihan normaalia.
10, en ole mikään expertti mutta vastaan silti mihin pystyn :)
-tuo ilmeily on meilläkin tuttua. Joskus vilkuttaa iloisesti vieraille esim bussissa ja kun ne vastaa hymyillen niin sitten vedetään vihainen ilme päälle.
-välillä tyttö vierastaa ja välillä ei. Ihan millä päällä sattuu olemaan. Vieraihin suhtautuu varauksella.
-on myöskin tehnyt tuota kokelua että sattuuko jokin. Yleensä on mennyt hakkaamaan päätänsä johonkin mihin on sen juuri kumauttanut ja saanut pipin. Ihan kuin varmistaa että sattuihan tämä varmasti :)
-juuri pari päivää sitten yllätyin kun kumarteli pöydän alle, ei ole ennen halunnut mennä.
-tyttö taas joraa muskarissa ihan täysillä, parasta koko viikossa.
-suuttuu jos laulan tiettyjä lauluja. Kaikki mitä radiosta tulee on ok.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli hyvin levoton lapsena. Älykäs ja kilttikin toisinaan. Mutta rikkoi ja karkaili. Levoton. Kouluikäisenä alkoi migreeni. Ja vähän myöhemmin maksoin hänelle yksityisesti pään magneettitutkimuksen (kunnaliseen ei päässyt) ja iso synnynnäinen aivomuutos löytyi. Hän pääsi leikkaukseen ja ok. Tietysti on hyvin pelottavaa joutua leikkaukseen. Mutta syy selvisi ja lapsella oli ollut tosi paha olo. Toinen kysymys: onko lapsi teidän biologinen lapsi. Joskus lapsi voi oireilla kun vaistoaa ettei ole omassa kodissaan? Pysykää rauhallisina ja jutelkaa asiasta lastenlääkärin kanssa-älkää peitelkö ongelmaa. Itse tein näin kun en halunnut olla "huono äiti".
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, helpottavaa kuulla että tämä on ihan normaalia.
10, en ole mikään expertti mutta vastaan silti mihin pystyn :)
-tuo ilmeily on meilläkin tuttua. Joskus vilkuttaa iloisesti vieraille esim bussissa ja kun ne vastaa hymyillen niin sitten vedetään vihainen ilme päälle.
-välillä tyttö vierastaa ja välillä ei. Ihan millä päällä sattuu olemaan. Vieraihin suhtautuu varauksella.
-on myöskin tehnyt tuota kokelua että sattuuko jokin. Yleensä on mennyt hakkaamaan päätänsä johonkin mihin on sen juuri kumauttanut ja saanut pipin. Ihan kuin varmistaa että sattuihan tämä varmasti :)
-juuri pari päivää sitten yllätyin kun kumarteli pöydän alle, ei ole ennen halunnut mennä.
-tyttö taas joraa muskarissa ihan täysillä, parasta koko viikossa.
-suuttuu jos laulan tiettyjä lauluja. Kaikki mitä radiosta tulee on ok.
Ap
Kiitos sullekin vastauksesta! Ok, tää lienee sit normaalia. :-) Kaikkea sitä tulee pähkäiltyä aina ja kun ei ole neuvola-aikojakaan niin tiheästi enää, niin välillä tulee tämmöinen hassu epävarma olo. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli hyvin levoton lapsena. Älykäs ja kilttikin toisinaan. Mutta rikkoi ja karkaili. Levoton. Kouluikäisenä alkoi migreeni. Ja vähän myöhemmin maksoin hänelle yksityisesti pään magneettitutkimuksen (kunnaliseen ei päässyt) ja iso synnynnäinen aivomuutos löytyi. Hän pääsi leikkaukseen ja ok. Tietysti on hyvin pelottavaa joutua leikkaukseen. Mutta syy selvisi ja lapsella oli ollut tosi paha olo. Toinen kysymys: onko lapsi teidän biologinen lapsi. Joskus lapsi voi oireilla kun vaistoaa ettei ole omassa kodissaan? Pysykää rauhallisina ja jutelkaa asiasta lastenlääkärin kanssa-älkää peitelkö ongelmaa. Itse tein näin kun en halunnut olla "huono äiti".
Saako kysyä tarkemmin, mikä aivomuutos se oli?
Se on vaan huono, kun ei ne neuvolassa ja lääkärissä ikinä mitään ota tosissaan. On vaan ihan "tavallista"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, helpottavaa kuulla että tämä on ihan normaalia.
10, en ole mikään expertti mutta vastaan silti mihin pystyn :)
-tuo ilmeily on meilläkin tuttua. Joskus vilkuttaa iloisesti vieraille esim bussissa ja kun ne vastaa hymyillen niin sitten vedetään vihainen ilme päälle.
-välillä tyttö vierastaa ja välillä ei. Ihan millä päällä sattuu olemaan. Vieraihin suhtautuu varauksella.
-on myöskin tehnyt tuota kokelua että sattuuko jokin. Yleensä on mennyt hakkaamaan päätänsä johonkin mihin on sen juuri kumauttanut ja saanut pipin. Ihan kuin varmistaa että sattuihan tämä varmasti :)
-juuri pari päivää sitten yllätyin kun kumarteli pöydän alle, ei ole ennen halunnut mennä.
-tyttö taas joraa muskarissa ihan täysillä, parasta koko viikossa.
-suuttuu jos laulan tiettyjä lauluja. Kaikki mitä radiosta tulee on ok.
Ap
Kiitos sullekin vastauksesta! Ok, tää lienee sit normaalia. :-) Kaikkea sitä tulee pähkäiltyä aina ja kun ei ole neuvola-aikojakaan niin tiheästi enää, niin välillä tulee tämmöinen hassu epävarma olo. :-)
Sepäse kun ei ole oikein ketään keneltä kysyä. Tyttö on aina ollut hyvin vilkas ja siitä oli neuvolassa puhetta 1v tarkastuksessa. Neuvolan täti kertoi että hänellä on 4 poikaa joista yksi oli hyvin vilkas ja hän on selkeästi kaikkein fiksuin... Eli ehkäpä meidän muksut on vaan tosi fiksuja! :D
Ihan normaalia on. Oma suunnilleen samanikäinen on ihan samanlainen, minulla tosin auttaa hieman se, kun leikin paljon hänen kanssaan ja hän saa tarpeeksi huomiota. Kiukustuu kuitenkin aina todella herkästi.