Milloin viimeksi katkaisit kaverisuhteen?

En ole ikinä katkaissut kaverisuhdetta.

Vanhimpien ystävieni kanssa ollaan tunnettu syntymästä tai varhaislapsuudesta saakka, joidenkin kanssa murros-/teini-iästä ja jotkut ovat tulleet elämääni parikymppisenä.

Kavereita tulee vuosittain lisää, he eivät ole niin läheisiä kuin ystävät, vaikka tärkeitä hekin toki ovat.

12 vuotta sitten. Läheiseni sairastui vakavasti. Tämä ns kaverini ei ollut asiasta tippaakaan kiinnostunut, vaikka olin kuunnellut hänen murheita 20 vuotta ja yrittänyt niissä tukea. Mulla vain tuli mitta täyteen.

Aion tehdä niin nyt, sillä ystäväsuhteemme lähinnä kuluttaa. Hän on liian dominoiva ja dramaattinen sekä saa lapsellisia kiukuttekukohtauksia. Nyt sain kyllä lopullisesti tarpeekseni kun kuvioihin on tullut uhkailu jos ei asiat suju juuri hänen pillinsä mukaan aina... Enää ei vain jaksa,vaikka koitin parhaani mukaan tukena olla hänen vaikeassa elämän tilanteessaan mutta eipä hän sitä osaa arvostaa näköjään.

Vuosi sitten kun tämä kyseinen ihminen lakkasi vastaamasta viesteihini.

N kk sitten. Lähimpään ystävääni. Hän käänsi selkänsä kun eniten olisin tukea tarvinnut. (ei siis puhuta rahasta tai asioiden konkreettisesta tekemisestä vain kuuntelusta ja juttelusta) Tämän hän on toistuvasti tehnyt ennenkin. Lisäksi hän on pettänyt minua silloisen mieheni kanssa pidemmän aikaa. Hän on puhunut pahaa minusta ystäville ja tuntemattomille. Hän on myös jättänyt minut todella humalassa yksin ja lähtenyt ystäväni (jota hän ei siis tuntenut silloin) kanssa eri kaupunkiin. Hän on suuttunut kun olen pyytäny velkoja takaisin ja ei itse ole halukas auttamaan. Ei tarjoa takaisin, lainaa, auta, tule sovitusti, lupailee ja samana pv sitten selviää että suunnitelmissa on muutos mm. Yhteiset syntymäpäivät pitää mykkäkouluja yms. Hän on varastanut minulta, pyytänyt katkomaan välejä muihin *typeränä tein* Lisäksi hän on kova arvostelemaan ja ylenkatsomaan muita. Häntä olen siis tukenut, auttanut, rahallisesti, henkisesti ja konkreettisesti. Olen myös puolustanut häntä toistuvasti hyväksikäytöltä muilta ihmisiltä ja vaarantanut monta kaverisuhdetta tämän vuoksi. Olen pyrkinyt olemaan se keneltä hän kuulee jos muut ovat hiljaa. Se ei ole aina helppoa. Koin hänen olevan kaiken tämän arvoinen. Hän on jatkanut tätä tyhjän lupailua myös lapselleni. Alkaen jo ristiäislahjasta jota koskaan ei saapunut (kummi). Terveisiä itään. Silti ikävöin.

Mä olen 40 v ja koskaan ei ole tarvinnut katkaista kaverisuhdetta. Vuosien saatossa muutaman kanssa on yhteydenpito hiipunut, mutta tietoista katkaisua en ole tehnyt. 

Vajaa vuosi sitten katkaisin suhteen silloiseen parhaaseen ystävääni. Kaipaan häntä vieläkin sillä meillä oli todella hauskaa yhdessä, mutta uskon tehneeni siinä tilanteessa järkevimmän mahdollisen valinnan. Syy? Ystäväni avioliitto kariutui (mies osoittautui huijariksi), hänen perheestä (Iranista) kääntyi häntä vastaan ja elämä alkoi luisua alamäkeä. Yritin kovasti auttaa häntä, kuuntelin ja tuin ja yritin ehdottaa erilaisia ratkaisuja. Olin "saatavilla" jatkuvasti. En koskaan tuominnut tai arvostellut edes hänen miestään tai perhettään. Masennuin lievästi itsekin. Jossain vaiheessa ystäväni muuttui täysin minua kohtaan, oli pilkallinen ja ilkeä vaikka en ollut antanut mitään syytä, päinvastoin. Ajattelin, että tilanne on kiristänyt hänen hermojaan ja annoin anteeksi, hän tosin ei koskaan pyytänyt. Jossain vaiheessa ystäväni alkoi valehtelemaan. Sanoin, etten hyväksy sitä, mutta sehän jatkui vaan. Kerran otin asian taas puheeksi, mutta hän sanoi todella rumasti, kutsui minua vainoharhaiseksi ja kysyi, miksi luulin että hän vaivautuisi valehtelemaan minulle mistään, en nimittäin ollut hänelle millään lailla tärkeä ihminen. (Luulin, että olimme olleet todella läheiset.) Sattui ja pahasti. Sen jälkeen en ole puhunut hänelle eikä hän minulle. Parempi näin.

Up

Ei tarvinnut itse vaivautua. Huokaus.

Viime vkolla kun kaverini jäi kiinni exäni panemisesta. Erosin exästäni kaksi viikkoa sitten. Girl code..