No miten ne lapset oirehtii jos perheessä ei ole asiat hyvin?

- lapsesta tulee hiljainen, kulkee pää painuksissa, vaatii esim. hoitajaltaan jatkuvasti huomiota.

- lapsesta tulee yhtäkkiä levoton ja keskittymiskyky häviää. Mutta lapsesta kyllä huomaa, onko tämä vain " luontaisesti" vilkas vai johtuuko vilkkaus siitä, että kotona on jokin pielesä.

- pahoinpitelee toisia lapsia

- puhuu suuresti asioista, joita ikäisensä ei kuuluisi vielä edes tietää



T: Hoitaja

mä tiedän yhden tutun muksun jonka äiti on yh ja miehet, netti ja oma elämä on tärkeämpää kuin lapsi. Lapsi on todella levoton (päiväkodissakin on asia tiedostettu), ei jaksa keskittyä mihinkään, kantelee jatkuvasti koska haluaa sillä huomiota, kiusaa muita jne jne. Tämä on nyt yksi esimerkki.



Monet joilla on tosi huonot kotiolot kastelevat vielä kouluiässä öisin alleen.

Vierailija:

Monet joilla on tosi huonot kotiolot kastelevat vielä kouluiässä öisin alleen.

oireilee heti, jos kotona on jotain pielessä. Kun lähipiirissä oli järkyttävä kuolemantapaus ja minä jouduin samaan aikaan työpaikkakiusatuksi, se todella huomattiin myös lapsen koulussa. Varmasti meidän kasvatusmenetelmissäkin on parantamisen varaa, mutta emme juopottele, emme jätä lasta yksin, rajoitamme television katsomista tiukasti yms. Silti lapsi oireilee todella nopeasti tällaisiin asioihin ja joutuu koulussa sitten herkästi tappeluihin yms.

Onneksi olemme onnistuneet tekemään opettajan ja muun koulun henkilökunnan kanssa hyvää yhteistyötä ja poika on taas rauhoittunut.

lapsesta tulle ylikiltti. Eli ei aiheuta häiriötä missään tilanteessa. Tekee itsetään näkymättömän...

heillä saattaa useasti olla pahin ongelma kotona:(

sen " kaikki hyvin" kulissin on pystyttänyt sitä on hvyin vaikea purkaa. Ja sen taakse ei kovin helpolla pääse muut näkemään.

Tyypillisintä on taantuminen 2-4 vuotta nuoremman tasolle. Näkyy puheessa ja käytöksessä.

- yö- ja päiväkastelu - voi olla geneettistä mutta kyllä lastenpsykiatrit liittävät sen myös emotionaalisiin ongelmiin, ja meillä se meni ohi kun lapsen olot saatiin turvallisiksi. Myös tuhriminen.

- vaikeus saada unta, unihäiriöt, heräily ja yölliset kauhukohtaukset, painajaiset

- änkytys, tic-oireet, hiusten nyppiminen, huulen pureminen verille, peukalon tai muiden sormien imeminen

- takertuminen aikuiseen

- selittämättömät raivokohtaukset

- uusien asioiden pelko, esim. uudet ruoat, uudet vaatteet



Jokainen näistä on normaali esiintyessään yksin, mutta mitä enemmän niitä on yhdellä lapsella, sitä varmempaa on, että hänen tunne-elämänsä ei ole normaalisti kehittynyt.

- on vetäytyvä ja hiljainen

- saa raivokohtauksia

- ei suostu maistamaan uusia ruokia

- vaikea solmia kaverisuhteita

- on ylikiltti



Mutta samassa perheessä on 4 muutakin lasta, jotka eivät oirehdi. Mitä siis teemme väärin tämän yhden kohdalla? Hän on sisarussarjan 3.

Vittu te ootte tietämättömiä ja ennen kaikkea ennakkoluuloisia pahveja.

Vierailija:

Tiedän yhden naapurin sossutapauksen jonka isoin tyttö kastelee alleen.

