Äiti sairastaa vs isä sairastaa
Kun tämän talouden isä sairastaa, hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaa tai istuu tietokoneen ääressä. Minä hoidan lasta, pesen pyykit, imuroin lattialta hiekat mitä koirat kantaa sisään, kokkaan ja siivoan keittiön, sekä käytän koirat hänen vuorollaan. Luonnollisesti, onhan hän kipeä ja sairaan tulee levätä.
Nyt minä olen vuorostani kipeänä ja keittiö on räjähtänyt kun tiskeihin ei ole koskettu, ruoka on ollut sitä mitä minä olen kokannut, lattiat täynnä hiekkaa ja lapsi työnnetään pois siitä huoneesta missä mies on. Pyykkejä ei ole tarvinnut pestä, mutta niitä ei ole edes pyykkikoriin kerätty lattialta, vaan niitä löytyy pesäkkeinä tietoneen ja sängyn alta... Koirat on kyllä käytetty mun vuorolla.
En yleistä, eivät kaikki miehet näin käyttäydy, mutta tässä hetkellä, kun raivasin pyörryttämisestä huolimatta keitiön puhtaammaksi, jottei ötökät ala hyppiä pöydällä ja mies selaa puhelintaan makuuhuoneessa, koska oli niin rankka työpäivä, tulee miettineeksi onko tätä muillakin ja niillä jolla ei, onko puoliso alusta asti oma-aloitteisesti ottanut vastuun arjen pyörittämisestä toisen ollessa sairaana vai mitä helvettiä olette onnistunut tekemään jotta ei tarvi aikuista ihmistä tarvi rukoilla auttamaan arjessa kun seistessäkin meinaa pyörtyä.
Kommentit (96)
Itsehän te kumppaninne valitsette, turha sitä on muille valittaa.
On ollut alusta asti aktiivinen kotitöissä, antanut minun levätä ja tuonut juotavaa ym. jos olen ollut kipeänä. Sama toki toiseen suuntaan. Muunlaista miestä en olisi ottanut.
Se, että saa sairastaa rauhassa, on kyllä oikeus, josta en ole valmis luopumaan. Tiskit ehdin tiskata myöhemminkin.
Ei ole. Tuollaista käytöstä en katselisi päivääkään.
Meilläkin oli joskus noin, kunnes isä jäi hoitovapaalle. Muutaman viikon kaaoksen jälkeen mies on osannut ja ymmärtänyt tehdä kotona saman kuin minäkin, onneksi. Välillä eri tavalla ja eri tärkeysjärjestyksessä, mutta homamt hoituu silti.
En jaksa näitä ruikutuksia. Jokaisella on vapaus valita minkälaisen ihmisen kanssa elämänsä jakaa. Jos ottaa laiskan, saa laiskan. Jos puoliso muuttuu laiskaksi suhteen aikana, sen voi jättää. Yhtään en katselisi laiskaa miestä, joka ei ottaisi minua huomioon edes silloin, kun eniten sitä tarvitsen. Se on jo pahempaa kuin välinpitämättömyys, se on jo tahallista julmuutta.
Täällä myös on miesflunssa. Kun mies sairastaa hän ei oikeasti nouse kuin vessaan ja ottamaan ruokaa. Muun ajan makaa sohvalla, valittaa kun palelee ja katsoo tv:tä ja kukaan ei saa kääntää kanavaa. Jos mä sairastan niin mä hoidan että lapsilla on ruokaa, käyn kaupassa, jos lapsi sairastuu käytän häntä lääkärissä, pesen pyykit ja tiskaan ja mies valittaa, että miks ei oo lämmintä ruokaa ottamassa häntä töistä.
Minäkään en jaksa tätä vinkumista jossa suunnilleen kisaillaan että kenen mies tekee vähiten. Ei kai tuo miehen laiskuus ole yllätyksenä tullut mutta silti olette sellaisen miehen kanssa yhteen menneet.
Miesflunssa, maailman ärsyttävin asia. Jos ollaan miehen kanssa samassa taudissa, on se kiehellä 100 kertaa pahempi. Tai jos mulla on kuumetta 39 ja hänellä 37.5 on hän kuin kuolemaisillaan ja mun pitäisi mennä kauppaan hakemaan hänelle fantaa.
Mutta ei mieheni kuitenkaan mikään tyhmä ole. Kyllä hän taloa osaa hoitaa. Jos olen kipeä niin kyllä hän tekee asioita. Niin teen minäkin, vaikka kipeänä ei pitäisi. Mutta jos hän on vähän flunssainen ei liikahdakaan sohvalta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa näitä ruikutuksia. Jokaisella on vapaus valita minkälaisen ihmisen kanssa elämänsä jakaa. Jos ottaa laiskan, saa laiskan. Jos puoliso muuttuu laiskaksi suhteen aikana, sen voi jättää. Yhtään en katselisi laiskaa miestä, joka ei ottaisi minua huomioon edes silloin, kun eniten sitä tarvitsen. Se on jo pahempaa kuin välinpitämättömyys, se on jo tahallista julmuutta.
