Miksei mitään tehdä koskaan ehdoillani?
Aina muut viilettävät edellä ja saan juosta perässä, mutta jos itse ehdotan jotain muu porukka, ystävä, kaveri tai miesystävä pitää ehdotuksiani typerinä. Jos kutsun juhliin ei tulla ja jos sanon mielipiteeni puhutaan päälle tms. Olen tämän takia alkanut eristäytymään, tullut neuroottiseksi yms.
Olen myös alkanut miettiä kaikkia syitä tähän ja ajatellut olenko jotenkin mitätön, maahan potkittava, naurettava, reppana ja nössö jolle naureskellaan selän takana.
Kommentit (16)
Olet joutunut lapsipuolen asemaan ihmissuhteissasi, sinua ei oteta tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet joutunut lapsipuolen asemaan ihmissuhteissasi, sinua ei oteta tosissaan.
Miten sitten otettaisiin?
Koska susta ei ole hyötyä, sulla ei ole valtaa. Aikuisten "ystävyys" nyt on vaan usein vähän semmoista. Hankipa hyödyllinen ammatti, lääkäri lakimies jne. tai ihan vaan rahaa, ja katso kuinka vitsisi alkavat taas naurattaa muita...
Olen vähentänyt yhteydenpitoakin ja lakannut välittämästä lähipiirin jutuista. Olen myös tullut kriittiseksi ja ilkeäksi. Enkä pidä mitään juhlia näille idiooteille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös alkanut miettiä kaikkia syitä tähän ja ajatellut olenko jotenkin mitätön, maahan potkittava, naurettava, reppana ja nössö jolle naureskellaan selän takana.
kyllä ja ei. olet mitätön. mutta ei sulle naureskele kuin toiset liki yhtä mitättömät. hyvin menevien porukalla ei ole kiinnostusta potkia maassa makaavia, he keskittyvät ihmisiin joissa on potentiaalia sillä menestys tarttuu ja säteilee ympärilleen. ne on ne juuri susta seuraavalla tasolla olevat jotka murjoo sua.
Vierailija kirjoitti:
Koska susta ei ole hyötyä, sulla ei ole valtaa. Aikuisten "ystävyys" nyt on vaan usein vähän semmoista. Hankipa hyödyllinen ammatti, lääkäri lakimies jne. tai ihan vaan rahaa, ja katso kuinka vitsisi alkavat taas naurattaa muita...
Ja sitten miettisin aina ovatko ystäväni oikeita ystäviä. Tämä ilmiö koskee muuten ulkonäköäkin. Olen hionut sen sellaiseksi, että saan melkein kaiken mitä haluan. Se vain on taas lisännyt pahaa oloani ja tyhjyyden tunnetta.
Ap
Mulla on toi sama! Valitettavasti en ole keksinyt mistä se johtuu, kerran joku sanoi että mulla ei vaan ole auktoriteettia. Olisi kyllä kiinnostavaa mikä siihen on vaikuttanut. Sen sijaan olenkin tosiaan eristynyt niin että miesystäväni on periaatteessa ainut ystäväni ja olen yrittänyt keskittyä vain itseeni ja asioihin mistä nautin välittämättä p*skaakaan muista koska täytyy sanoa ettei heistäkään ole minulle hyötyä jos minustakaan ei heille. Minähän en saa ikinä mitään muuta kuin pahan mielen ihmissuhteista joissa joutuu jatkuvasti kokemaan itsensä arvottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös alkanut miettiä kaikkia syitä tähän ja ajatellut olenko jotenkin mitätön, maahan potkittava, naurettava, reppana ja nössö jolle naureskellaan selän takana.
kyllä ja ei. olet mitätön. mutta ei sulle naureskele kuin toiset liki yhtä mitättömät. hyvin menevien porukalla ei ole kiinnostusta potkia maassa makaavia, he keskittyvät ihmisiin joissa on potentiaalia sillä menestys tarttuu ja säteilee ympärilleen. ne on ne juuri susta seuraavalla tasolla olevat jotka murjoo sua.
No mussa on oikeasti potentiaalia vaikka mihin. Sehän ei taas näille käy. Ottajia olisi niissä oikeasti menestyneissäkin. Itsetuntoni ei vain riitä siihen sakkiin, joten olen noidankehässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska susta ei ole hyötyä, sulla ei ole valtaa. Aikuisten "ystävyys" nyt on vaan usein vähän semmoista. Hankipa hyödyllinen ammatti, lääkäri lakimies jne. tai ihan vaan rahaa, ja katso kuinka vitsisi alkavat taas naurattaa muita...
Ja sitten miettisin aina ovatko ystäväni oikeita ystäviä. Tämä ilmiö koskee muuten ulkonäköäkin. Olen hionut sen sellaiseksi, että saan melkein kaiken mitä haluan. Se vain on taas lisännyt pahaa oloani ja tyhjyyden tunnetta.
Ap
Voit siis olla ihmisten kanssa miettien ovatko he ns. oikeita ystäviä, tai sitten voit olla yksin (ja toki av:lla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska susta ei ole hyötyä, sulla ei ole valtaa. Aikuisten "ystävyys" nyt on vaan usein vähän semmoista. Hankipa hyödyllinen ammatti, lääkäri lakimies jne. tai ihan vaan rahaa, ja katso kuinka vitsisi alkavat taas naurattaa muita...
Ja sitten miettisin aina ovatko ystäväni oikeita ystäviä. Tämä ilmiö koskee muuten ulkonäköäkin. Olen hionut sen sellaiseksi, että saan melkein kaiken mitä haluan. Se vain on taas lisännyt pahaa oloani ja tyhjyyden tunnetta.
Ap
Voit siis olla ihmisten kanssa miettien ovatko he ns. oikeita ystäviä, tai sitten voit olla yksin (ja toki av:lla).
Olen yksin ja av:lla. Nyt aloitin yhden kurssin, jossa sielläkin minulle tuhahdeltiin ja pyöriteltiin silmiä jo ekalla tunnilla. On niin tyhjä ja paha olo, että itkettää.
Olen saanut töitäkin ja vähentänyt alkoa, mutta mikään ei kai muutu. Harmi, että olen vielä seurallinen ihminen, yli kolmekymppinen ja minua kohdellaan kuin typerää lasta :'(
Ap
Mitäpä jos kokeilisit sanoja "me tehdään" sanan "voitaisiinko" sijasta?
Kaikissa ei toki ole tätä johtajamaista auktoriteetti luonnetta, mutta sitä voi kasvattaa.
Saathan jotain asioita määrätä itse, ajattele, niin muut huomaavat mitä tahdot sanoa.
Monta kertaa ajateltu, psykodraamaa vaikka leikillään.
Vaihda seuraa. Joillekin sinustakin lienee hyötyä, ja he kuuntelevat silloin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos kokeilisit sanoja "me tehdään" sanan "voitaisiinko" sijasta?
Kaikissa ei toki ole tätä johtajamaista auktoriteetti luonnetta, mutta sitä voi kasvattaa.
Silloin minulle luultavasti nauretaan.
Ap
Sinusta huokuu sisäinen ylimielisyys. Pidät itseäsi salaa muita parempana. Siksi.