Tabu: Johtuuko köyhyys pohjimmiltaan ikävästä luonteesta, itsekkyydestä, epäsosiaalisuudesta ja ymmärtämättömyydestä?

Musliminaiset..haluavat terveydenhuollon jne.Eivät halua töitä tehdä. En minäkään.

Jos puhutaan tämän päivän suomalaisesta köyhyydestä, niin olen kanssasi eri mieltä. Mielestäni köyhyys on eräänlainen itseään ruokkiva kehä, joka alkaa usein jo lapsuudessa. Lapsuudenkodin asenteet, tavat, uskomukset ja ylipääätään koko arvomaailma vaikuttaa hyvin paljon lapseen. Aikuisiällä tehdään helposti vääriä  valintoja. Yksittäisenä esimerkkinä vaikkapa toisessa ketjussakin puhuttu ylipaino. Pienituloinen täyttää helposti jotain sisäistä tyhjiötään ruualla, yleensä jollain lihottavalla herkulla. Ylipainosta seuraa tuki- ja liikuntaelinsairauksia, jolloin työkyky alenee. Tulee sairaslomia ja jossain vaiheessa ei ehkä pystykään tekemään enää nykyistä työtään. Köyhtyy edelleen ja uuden työpaikan saaminen muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa on haastavaa, jos ei terveytensä puolesta pystykään enää kaikkiin töihin. Tästä alkaa sairaslomien, työttömyysjaksojen ja mahdollisten lyhytaikaisten työsuhteiden kierre, jossa joka välissä odotetaan päätöksiä seuraavista tuista. Laskuja kasaantuu ja niitä erääntyy. Alkaa tulla perintäkirjeitä. Lopulta menee luottotiedot ja jos hyvin käy ja pääsee vuosien päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, tulot ovat edelleenkin pienet eikä ole enää toivoakaan paremmasta elintasosta. 

Minä olen köyhä enkä allekirjoita aloittajan ajatuksia. Olen köyhän yksinhuoltajan lapsi. Koulussa olin kiusattu ja syrjitty useiden vuosien ajan. Osittain sen vuoksi itsetuntoni vajosi todella alas ja edelleen kolmekymppisenä se on alhainen. Koulussa menestyin kuitenkin hyvin. Olen pienen sukuni ainut, joka on opiskellut korkeakoulututkinnon. Työllistyminen on ollut todella vaikeaa, vaikka valitsin tämän alan nimenomaan sen vuoksi, että tällä alalla piti olla hyvin töitä. Ei ole enää. Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä, vaikka työkokemusta kertyi paljon opiskeluaikoina. Olen huolehtinut itsestäni siitä asti, kun muutin pois kotoa eli 18-vuotiaasta asti. Olen aina ymmärtänyt rahan arvon ja ollut taitava tulemaan toimeen pikku rahalla, kun on ollut pakko. En ole tupakoinut enkä käyttänyt juuri alkoholia. En ole koskaan saanut sukulaisilta yhtään taloudellista tai mitään muutakaan tukea. Elämä on ollut raskasta ja olen kärsinyt myös pitkäaikaisesta masennuksesta, jota pahentaa työllistymisen vaikeus. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, kun tuntuu, ettei itse pysty vaikuttamaan siihen, vaikka kuinka ahkerasti opiskelisi ja pyrkisi tekemään töitä.   

Minä sanoisin, että köyhyys Suomen oloissa johtuu pikemminkin huonosta itsetunnosta, tyhmyydestä tai hedonismista. Huonoitsetuntoinen jää kotiin pyörimään, ei viitsi opiskella kunnolla kun ei omasta mielestään kuitenkaan pärjää ja lohduttaa itseään ruualla ja telkkarilla. Tyhmä saattaa paahtaa täysillä töitä mutta tekee aivan liikaa lapsia omaan tulotasoonsa nähden, haluaa väkisin asua kalliissa paikassa tai tekee hommat huonosti, jolloin niiden korjaamiseen menee enemmän rahaa. Hedonisti ostaa liput festareille, vaatteita tai matkan Thaimaahan piittaamatta pätkääkään siitä, että ensi kuussa loppuvat ruokarahat: pikavippi auttaa!

Vierailija kirjoitti:

Omat havaintoni elämästä 40 vuoden ajalta tukevat väitettä, että köyhyys on seurausta omasta ikävästä/ilkeästä ja muita hyväksikäyttävästä asenteesta muita kohtaan.

