Mitä tein väärin? (työkaveri kiinnostunut)
Työpaikalla on mies, jonka kanssa olen tekemisissä epäsäännöllisesti. Olen aika puhelias ja niin on hänkin, eli on juteltu tavatessa paljon. Kuitenkin lähinnä työasioista. Viime tapaamisilla on alkanut puhua yhdestä lounaspaikasta työpaikan ulkopuolella, jossa aikoo käydä. Itse käyn melkein joka päivä työpaikan ulkopuolella lounastunnilla jonkun kanssa joten en siitä hoksannut mitään.
Pari viikkoa sitten työkaveri sitten laittoi viikonloppuna illalla minulle viestin, että haluanko käydä hänen kanssaan siinä lounaspaikassa syömässä. Lisäksi oli kysymys, että haittaako jos hän istuu sitten siellä viereeni sohvalle. Allekirjoitus oli tyyliä 'joku, joka miettii liikaa'.
Viesti oli mielestäni vähän outo, mutta aloitteeksi sen tulkitsin. Kotiasioista ei oltu koskaan tämän työkaverin kanssa puhuttu. Päädyin laittamaan takaisin viestin, että voidaan käydä lounaalla yhdessä, mutta minulla on tahollani miesystävä, enkä kaipaa mitään enempää.
Työkaverin vastaus oli kitkerä. Hänellä tarkoituksena oli vain olla kohtelias, mutta ylireagoin. Rivien välistä luin vielä että sellaistakin, että näin käy kun yrittää olla naiselle ystävällinen. Ei laittanut mitään jatkokysymyksiä tai ehdottanut päivää sille lounaalle.
Nyt olen sitten muutamaan kertaan törmännyt työkaveriin sattumalta. Yleensä on iloinen ja hymyilevä, mutta nyt vihaisen näköinen ja tuskin tervehtii.
Ottaa päähän. Mitä tein väärin, ja missä kohdassa? Olisiko pitänyt sanoa että tule vaan viereen koskettelemaan, kun hän ei kerran suoraan tunteistaan puhunut? Vai olisiko pitänyt keksiä joku tekosyy että en pääse sinne lounaalle ja pitää työkaveria roikkumassa? Täytyy sanoa että en olisi vapaanakaan hirveästi innostunut muutenkaan tuollaisesta lähestymisestä jossa suojellaan omaa egoa lähestymällä 'varmaa tietä' eikä suoraan kertomalla heräävistä tunteista.
Kommentit (13)
Nilviäinen yritti ja narahti. Unohda se.
Mies on sinuun ihastunut, ja kuvitteli tämän olevan molemminpuolista. Nyt kun ilmeni ettei näin olekaan, hän koittaa päästä ihastumisestaan eroon negatiivisten tunteiden avulla. Eiköhän se siitä ajan kanssa, tuskin pystyt mitään tekemään asian eteen.
Olisitko sitten ollut kiinnostunut miehestä, jos hän ei olisi laittanut noin outoa viestiä? Ja onko sinulla oikeasti miesystävä? Itse pysyisin kaukana työkaverista, vaikuttaa jotenkin häiriintyneeltä.
Näin me ihmisoliot olemme erilaisia. Itseäni kun suorastaan ällöttää suorat treffipyynnöt, mutta viaton, tai olevinaan viaton kutsu kahville tai seuraksi viettämään aikaa oli paras tapa lähestyä minua sinkkuaikoina.
Sitoutumiskammoni takia tarvitsin aina jonkun tekosyyn uskotella, ettei mies ehkä kuitenkaan halua minusta mitään, vaikka ihastus oli oikeasti selvää.
Vastauksen kysymykseesi tiedät itsekin, joten miksi kysyt.
Vierailija kirjoitti:
Näin me ihmisoliot olemme erilaisia. Itseäni kun suorastaan ällöttää suorat treffipyynnöt, mutta viaton, tai olevinaan viaton kutsu kahville tai seuraksi viettämään aikaa oli paras tapa lähestyä minua sinkkuaikoina.
Sitoutumiskammoni takia tarvitsin aina jonkun tekosyyn uskotella, ettei mies ehkä kuitenkaan halua minusta mitään, vaikka ihastus oli oikeasti selvää.