Ja siis ongelmaperheestä olen.

Oma armas mussukkani kärsii huonoista unenlahjoista, nukahtaminen kestää iäisyyden ja yölläkin heräillään vielä vähintään kerran vaikka ikää on jo 1,5 vuotta. Eikä kotioloissa pitäisi olla mitään vikaa, päihteitä ei käytetä ja eletään rauhallista perhekeskeistä elämää.

Syy yökasteluun voi olla ihan fysiologinenkin, mutta osa on varmasti puhtaasti psyykkisiä kastelijoita. Turha siitä on hermostua, jos kotoa löytyy yökastelija ja tietää asioiden olevan kunnossa. Sitten oma lapsi kuuluu näihin hormonaalisiin kastelijoihin....

ja yökastelija, mutta en usko kastelun johtuneen psyykkisistä ongelmista. Itse asiassa mulla todettiinkin mm rakenteellista poikkeavuutta ja krooninen virtsatietulehdus. Yökastelu vaan jatkui ja jatkui, loppui n 13-vuotiaana.



Minulla oli oireina mm:

-pienenä olin rauhaton ja ilmaisin itseäni huutamalla

-kouluiässä rupesin käyttäytymään juuri niin kuin minulta odotettiin, olin " kiltti tyttö"

-teininä sairastuin masennukseen

- yleensä levottomuus ja liian paljon aikuisen roolin ottaminen huolestuttaa-

on lapsia, jota syövät naapureilla (ei sovitusti) ym. kun ura- ym. vanhemmat eivät huolehdi

siis itse epäilen jo tässä vaiheessa ylivilkkautta,vaikka yksi vuotiaalle ei diagnoosia voi tehdäkään... Ja " hyökkää" muiden lapsien luo, kylläkin yrittää halata ja paijata mutta ei tunnista tietenkään omia voimiaan. Nukahtaminen vaikeaa ja heräilee yöllä useaan kertaan. Päiväkodissa " päivittelevät" lapsen vilkkautta, että miten on mahdollista. Meillä on kotona ja parisuhteessa kaikki kunnossa, alkoholia ei käytä kumpikaan. Tosin synnytys ei mennyt todellakaan nappiin ja ongelmia oli enemmän kuin riittävästi joten voihan nämä liittyä happivajauksesta jne asioista myöskin

nro 23-

mutta teillähän ei ole kysymys kasvatukseen liittyvästä

-varsinkin, jos kertoo omalle vanehmmalla,

joka reagoimyönteisesti

eli tekee asialle jotakin-



esim. jos perheessä on kuolemantapaus tai avioero, jokainen lapsi reagoi- se on normaalia-

mutta silloin on helpompi tukea lasta kuin lastenpsykiatrisessa hoidossa

joo ei ole kasvatuksesta johtuva, mutta mietin pääni puhki miten osaan kasvattaa ylivilkasta lasta tekemättä lisää " hallaa" lapselle ja ettei lisää vielä entisestään vilkkautta jne... Opuksia jo nyt lukenut ja yritän kehittää lapselle tekemistä paljon (pysyy rauhallisempana, kun tehdään yhdessä koko ajan jotakin, jos en huomioi tai joutuu yksikseen leikkiä tulee tosi levottomaksi heti) Ei helppoa, ei. Mutta niin rakas ja ihana lapsi, eikä lapsia ennestään niin tämä ei ole raskasta, raskasta voisi olla jos olisi jo lapsia jotka olleet " rauhallisia" ts tavallisen vilkkaita niin olisi varmaan vaikeampaa hyväksyä, nyt menee jotenkin ihan normaalista tämä duracell pupu vauhti...



23

Molemmissa perheissä lapset on ylikilttejä,näkymättömiä, kehitys viivästynyt. Aivan liian sopeutuvaisia, lapsen pitää osata ilmaista omaa tahtoa ja pahaa mieltä. Apaattisuus ei ole tervettä.