Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Loppumaton äidinrakkaus" ja äitimyytti on valitettavan usein täyttä paskaa.
03.09.2016 |
Ärsyttää, kun ajatellaan, että "äidinrakkaus voittaa kaiken" ja on muka vahvinta maailmassa. Äitejäkin voi olla järkyttävän huonoja, eikä se että on synnyttänyt jonkun tee kenestäkään automaattisesti ihanaa ja sydämellistä ihmistä.
Oma äitini on täysi narsisti, joka mm. käski teini-ikäistä minua tappamaan itseni ja sain kuulla vaikka kuinka monta kertaa olevani "lihava ruma h**ra".
Aina, jos mainitsen että äitini ei ansaitsisi mitään vuoden vanhempi-palkintoa ja kerron mitä hän teki, saan vastaukseksi vaan jotain mutinaa "no hei, sulla on sentään äiti".
Ei olla oltu äitini kanssa missään yhteyksissä 14 vuoteen, eli sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Nyt yritän tehdä kaikkeni, että olisin omalle tyttärelleni mahdollisimman hyvä äiti.
Muistakaa jooko, että äitikin voi olla tosi huono. Älkää kommentoiko sitä vastaan, jos ette tunne kyseisen ihmisen taustaa.
Kommentit (9)
No niinpä. Mäkin luule, että monen äidin "hyvä" äitiys, siis tunne itsestä asiat hanskaavana äitinä perustuu lapsen ihmisoikeuksien polkemiseen. Lasta ei siis pidetä samanarvoisena itsen kanssa. Mutta tätä ei myönnetä itselle. Moni aikuinen kärsii sitten aikuisena suorittamisesta tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveiden vanhempien kanssa kasvaneet ei pysty kuvittelemaankaan sellaista helvettiä, mikä lapselle voi olla, kun huoltaja on sadisti... Tuntuu siltä kuin tulisi turpaan uudestaan joka kerta kun joku tuhahtaen alkaa marmattaa kuinka en vain osannut arvostaa vanhempieni tapaa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Terveiden vanhempien kanssa kasvaneet ei pysty kuvittelemaankaan sellaista helvettiä, mikä lapselle voi olla, kun huoltaja on sadisti... Tuntuu siltä kuin tulisi turpaan uudestaan joka kerta kun joku tuhahtaen alkaa marmattaa kuinka en vain osannut arvostaa vanhempieni tapaa rakastaa.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Myöskin tuo kommentoija joka kertoi itsemurhaa yrittäneensä pikkuveljestään... Tuli vaan niin paha olla veljen ja kirjoittajan puolesta.
Aloin tässä miettiä myös sitä, miten äidin fyysistä väkivaltaa ei oteta tosissaan. Minua lyötiin teininäkin muutaman kerran avokämmenellä kasvoihin, mutta se on pientä monien muiden kokemuksiin verrattuna. Kyllä se äitikin voi olla läpeensä paha, itsekäs ja sadistinen ihminen. Ap.
No lapsia hankitaan jotain vanhempien tarvetta tyydyttämään, ei lasten itsensä takia.
Mietin että rakastavatkohan kaikki lapset omia vanhempiaan jollakin asteella vaikka vanhemmat olisivat olleet kuinka hirveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Mietin että rakastavatkohan kaikki lapset omia vanhempiaan jollakin asteella vaikka vanhemmat olisivat olleet kuinka hirveitä.
Valitettavasti en rakasta äitiäni. Ei ole mitään syytä. Veri ei velvoita minua yhtään mihinkään, jos kyseinen ihminen on tehnyt elämästäni helvettiä. Ap.
Vituttaa että naiset on meidän yhteiskunnassamme nostettu jollekin helvetin jalustalle, heitä tulisi kohdella kuin kuningatarta eikä heitä saisi kritisoida yhtään mistään, ihan sama mitä he tekevät. Olisi aika jo alkaa purkamaan tätä iänikuista myyttiä siitä että kaikki äidit ehdottomasti rakastavat lastaan, kun tuo ei oikeasti pidä ollenkaan paikkaansa, kuten aloittaja jo totesikin. On äitejä jotka jopa surmaavat omaa jälkikasvuaan, ei kaikilla naisilla ole ensinnäkään empatiakykyä, eikä myöskään sellaista luontaista äidinvaistoa joka takaisi lapselle turvalliset elinolosuhteet. Tämä on aiheena melkoinen tabu vieläkin ja se harmittaa ettei siitä saa avoimesti puhua ilman että joutuu muiden ihmisten taholta syyllistetyksi siitä, että kehtaa edes arvostella äitiään ja vieläpä aiheesta. Ihmisillä tulisi olla tarpeeksi rohkeutta puhua näistä asoista niiden oikeilla nimillä, ongelmien maton alle lakaisu ei tuo mitään ratkaisua tähän ongelmaan, joka on yllättävän yleinen ja koskettaa niin monien ihmisten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli pillereitä popsiva alkoholisti. Paljon on kamalia muistoja lapsuudesta, mutta silti olin liian kiltti lapsi. Siinä vaiheessa kun oma tyttäreni pelasti mummonsa hengen ja mä siivosin verta lattialta tajusin, että mun pitää olla äiti lapselleni ei äidilleni.
Alue: Aihe vapaa
Totta puhut. Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta kun äitini kuoli, olin lähinnä helpottunut. Kyseinen ihminen oli minulle vaan vaikea ja ilkeä, mutta ajoi käytöksellään pikkuveljeni yrittämään itsemurhaa kaksi kertaa, molemmat 14-vuotiaana. Onneksi veli on nyt kunnossa, mutta tuo helvetti ei unohdu kummaltakaan ikinä.