Älä pakota lasta syömään lautasta tyhjäksi KOSKAAN!

Käsi sydämelle, jos pakotat lasta syömään lautasen tyhjäksi, teet lapsestasi syömishäiriöisen. Sinä, köyhä mamma, joka ei ruokaa haaskaa tuhoat lapsesi!

Mitäs nämä tätöset jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa...

Voivat tehdä todellakin lapsen elämästä painajaisen :(

Joo, oon samaa mieltä. Toki pitää vahtia että jotain syö edes vähäsen mutta ei pidä pakottaa. Lähipiirissä on tällainen äiti, joka istutti lapsiaan tuntitolkulla pöydän ääressä niin kauan että lautanen oli tyhjä. Teini-ikäinen tytär sairastui syömishäiriöön ja on vakavasti itsetuhoinen. Vois toki olla muutenkin, mutta ei nuo lapsuuden ahdistavat ruokailukokemukset varmasti hyvää tehneet. 

Mä en edes pakota varsinaisesti maistamaan, kielen kärjellä nuolaisu riittää. Aika usein lapset huomaa, että se epäilyttävän näköinen ruoka onkin tosi hyvää ja syövät vatsansa täyteen.

Itse en edelleenkään pysty syömään niitä ruokia, joita lapsena pakotettiin syömään. Traumoja, ehdottomasti.

Itse muistan omasta lapsuudesta ton, että se ruoka joko syötiin loppuun tai sitten itkettiin ja syötiin. Pahimpia kertoja tais olla kun äiti sitten tuntien väsytystaistelun jälkeen antoi luvan poistua pöydästä syömättä, mutta seuraavalla aterialla se sama lautanen nostettiin nenän eteen uudestaan. :/ En ikinä tekisi omilleni sellaista.

Juu en. Ikinä. Minut on pakotettu.

Meillä lasten on syötävä lautanen tyhjäksi, mutta se ei ole mikään ongelma. Ensinnäkin laitan lautasille melko pienet annokset, halutessa voi ottaa lisää. Toisekseen en tee koskaan pahaa ruokaa. Ei meillä kukaan istu tuntikausia pöydässä vaan lautaset on tyhjät yleensä kymmenessä minuutissa.

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

En pakota, enkä myöskään annostele heille, vaan he ottavat itse.

Vierailija kirjoitti:

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

Eihän siitä ollutkaan kyse, vaan siitä että riistät lapseltasi kyvyn arvioida oma kylläisyytensä. Mitä ihmeen haittaa on heittää ne nököt pois???

Oltiin kesällä leirintäalueen mökkikylässä muutama yö. Vastapäisessä mökissä oli perhe useamman lapsen kanssa. Olivat syöneet aamiaista terassilla, ja tiskejä kerätessään perheen äiti huomasi, että joltain lapselta oli jäänyt osa jogurttipurkista syömättä. Kailotti sitten niin että koko mökkikylä kuuli: "Kuka on jättänyt jogurttinsa syömättä? MEILLÄ EI RUOKAA HEITETÄ ROSKIIN!"

Jaa... ei nyt pakoteta toki mutta ei meillä ole tuollaista käytäntöä että olisi ok heittää ruokaa roskiin. Meillä otetaan pieniä annoksia ja tarvittaessa lisää.

Kun olin pieni, meillä oli kotona sääntö että ikinä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi. Tästä piti huolen isäni, joka sanoi että syömään pakottaminen on tehokas kidutuskeino. Oli itse traumatisoitunut kansakoulussa, kun kesäkeittopäivänä (ainut ruoka jota isäni ei tänä päivänä syö) oli istunut opettajan kanssa ruokalassa syömässä jääkylmää keittoa kun muut olivat jo lähteneet takaisin luokkaan. Opettajan mielestä ennen ei saanut poistua kun lautanen oli tyhjä. Isäni siis itki ja söi, ja muistaa sen tänä päivänä kuin eilisen. Sana kesäkeitto saa hänen niskakarvansa pystyyn edelleen. Isä siis nyt 61 v. Ei meillä tosin äitikään ketään koskaan pakottanut syömään, mutta isälle tämä oli sydämenasia.

Kotona ei koskaan saanut sanoa ruualle hyi, mutta maistamisen jälkeen sai sanoa ettei oikein välitä. Sitten sai vaikkapa voileivän. Syömisestä ei koskaan tehty mitään numeroa, joten se oli aina minulle ja veljilleni aika helppoa. Nykyään ollaan kaikkiruokaisia ja normaalipainoisia aikuisia. :)

Koitan tällä siis tähdentää että maalaisjärkeä saa käyttää. Lasten ruokkiminen on joskus hankalaa, mutta ei nirsous pakottamalla lapsesta lähde, pahenee vain. Ehdottomuus minimiin toimii aika hyvin kaikessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

Eihän siitä ollutkaan kyse, vaan siitä että riistät lapseltasi kyvyn arvioida oma kylläisyytensä. Mitä ihmeen haittaa on heittää ne nököt pois???

Ruokaa ei heitetä menemään. Meillä lapsetkin sen oppii. Jos tekee mieli nirsoilla, niin silloin ei syödä mutta iltapalalla sitten.

Meillä sen nirsoilun huomaa eikä ruokaa ole ikinä niin paljon etteikö sitä jaksaisi syödä.

Minut pakotettiin syömään peruskoulussa, opettaja otti oikein silmätikuksi. Sain tästä hienosta opetusmetodista syömishäiriön.

