Miten jaksaa kumppanin masennusta
Masentuneiden kumppanit, miten pidätte itsestänne huolta ja elätte sen turhautumuksen kanssa, kun omat keinot kumppanin auttamiseksi ovat rajalliset ja pitäisi vain pysyä kannustavana ja positiivisena tukijana? Allekirjoittaneella alkaa turhautuminen puskea pintaan ja pitäisi saada nielaistua se, ennen kuin onnistun pahentamaan kumppanin oloa entisestään...
Kommentit (3)
Apua on onneksi haettu ja terapia aloitettu. Prosessi on kuitenkin vasta alussa ja tuntuu että juuri nyt maataan aallonpohjalla. Tahtoisin olla jo rakentamassa sitä elämää mistä on haaveiltu mutta kaikki muu on paitsiossa kun masennus syö kaiken energian... Eikä auta kun purra hammasta ja odottaa, että ulkopuolisen avun kanssa joskus alkaa helpottaa... Itsekästä, mutta joskus ajattelen että en minä tätä tilannut. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja erotakaan en enää halua. Siksi on siis vain jaksettava.
Hae itsellesi keskusteluapua. Terveyskeskuksen psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee helposti eikä siihen tarvitse diagnoosia.
Kyllä se vaikeata on. Varsinkin jos toinen ei pysty oikeasti tunnustamaan sairauttaan ja etsi siihen apua. Ei se riitä että napsii puoli vuotta pillereitä. Niillä hoidetaan vain oireita. Syy on jossain muualla ja se ei hetkessä ratkea, varsinkaan pelkillä lääkkeillä.