Onko teillä näitä HUONON itsetunnon merkkejä?

Eipä oikastaan. 8 jos joku.

Joo kaikki yhtä lukuunottamatta :/

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikastaan. 8 jos joku.

Onnea hyvästä itsetunnosta! :D T: aika pohjimmaisen itetunnon omaava

Muhun noista osuu varmaan kaikki paitsi 2. En tietääkseni tee huonoja asioita itselleni,  ainakaan tietoisesti. En kyllä siis muillekaan.

1,6 ja 8 tuttua kauraa...

Kaikki kohdat jossain määrin. Minulla on aina ollut huono itsetunto. Olen myös usein kateellinen mutta en pahansuopuisasti, eli en toivo kelleen mitään ikävyyksiä. Lähinnä olen vihainen itselleni kun en kykene samaan. Tuntuu myös että huonosta itsetunnosta on vaikea päästä eroon >.<

Kaikki muut paitsi 7

Kaikki muut paitsi 5. Oon aika paska kaveri ja vielä huonompi seurustelukumppani.

3 ja 5. En pidä paljoa ihmisten seurasta. Jos kuitenkin on joku, kenen seurasta pidän, haluan olla hänelle ihana, joten voin miellyttääkkin.

Itse en ihan allekirjoittaisi kaikkia noita muita väitteitä huonon itsetunnon merkiksi. Ne voivat selittyä myös muilla asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut paitsi 5. Oon aika paska kaveri ja vielä huonompi seurustelukumppani.

No mutta... eihän se muiden miellyttämättä jättäminen tee sinusta huonoa ystävää/kumppania. Sehän on vain huono jos yrittää kaikin tavoin muita miellyttää. Koska kaikkiahan ei voi miellyttää! :)

Ei ole yllä olevassa listassa mut lukeutuu varmaan kohtaan #1. Mulla on erittäin usein tunne että esim. tuntemattomat ihmiset katsoo mua alaspäin. Ikään kuin arvostelisivat mua joka paikassa päänsä sisällä. Katsovat ettei tuo nyt ole minkään arvoinen ja rumakin vielä.

Tämän on pakko olla huonon itsetunnon tulos, koska en todennäköisesti ole mikään erikoisen ruma noin peruskansalaiseen verrattuna enkä myöskään usko että ihmiset uhraavat minulle noin paljon ajatuksia. Huono itsetunto sucks...

Osuu kaikki - ja toivon niin pirusti, että edes jostain kohdasta pääsee eroon.

Ihan tuskaa on esimerkiksi työpaikalla (naispuoleisten) kollegojen alentuvalta ja dissaavalta tuntuva käytös.

Mieluummin eläisin erakkona ja tekisin töitä ihan yksin.

3, 4 ja 6.

1) tuntee itsensä huonoksi eikä usko olevansa minkään arvoinen ( <- ajoittain, mutta ei jokapäivä tai kokaikaisesti)

3) välttää seurustelua muiden kanssa (<- tietyssämäärin, introverttiluonne itsetunnon lisäksi, mutta oikeiden ihmisten seuraan hakeudun ja sielä viihdyn, mutta näitä oikeita ihmisä on ihan muutama yhden käden sormilla laskettava määrä).

5) yrittää miellyttää muita ystävyys- ja rakkaussuhteissa

6) ei ota tai vaadi paikkaansa erilaisissa tilanteissa (<- yleensä esim. töissä tai isommassa porukassa, tai jos vaikka junassa joku istuu paikallani, on kynnys suuri mennä sanomaan että paikka onkin minun yms.).

7) on usein mustasukkainen tai kateellinen muille  (näitä alkanut olla, mutta käyn terapiassa tämän ja muiden asioiden takia :D)

8) tulee hyvin surulliseksi epäonnistuttuaan jossain (<- riippuu tilanteesta, ja siitä onko asia jossa epäonnistuu itselle merkityksellinen).

Huonoitsetunto ON. ja se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihan kaikkeen. Mutta työstän sitä, kuten ylempänä kirjoitin terapiassa ja suunta on parempaan päin. Koskaanhan tästä ei varmaan täysin eroon pääse, mutta löytyy tapoja käsitellä asioita ja antaa tunteiden tulla ja mennä, positiivinen elämänkatsomus auttaa hirmuisesti jokatapauksessa.