Vierailija kirjoitti:

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

"Niin minutkin opetettiin..."

Että inhoan tuota lausetta. Pitääkö asiat siirtää eteenpäin sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

"Niin minutkin opetettiin..."

Että inhoan tuota lausetta. Pitääkö asiat siirtää eteenpäin sen vuoksi.

Se toimi, niin miksi en tekisi samoin? Ja mikä kymmenen vuotias tulee täyteen yhdestä perunasta ja jauhelihapihvistä? Nirsoilua en siedä. Istukoon pöydässä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.

Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.

"Niin minutkin opetettiin..."

Että inhoan tuota lausetta. Pitääkö asiat siirtää eteenpäin sen vuoksi.

Se toimi, niin miksi en tekisi samoin? Ja mikä kymmenen vuotias tulee täyteen yhdestä perunasta ja jauhelihapihvistä? Nirsoilua en siedä. Istukoon pöydässä vaan.[/quote

Niin toimii, että kiusaat lastasi,kuten sinua on kiusattu. Uskon lastenpsykiatria. Teet siis lapsestasi häiriintýneen ihmisraukan.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin pieni, meillä oli kotona sääntö että ikinä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi. Tästä piti huolen isäni, joka sanoi että syömään pakottaminen on tehokas kidutuskeino. Oli itse traumatisoitunut kansakoulussa, kun kesäkeittopäivänä (ainut ruoka jota isäni ei tänä päivänä syö) oli istunut opettajan kanssa ruokalassa syömässä jääkylmää keittoa kun muut olivat jo lähteneet takaisin luokkaan. Opettajan mielestä ennen ei saanut poistua kun lautanen oli tyhjä. Isäni siis itki ja söi, ja muistaa sen tänä päivänä kuin eilisen. Sana kesäkeitto saa hänen niskakarvansa pystyyn edelleen. Isä siis nyt 61 v. Ei meillä tosin äitikään ketään koskaan pakottanut syömään, mutta isälle tämä oli sydämenasia.

Kotona ei koskaan saanut sanoa ruualle hyi, mutta maistamisen jälkeen sai sanoa ettei oikein välitä. Sitten sai vaikkapa voileivän. Syömisestä ei koskaan tehty mitään numeroa, joten se oli aina minulle ja veljilleni aika helppoa. Nykyään ollaan kaikkiruokaisia ja normaalipainoisia aikuisia. :)

Koitan tällä siis tähdentää että maalaisjärkeä saa käyttää. Lasten ruokkiminen on joskus hankalaa, mutta ei nirsous pakottamalla lapsesta lähde, pahenee vain. Ehdottomuus minimiin toimii aika hyvin kaikessa. :)

Olen isäsi kanssa lähes samaa ikäluokkaa, muutaman vuoden nuorempi. Jaan hänen kokemuksensa. Olin huono syömään, joten koulussa jäin aina, joka päivä istumaan ruokalaan, kun muut lähtivät tunnille.

Kotona ei ollut sen paremmin, sain usein selkäsaunan, kun en syönyt. En kyllä syönyt sittenkään, joten ruokalautasen ääressä tuli vietettyä aika paljon aikaa lapsuudessa. Suhteeni ruokaan vääristyi näiden seurauksena.

Ymmärrän kyllä sen aikaisen asenteen; raha oli tiukilla ja muistot sota-ajan ruokapulasta syvällä. Silloin kaupungeissa nähtiin nälkää, jos ei ollut varaa mustan pörssin elintarvikkeisiin.

En ole pakottanut omia lapsiani enkä lapsenlapsia syömään lautastaan tyhjäksi. Olen kuitenkin yrittänyt opettaa, että ruoka ei ole tarkoitettu poisheitettäväksi, joten viisainta on ottaa ensin pienempi annos  ja sitten lisää, jos mieli tekee ja jaksaa.

Väitän, että lapsilla on luonnostaan erilainen suhtautuminen ruokaan; omista lapsistamme toinen innostui aina uudesta ruuasta ja odotti maistamista malttamattomana. Toinen suhtautui puolestaan hyvin epäluuloisesti uusia ruokia kohtaan.  Tunnistan tästä jälkimmäisestä itseni, vaikka tietoisesti olen aikuisiällä opetellut syömään monenlaista. Vältin myös tietoisesti omien ennakkoluulojeni ja ruokatraumojeni siirtämistä, joten opittuakaan ei tuo ennakkoluulo toisella lapsellamme ollut. Hänkin on aikuisiällä opetellut syömään kaikenlaista:)  Elämä on siten huomattavasti helpompaa.

Minua ei ole koskaan pakotettu syömään, mutta silti minulla on sen verran maalaisjärkeä, etten mene sotkemaan lapsen nälkämekanismia. En ole edes pakottanut istumaan pöydässä, jos se on tylsää. Lapsi on saanut ravata ympäri kämppää ja hakea joka kierroksella lusikallisen suuhun. Oppi kuitenkin riittävän ajoissa pöytätavoille ja syömään puikoillakin. 

Pienestä asti lapsi on osannut säännöstellä syömisensä, edes karkkia tai muuta herkkua ei syö jos on kylläinen, eikä koskaan ole vetänyt mitään karkkiövereitä, vaikka meillä karkkia on saanut syödä vapaasti viikolla. Itse rohmuan omani jo samana päivänä kun on ostettu, mutta lapsi on pienestä asti ollut sellainen säästelijä, ikinä ei ole rohmunnut. Niin ihan jo tästäkin olen tajunnut, ettei pidä mennä sekaantumaan.