No kun vähän arveluttaa heittää romukoppaan pari vuosikymmentä sen takia, että isäntä on menettänyt siivouskykynsä vanhempainvapaan aikana. Ennen kyllä siivosi, mutta nyt on vaan johonkin tuo taito hävisi.
En halua muuten hyvää parisuhdetta lopettaa, on hauska, hellä ja huomioiva, ei ryyppää eikä laukkaa kylillä vähän väliä, mutta nyt joutuu vaan ällistyneenä katsomaan kun siivouskyky vaan haihtui jonnekkin taivaan tuuliin.
-ap
Marttyyrinviitta ja äitimyyttikruunu postissa aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrinviitta ja äitimyyttikruunu postissa aloittajalle.
En välitä kuolla uskoni taikka aatteeni vuoksi, joten ei kiitos noille tavaroille. En halua ihailua siitä mitä teen, koska suoraan sanoen tämä tilanne vain vituttaa niin rankasti. Haluaisin vain takaisin oma-aloitteisen ja siivoustaitoisen puolisoni takaisin.
Tai edes kuulla onko joku muukin tässä tilanteessa.
Mä kun alan tuntea olevani tulossa kipeäksi niin alkaa suursiivo, pyykkikopat pesen tyhjiksi, imuroin koko kämpän, kerään kaikki roskat ja tiskikone pyörii. Meillä ei eläimiä vaan tuolla riittää jos en jaksa muutamaan päivään tehdä mitään kuin pakolliset eli ruokin lapsen ja ostan vaikka eineksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa näitä ruikutuksia. Jokaisella on vapaus valita minkälaisen ihmisen kanssa elämänsä jakaa. Jos ottaa laiskan, saa laiskan. Jos puoliso muuttuu laiskaksi suhteen aikana, sen voi jättää. Yhtään en katselisi laiskaa miestä, joka ei ottaisi minua huomioon edes silloin, kun eniten sitä tarvitsen. Se on jo pahempaa kuin välinpitämättömyys, se on jo tahallista julmuutta.
No kun vähän arveluttaa heittää romukoppaan pari vuosikymmentä sen takia, että isäntä on menettänyt siivouskykynsä vanhempainvapaan aikana. Ennen kyllä siivosi, mutta nyt on vaan johonkin tuo taito hävisi.
En halua muuten hyvää parisuhdetta lopettaa, on hauska, hellä ja huomioiva, ei ryyppää eikä laukkaa kylillä vähän väliä, mutta nyt joutuu vaan ällistyneenä katsomaan kun siivouskyky vaan haihtui jonnekkin taivaan tuuliin.
-ap
Joo... jos mun miehessä tapahtuisi tuollainen muutos niin av:lle avautumisen sijaan huolestuisin siitä miehestä ja kysyisin että mistä tuo johtuu. Kertoo paljon teidän "huomioivasta" parisuhteesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrinviitta ja äitimyyttikruunu postissa aloittajalle.
En välitä kuolla uskoni taikka aatteeni vuoksi, joten ei kiitos noille tavaroille. En halua ihailua siitä mitä teen, koska suoraan sanoen tämä tilanne vain vituttaa niin rankasti. Haluaisin vain takaisin oma-aloitteisen ja siivoustaitoisen puolisoni takaisin.
Tai edes kuulla onko joku muukin tässä tilanteessa.
Jos nyt lopettaisit sen marttyyrin esittämisen. Ihan aluksi.
No tuohan on ihan oma vikasi. Miksi olet passannut miehen pilalle ja opettanut sen tuollaiseksi? Minä en pese edes mieheni pyykkiä ja kun olen kipeä, käyn petiin potemaan enkä takuulla hoida lapsia. Mies hoitaa ja mies pesee pyykkinsä ja tekee monta muutakin asiaa kun et itse tee niitä sen puolesta.
Miesflunssa sittenkin totta:
Meillä ei lapsia ole, mutta muuten sama tilanne. Jos en ole hoitamassa asioita niitä hoideta. Kun mies sairastaa annan rauhassa katsoa telkkaria ja haen evästä yms. Itse kun sairastan talo räjähtää käsiin ja lemmikkejä ei ruokita. Yleensä sairaana siivoan ja teen suinkin niin paljob kuin jaksan. Sama homma siinä kun teen välistä keikkatyötä eri paikka kunnillakin. Joudun pakkaamaan petivaatteet yms matkaan. Nämä keikat ei mitään helppoja vaan viimeksikin tein viikonlopun aikana kolme 13h työvuoroa ja viimeisen vuoron jälkeen ajoin vajaa 200 km kotiin. Kotona olin kuin pommi räjähtänyt. Seuraava päivä meni siivotessa ja pestessä omia keikkareissu pyykkejä ja miehen tekemiä pyykkejä.