Jopa niin, että mietin vakavasti itsemurhaa. Minulla ei ole mitään, mitä odottaa elämältä. Mikään ei tunnut miltään. Jään kohta eläkkeelle, toimeentuloa, asuminen jne. on ihan ok, mutta muuta ei sitten olekaan. On minulla lapsiakin, mutta en voi heissä roikkua, ja jotenkin aina onnistun tekemään kaiken väärin.

Olen inhottava ihminen. Olen jopa katkera siitä, että työpaikalla on lottoporukka, josta minut (moni muukin) on jätetty ulkopuolelle. Niin raukka minä olen.

Kaikki muut paitsi 5 ja 6.

5) yrittää miellyttää muita ystävyys- ja rakkaussuhteissa

6) ei ota tai vaadi paikkaansa erilaisissa tilanteissa

Minulla ei ole itsetuntoa, vain itsevihaa. Joka päivä mietin, miksi elän. Olen turha ihminen, kuten aika moni muukin.

Nauran, kun joku puhuu "onnistumisen kokemuksista". Niin mistä? Mitä tarkoittaa onnistumisen tunne tai kokemus?

Samoin mietin, miksi helvetissä jossain työhaastatteluissa kuulemma kysytään "missä olet viiden vuoden kuluttua"? Kysymys itsessään pitää sisällään oletuksen, että ihminen on 'jossain' viiden vuoden kuluttua. Että ihmisen kuuluisi olla jossain=työssä, mahdollisesti menestyynä, elämässä edistyneenä, jne. Kysymyksen on muotoillut nuori, menestystä elämässään odottava ihminen. Unelmat murskaantuvat, todellakin.

Minun itsentuntoni lopullinen, peruuttamaton kuolema alkoi hitaasti noin kymmenen vuotta sitten. En saanut yrityksestäni huolimatta työtä. Työttömyys erittäin tehokkaasti tuhoaa ihmisen itsetunnon. Siitä seuraa lamaannus, jonka takia ei jaksa enää yrittää mitään, saati yrittää löytää uuden koulutuksen, jne. Köyhyys seuraa myös. Epävarmuus jokapäiväisestä ruuasta hajottaa minuuden. Mitään muuta ei jaksa kuin miettiä miten saa rahat riittämään.

Yritin kerran päästä juttelemaan asioistani tällä pienellä paikkakunnalla. Lääkäri ohjasi minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, kun olisin halunnut päästä esim. psykologille. Minäkö menisin tämän kylän terveyskeskukseen avautumaan itsevihastani jollekin keskiverron kuuntelukoulutuksen saaneelle naapurin tuttavalle? Toinen vaihtoehto olisi kuulemma ollut mielialalääkkeet. Oletan hämärästi, että jos saisin työtä niin myös itseviha saattaisi tuurilla jopa lieventyä. Mutta ei kadota.

Kaikki. Olen kyllä terapiassa ymmärtänyt, että välttelen ja pelkään kaikkea aivan turhaan, mutta tieto ei ole vielä tavoittanut aivojen syvimpiä sopukoita ja toimin edelleen samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

1) tuntee itsensä huonoksi eikä usko olevansa minkään arvoinen

2) tekee asioita, jotka eivät ole hyväksi itselle

3) välttää seurustelua muiden kanssa

4) välttää uusien asioiden kokeilua

5) yrittää miellyttää muita ystävyys- ja rakkaussuhteissa

6) ei ota tai vaadi paikkaansa erilaisissa tilanteissa

7)on usein mustasukkainen tai kateellinen muille

8) tulee hyvin surulliseksi epäonnistuttuaan jossain

Havaitsetteko näitä piirteitä itsessänne? Omalla kohdalla osuu ainakin 1, 3, 4, 6, 7 ja 8.