Osa köyhistä on tuollaisia, mutta niin on osa rikkaistakin. Esimerkiksi yritysjohtajana pärjää paremmin, jos ei liikoja välitä muiden tunteista ja osaa kaveerata hyötyä tavoitellen oikeiden ihmisten kanssa. Köyhissä olen enemmän tavannut liikaa kiltteyttä ja sitä ettei luoteta omiin kykyihin eikä haluta käyttää muita hyväksi. (Jotkut taparikolliset sitten ovat asia erikseen.)

Itse en ole köyhä enkä rikas. Omaa vaurastumistani on varmasti haitannut se, että viihdyn paremmin köyhien seurassa. Tuntuu, että esim. entisten opiskelukavereiden jutut on kovin pärjäämiskeskeisiä ja kilpailuhenkisiä, en jaksa sitä. Eli en viitsi verkostoitua oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ei kaikkien kohdalla, mutta voiko sanoa yleisenä ohjenuorana? Omat havaintoni elämästä 40 vuoden ajalta tukevat väitettä, että köyhyys on seurausta omasta ikävästä/ilkeästä ja muita hyväksikäyttävästä asenteesta muita kohtaan. Riippuvuussuhdetta toiseen suuntaan eli että köyhyys tekee ilkeäksi, on paljon vähemmän. Näin ainakin suomalaisten köyhien kohdalla, eri asia jossain Brasiliassa, missä on oikeita köyhiä.

Havaintoni on myös, etten ole läheskään ainut, joka ajattelee näin. Tämä selittää sen, mikseivät keskiluokkaiset yksinkertaisesti jaksa olla empaattisia suurinta osaa köyhiä kohtaan. Sairauden vuoksi köyhät saavat ihan eri tavalla empatiaa. Kukapa haluaisi auttaa kiittämätöntä, ikävää ihmistä.

Olen sitä mieltä, että köyhät ovat usein liian kilttejä eivätkä halua hyväksikäyttää muita. Työssä käyvät ovat  juuri näitä kyynärpäitään käyttäviä, ilkeitä ihmisiä, jotka osaavat pitää puoliaan liiankin hyvin. Esim. jos työpaikalla vähennetään väkeä, saavat yleensä juuri tällaiset tyypit jäädä. Kiltit ovat niitä, jotka joutuvat lähtemään. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan tämän päivän suomalaisesta köyhyydestä, niin olen kanssasi eri mieltä. Mielestäni köyhyys on eräänlainen itseään ruokkiva kehä, joka alkaa usein jo lapsuudessa. Lapsuudenkodin asenteet, tavat, uskomukset ja ylipääätään koko arvomaailma vaikuttaa hyvin paljon lapseen. Aikuisiällä tehdään helposti vääriä  valintoja. Yksittäisenä esimerkkinä vaikkapa toisessa ketjussakin puhuttu ylipaino. Pienituloinen täyttää helposti jotain sisäistä tyhjiötään ruualla, yleensä jollain lihottavalla herkulla. Ylipainosta seuraa tuki- ja liikuntaelinsairauksia, jolloin työkyky alenee. Tulee sairaslomia ja jossain vaiheessa ei ehkä pystykään tekemään enää nykyistä työtään. Köyhtyy edelleen ja uuden työpaikan saaminen muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa on haastavaa, jos ei terveytensä puolesta pystykään enää kaikkiin töihin. Tästä alkaa sairaslomien, työttömyysjaksojen ja mahdollisten lyhytaikaisten työsuhteiden kierre, jossa joka välissä odotetaan päätöksiä seuraavista tuista. Laskuja kasaantuu ja niitä erääntyy. Alkaa tulla perintäkirjeitä. Lopulta menee luottotiedot ja jos hyvin käy ja pääsee vuosien päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, tulot ovat edelleenkin pienet eikä ole enää toivoakaan paremmasta elintasosta. 

Eli ikävien ihmisten sukupolviketju.

Köyhyys johtuu häpeästä, ettei yksinkertaisesti kehtaa puolustautua vaikka olisi oikeassa.