Vastauksen kysymykseesi tiedät itsekin, joten miksi kysyt.
Onpas erikoista, jos ap:n työkaverin lähestyminen olisi sinusta ok. Minua ainakin ällöttäisi tuollainen limainen pyyntö "saanko istua viereesi sohvalle". Sen sijaan tuntuu mukavalta, kun joku pyytää normaalisti treffeille.
Työkaveri taitaa ottaa viikonloppuisin liikaa alkoa, siltä kuulostaa.
Kiitos kommenteista. Kiva kuulla, että näin monet hahmottavat tilanteen samoin. Pännii vaan, koska olen tottunut ajattelemaan että osaisin aika hyvin vältellä konflikteja, ja tätä nyt en sitten nähnyt ennalta. Hankaloittaa myös työtä, koska tietyissa asioissa täytyy edelleen asioida tämän henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko sitten ollut kiinnostunut miehestä, jos hän ei olisi laittanut noin outoa viestiä? Ja onko sinulla oikeasti miesystävä? Itse pysyisin kaukana työkaverista, vaikuttaa jotenkin häiriintyneeltä.
Enpä olisi. En ajatellut häntä yhtään siinä mielessä, ja ollaan sitäpaitsi eri ikäluokkaa. Ei ole herättänyt ajatuksia suuntaan eikä toiseen. Jos kyse olisi vapaa-ajan tuttavasta, olisin varmaan sanonut vielä rehellisemmin sen, että en näe meitä yhdessä, vaikka hänen kanssaan ihan mukava onkin jutella. Nyt kun töissä ollaan tekemisissä, ajattelin että olisi riskittömämpää mainita ainoastaan miesystävä (joka siis on ihan oikea ihminen).
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Näin me ihmisoliot olemme erilaisia. Itseäni kun suorastaan ällöttää suorat treffipyynnöt, mutta viaton, tai olevinaan viaton kutsu kahville tai seuraksi viettämään aikaa oli paras tapa lähestyä minua sinkkuaikoina.
Sitoutumiskammoni takia tarvitsin aina jonkun tekosyyn uskotella, ettei mies ehkä kuitenkaan halua minusta mitään, vaikka ihastus oli oikeasti selvää.
Vastauksen kysymykseesi tiedät itsekin, joten miksi kysyt.
Minäkään en mitenkään pistä pahaksi kutsua kahville tai viettämään aikaa. Se vieroksumani osa oli tuo kysymys viereen istumisesta. Tuollaiseen ei normaalisti tarvitse mitään lupaa. Jos toinen istuisi kysymättä viereen, tilanteen mukaan joko jäisin siihen tai siirtyisin vaivihkaa kauemmas, jos alkaisi vaikuttaa siltä, että tilanne on kehittymässä johonkin. Se, että toinen kysyy etukäteen luvan 'viattomaan' tekoon tuntuu minusta siltä, että minulta ollaan viemässä mahdollisuus kieltäytyä lähikontaktista, koska kerran jo lupasin.
Kysyin siksi, että kyllä minusta tuntuu kurjalta, että olen selvästi pahoittanut jonkun mielen. Toinen osapuolikaan ei minusta käyttäytynyt kaikkein tyylikkäimmällä tavalla, mutta mietin että olisinko voinut vaikuttaa lopputulokseen.
-Ap
"Voidaan käydä, mutta sitten istutaan kyllä vastakkain" olisi ollut samanlaisella kielellä esitetty torjunta, mutta etpä nyt varsinaisesti mitään väärin tehnyt. Et ole vastuussa muiden ihmisten tunteista, et edes pettymyksestä.
Et sä mitään väärin tehnyt, paitsi ehkä et ajoissa eli jo jutellessanne tajunnut että mies mahdollisesti tullkitsee juttelemisen ja silmiin katsomisen väärin. Mutta niinhän ne välillä tulkitsee. Mies nyt kiukuttelee aikansa, joten anna olla ja unohda.
Torjutuksi tuleminen voi ottaa luonteen päälle. Ja olisithan sinäkin voinut torjua epäsuorasti. Laittaa viestin, että mennään vaan, kuulostaa kivalta paikalta, voisinpa käydä siellä joskus miesystävänikin kanssa. Tms. Anna toisen mököttää, kyllä se siitä.