1 välillä

2 en enää

3 nykyään joo mutta en ole yhdistänyt sitä huonoon itsetuntoon, ihmiset ei vaan kiinnosta.enää, tunnen ettei moni ymmärrä minua

4 ei, mutta uudet tilanteet on aina aika haastavia, stressaannun ja teen kaikkea uutta silti paljon

5 joo mutta opettelen eroon tästä. Ratkaisukeskeisellä menetelmällä

6 parisuhteessa joo

7 välillä mutta en näytä sitä, etenkin puolison eksä

8 joo mutta tästäkin olen opettelemassa pois. Yllättävät vastoinkäymiset, minusta riippumattomatkin, saavat silti vihaamaan itseä vaikken haluaisi. Toivun niistä onneksi nykyään suht nopeasti

"Jopa niin, että mietin vakavasti itsemurhaa. Minulla ei ole mitään, mitä odottaa elämältä. Mikään ei tunnut miltään. Jään kohta eläkkeelle, toimeentuloa, asuminen jne. on ihan ok, mutta muuta ei sitten olekaan. On minulla lapsiakin, mutta en voi heissä roikkua, ja jotenkin aina onnistun tekemään kaiken väärin.

Olen inhottava ihminen. Olen jopa katkera siitä, että työpaikalla on lottoporukka, josta minut (moni muukin) on jätetty ulkopuolelle. Niin raukka minä olen. ".

Sinulle. Minulla on kanssasi samankaltainen tilanne. Etenkin kuvaus siitä, että aina onnistun tekemään kaiken väärin on kuin suoraan elämästäni. En yritä piristää sinua tällä kirjoituksella, mutta totean vaan että et ole yksin. Minäkin olen inhoittava, itseni kiveksi muuttanut ihminen. Katkeruus ja kateus on jokapäiväistä. Kuitenkin aamuisin herään (työttömänä) ja elän fyysisesti päivän. En usko tulevaisuuteen. Mutta itsemurha ei ole vaihtoehto, ei sittenkään.

Minä uskon, että sinä olet joskus ollut kiva ja mukava. Vaikka vain muistossasi. Tämä ajatus pitää minut tänään hengissä. Elän jo vuosia jossain kummallisessa tilassa, missä en oikeastaan elä. Harvoin tunnen eläväni, tai edes hymyilen. Roikumme elämän syrjässä kiinni katkerina ja onnettomina. Ulospääsyn tästä tilanteesta eivät ole mielialalääkkeet, vaikka tiedän että niitä paljon käytetään. Päivästä toiseen eläminen onnettomana on tullut tavaksi. Olen keskiverto nainen, en ole aktiivinen tai jaksavainen. Herään kuitenkin elossa jokainen aamu. Siis hengissä. Päättelen, että tämä oli sitten elämäni tarkoitus. Haluaisin kaikesta huolimatta halata sinua, mitä harvoin tunnen yhtään ketään kohtaan.  Jos tuntisin sinut, haluaisin lähteä ehkä kävelemään kanssasi, tosin puhumatta mitään.

Ennen oli kaikki, nykyään 2,4,5,6 ja 8

1) tuntee itsensä huonoksi eikä usko olevansa minkään arvoinen EI

2) tekee asioita, jotka eivät ole hyväksi itselle VÄHÄN, VOISIN SYÖDÄ TERVEELLISEMMIN JA HARRASTAA ENEMMÄN LIIKUNTAA, OLLA 5 KG KEVYEMPI

3) välttää seurustelua muiden kanssa TARVIIKO VÄLTELLÄ, KUN AIKA YKSIN JOUTUU SUORITTAMAAN ELÄMÄÄ MUUTENKIN?

4) välttää uusien asioiden kokeilua TAHTOSIN KOKEILLA ENEMMÄN, MUTTA RUTIINIT UUVUTTAVAT, EI AINA JAKSA

5) yrittää miellyttää muita ystävyys- ja rakkaussuhteissa EI

6) ei ota tai vaadi paikkaansa erilaisissa tilanteissa KYLLÄ, ON NIIN PALJON TYPERIÄ IHMISIÄ, ETTÄ ERAKKONA JAKSAA PAREMMIN

7)on usein mustasukkainen tai kateellinen muille EI

8) tulee hyvin surulliseksi epäonnistuttuaan jossain JOSKUS