Myös että työtä pidetään jonain ihmeellisenä etuoikeutena jota ei voida kaikille antaa.   Toivottavasti taaksejäänyttä mutta koettu näin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen köyhä enkä allekirjoita aloittajan ajatuksia. Olen köyhän yksinhuoltajan lapsi. Koulussa olin kiusattu ja syrjitty useiden vuosien ajan. Osittain sen vuoksi itsetuntoni vajosi todella alas ja edelleen kolmekymppisenä se on alhainen. Koulussa menestyin kuitenkin hyvin. Olen pienen sukuni ainut, joka on opiskellut korkeakoulututkinnon. Työllistyminen on ollut todella vaikeaa, vaikka valitsin tämän alan nimenomaan sen vuoksi, että tällä alalla piti olla hyvin töitä. Ei ole enää. Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä, vaikka työkokemusta kertyi paljon opiskeluaikoina. Olen huolehtinut itsestäni siitä asti, kun muutin pois kotoa eli 18-vuotiaasta asti. Olen aina ymmärtänyt rahan arvon ja ollut taitava tulemaan toimeen pikku rahalla, kun on ollut pakko. En ole tupakoinut enkä käyttänyt juuri alkoholia. En ole koskaan saanut sukulaisilta yhtään taloudellista tai mitään muutakaan tukea. Elämä on ollut raskasta ja olen kärsinyt myös pitkäaikaisesta masennuksesta, jota pahentaa työllistymisen vaikeus. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, kun tuntuu, ettei itse pysty vaikuttamaan siihen, vaikka kuinka ahkerasti opiskelisi ja pyrkisi tekemään töitä.   

Niin miten olet köyhä, en oikein ymmärtänyt. Kuulostat normaalilta nykyajan suomalaiselta. Saathan kaikki tuet? Ellet sitten ole yrittäjä, silloin voit olla köyhääkin köyhempi.

En ole varsinaisesti köyhä, mutta en rikaskaan? Eli matalapalkka-alalla ja yh.

Lienee kyse alavalinnastani. Jonka itse tein. Teen tärkeää työtä, mutta valitettavasti huonosti palkattua. Mutta tämä on se mitä osaan. Ja mikä mulle sopii. Ja mulle jää aikaa muuhunkin eikä työ ole kaikennielevä asia elämsääsni.

Mutta mulla on kaikki mitä tarviin ja muksulle hankin enemmänkin, vaikka omien tarpeideni kustannuksella. En ihannoi rikkautta, tosin en köyhyyttäkään, mutta tämä on minun elämäni ja minun tieni kulkea.

Jonkun se täytyy sinunkin sotkusi siivota, rikas. Tai pestä per*si kun makaat sairaalassa. Tai huolehtia lapsestasi kun itse liidät rahasi perässä. Noin kärjistetysti, mutta ymmärräthän?

Opitut kulutustavat ja arvomaailma, terveysongelmat (lähinnä siis mt-ongelmat). Jos jostain saa rahaa vaika 10 000€, köyhä ei voi sijoittaa sitä mitenkään järkevästi ellei ole onnistunut saamaan esim asuntolainaa tms.

Köyhyys on kierre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan tämän päivän suomalaisesta köyhyydestä, niin olen kanssasi eri mieltä. Mielestäni köyhyys on eräänlainen itseään ruokkiva kehä, joka alkaa usein jo lapsuudessa. Lapsuudenkodin asenteet, tavat, uskomukset ja ylipääätään koko arvomaailma vaikuttaa hyvin paljon lapseen. Aikuisiällä tehdään helposti vääriä  valintoja. Yksittäisenä esimerkkinä vaikkapa toisessa ketjussakin puhuttu ylipaino. Pienituloinen täyttää helposti jotain sisäistä tyhjiötään ruualla, yleensä jollain lihottavalla herkulla. Ylipainosta seuraa tuki- ja liikuntaelinsairauksia, jolloin työkyky alenee. Tulee sairaslomia ja jossain vaiheessa ei ehkä pystykään tekemään enää nykyistä työtään. Köyhtyy edelleen ja uuden työpaikan saaminen muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa on haastavaa, jos ei terveytensä puolesta pystykään enää kaikkiin töihin. Tästä alkaa sairaslomien, työttömyysjaksojen ja mahdollisten lyhytaikaisten työsuhteiden kierre, jossa joka välissä odotetaan päätöksiä seuraavista tuista. Laskuja kasaantuu ja niitä erääntyy. Alkaa tulla perintäkirjeitä. Lopulta menee luottotiedot ja jos hyvin käy ja pääsee vuosien päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, tulot ovat edelleenkin pienet eikä ole enää toivoakaan paremmasta elintasosta. 

Eli ikävien ihmisten sukupolviketju.

Ei. Varsin usein nämä ovat hyvinkin mukavia ihmisiä. 

Jos mietitään kahden ei aivan köyhimmästä perheestä lähteneen köyhyyttä vs varakkuutta aikuisena.

A:lla oli nuorena huono itsetunto, joten vanhemmat, tädit, isovanhemmat ym tahtoivat tukea sitä ostamalla muodikkaita vaatteita, mopon, ym.

B:llä oli vahva itsetunto, joten sukulaiset eivät hankkineet hänelle kuin välttämättömimmän. B oppi antamaan kesätöillä ansitsemistaan rahoista sukulaisilleen, koska ajatteli, että hänetkin hyväksyttäisiin sillä tavalla. Hän ei ymmärtänyt, että mitä vikaa hänessä oli.

A piti kaikki ansiot itse, jos edes teki kesätöitä ja lisäksi isovanhemmat sujauttivat aina tilaisuuden tullen hänelle lisää rahaa. A oppi kuluttamaan enemmän.

B kuuneteli kuinka A sai kaiken valmiina suhteellisen köyhiltä ja koluja käymättömiltä sukulaisilta. A kävi ammattikoulun ja B yliopiston. B kylästyi, kun häntä ei arvostettu ihmisenä ja A sai kaiken helpommalla, pidettiin parempana kaikin puolin. 

A ymmärsi, että kannattaa jatkaa samalla tavalla hyvin sosiaalisena, mutta huonosti opinnoissa menestyvänä, esittää tarvitsevan roolia, sillä anovalle annetaan, mutta hän joka ansaitsee itse joutuu selviämään aina raastavasti yksin. A hymyilee omahyväisenä, hänestähän pitävät miltei kaikki, ainakin sukulaiset,  jotka kadehtivat korkeamman koulutuksen hankkinutta B:tä.

Moni rakentaa nykyisin jo nuorena sairaan ja uhrin identiteetin. Koko elämä pyörii sen koulukiusaamisen ja masennuksen ympärillä, koska se on koko identiteetti. Ei näistä pääse eteenpäin ennen kuin kykenee muokkaamaan identiteettiä pärjäävämpään suuntaan. Ehdttomasti typerintä on laitaa näitä ihmisiä eläkkelle vellomaan lopuksi ikää johonkin yläaseikäisten sanomisiin ja taloudelliseen köyhyyteen eläkkeen jätyä olemattoman pieneksi.

Johtuu nimenomaan noista ominaisuuksista, päättäjillä nimittäin.

Kokkelien täytyy keksiä uusi slogani kun sama vanha "ei haluta mennä töihin, koska tuet ovat liian korkeat" ei uppoa enää ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kokkelien täytyy keksiä uusi slogani kun sama vanha "ei haluta mennä töihin, koska tuet ovat liian korkeat" ei uppoa enää ihmisiin?

Noh, siinä vaiheessa kun aletaan tällä tavalla dehumanisoimaan ihmisiä niin karisee tyhmimmänkin uskomukset siitä paskasakista.

Olen seuraillut tässä paria henkilöä, arvelisin että voisi sanoa köyhiksi ovat varmaan pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta heillä on silti auto, viinaksia riittää niin moneksi päiväksi, kuin kuntoa ja juomahaluja riittää. Nälkää eivät varmaan näe ja iloisilta näyttävät. Ei siis tue tämäkään ap:n teoriaa.

Minulla on lyhytennusteinen syöpä ja minut irtisanottiin suomalaisesta työpaikasta syöpäni ja toisen vaikean fyysisen sairauden vuoksi. Kumpaakaan sairauttani en aiheuttanut elintavoillani.  

Eiköhän köyhyyteni syynä ole ihan vain mainitsemasi ikävä luonne. Tosin elinaikaennusteeni on lyhyt, joten eipä haittaa.

Hyväksikäytöstä totean, että olen vuosien ajan auttanut omaisiani, ystäviäni ja muita läheisiäni.

Sitä se teettää - perk*leellinen luonne.  

Vierailija kirjoitti:

Moni rakentaa nykyisin jo nuorena sairaan ja uhrin identiteetin. Koko elämä pyörii sen koulukiusaamisen ja masennuksen ympärillä, koska se on koko identiteetti. Ei näistä pääse eteenpäin ennen kuin kykenee muokkaamaan identiteettiä pärjäävämpään suuntaan. Ehdttomasti typerintä on laitaa näitä ihmisiä eläkkelle vellomaan lopuksi ikää johonkin yläaseikäisten sanomisiin ja taloudelliseen köyhyyteen eläkkeen jätyä olemattoman pieneksi.

Ihan kuin tuo rakentaminen olisi itse valittua. Minä jouduin 3-4 vuotiaana toteamaan päiväkodissa, että mua kiusataan sairauteni takia ja että ystäviä ei ole, sairauteni takia. Tää sama juttu jatkui koko kouluajan, ja kun valmistuin ammattiin, olikin jo 1990-luvun lama.

Sosiaalialan tutkintoa opiskellessani ja ammattikirjallisuuden ja tutkimusten kautta valkeni, miten paljon kiusatuksi joutuminen, sairaudesta kärsiminen ja köyhyys vaikuttavat ihmisen elämään. Tuskin kukaan näitä elementtejä tieten tahtoen elämäänsä kerryttää.