Suurin osa ihmisistä on todella kaukana kauneusihanteista

En nyt jaksa taas alkaa kaivella tilastoja, mutta olikohan se yli 80 % suomalaista, jotka ovat elämänsä aikana avo- tai avioliitossa. Ja niillä lopuillakin todennäköisesti on parisuhteita.

Että se siitä merkittävästä osasta, joka jää ikisinkuiksi.

Senpä takia se kauneusihanteiden tuputtaminen on niin typerää. Telkkarissa kaikki naiset ovat aina kauniita ja miehet komeita, ja jos eivät ole, he ovat naurettavia, epämiellyttäviä tai pahoja. Jos ei tarvitsisi koko ajan vertailla itseään noihin kauneusihanteisiin, ei pitäisi itseään niin rumana.

Vähästä jaksat masentua...

Ärsyttää, kun pitäisi olla joka suhteessa täyden kympin ihminen tai ainakin kasi-ysi, jotta saisi ihmissuhteen ja kokea elämässään rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta ja jotta olisi kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vähästä jaksat masentua...

Onhan se nyt aika merkittävää, jos pidetään ihan luuserina siksi, kun ei ole tarpeeksi "hyvä pakkaus". :/ Siitä seuraa kaikenlaista ikävää ihmisen elämään.

Kauneusihanteita on muuten monenlaisia, ei vain yhtä. 

Vierailija kirjoitti:

Kauneusihanteita on muuten monenlaisia, ei vain yhtä. 

Totta kai näin on, mutta sitä yhdenlaista tuputetaan koko ajan kuvien muodossa esim. tv-ohjelmissa ja lehdissä.

#2

Olen ollut ikäni hoikka ja suht kaunis mutta en ole saanut siitä mitään etua. Pikemminkin päin vastoin. Naisvaltaisella alalla toiset naiset ovat olleet kovia nokkimaan ja miesvaltaiselle alallekaan ei ole otettu. Sanoisin, että onnellisimman elämän elää vähän tavallisemman näköinen pullukka nainen ainakin Suomessa. Ne pääsee töihinkin ja saavat ystävyyssuhteita yms.

Itse olen kevyesti kaikki mallikelpoisuuden kriteerit täyttävä mies, sanoisin että yksi miljoonasta, ja olen ikisinkku. Että toimii se näinkin päin.

Ap, kuvauksesi perusteella kuvittelen sinut tämän näköiseksi:

https://thecreativebusstop.files.wordpress.com/2015/01/chickenrun.png

Vika voi toki olla vastaanottavassa päässä, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä se kuvaus ei mennyt ihan nappiin.

Olen älykäs (134 äo) ja kaunis, mutta matalasti koulutettu. Ikisinkkuus ei vielä ole edessä, koska olen aika nuori. Mutta varmaan parin vuoden päästä, kun ikä alkaa kolmosella, haihtuu toivo viimeinenkin.

Ruma ei ole ruma ja kaunis ei ole kaunis, kun tarpeeksi kauan katselee.

Miksi ihmiset viittii ottaa paineita jostain ulkonäöstä. Maailmassa on sekä tärkeämpiä että mielenkiintoisempia juttuja kuin ulkonäkö. Ja ap, niitä sivistyksen aukkoja voi paikata ihan koko ikänsä, aloita vaikka heti. Siitä on sekin etu, että kun käytät aikasi henkiseen kehitykseen, alat ymmärtää, miten turhaa tuo ulkonäkökeskeisyys tai ikuisen nuoruuden tavoittelu on. Kuori on vain kuorta ja on suorastaan traagista, miten monet erehtyvät tuhlaamaan vuosia elämästään täydellisen ulkokuoren tavoitteluun, joka ei lopulta voi tuoda syvempää tyydytystä kenellekään. Ainakaan, jos se tapahtuu henkisen kasvun kustannuksella.

Suosittelisin sinulle ensimmäisenä kognitiivista terapiaa, aivan ehdottomasti...

Ihanko joku aikuinen nainen ja äidiksikin ehtinyt jaksaa tommoisia pohtia. Hohhoijaa. Ota ap silmä käteen niin huomaat, että joka puolella tavalliset pulliaiset elävät ihan hyvää elämää eikä normaalia aikuista jaksa enää pohdituttaa, miksei ole huippumallin näköinen. Ja uskooko joku todella, että korkea älykkyys tuo onnea tai että kauneus takaa onnellisen parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuvauksesi perusteella kuvittelen sinut tämän näköiseksi:

https://thecreativebusstop.files.wordpress.com/2015/01/chickenrun.png

Vika voi toki olla vastaanottavassa päässä, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä se kuvaus ei mennyt ihan nappiin.

Haha, mua on verrattu yhteen 2000-luvun alkupuolen tummahiuksiseen missiin todellisuudessa. Ehkä oon jotain noiden väliltä. :)

Minunkin äo on mitattu lukemiin 13x (en tässä mainitse tarkemmin) muutama vuosi sitten ja tosiaan on verrattu joihinkin kaunokaisiinkin joskus aiemmin, mutta silti elämä on jatkuvaa epävarmaa kamppailua ja pelkoa yksinäisyydestä. Avioliittoni on ollut painajainen ja suuri pettymys verrattuna nuoruuden haavekuviini ja nyt eron kynnyksellä se epävarmuus pelottaa vieläkin enemmän. Olen tunne-elämältäni lähes teini, vaikka mittarissa on jo 30+. T. Ap

Mitä niinkuin vittua sä ap tekisit kauniimmilla ihmisillä?

Asialla siis on väliä koska..?

Sen vuoksi sitä sanotaan ihanteeksi..

Tärkeintä on lämmin sydän. Sitä sinulla ei kirjoituksestasi päätellen ap ole. Se on syy vaillinaisuuden kokemuksiisi, ja siihen jos et tunne saavasi tarpeeksi rakkautta. Jos olet siis tuollainen muita arvosteleva nipo, niin eipä sua ihmiset jaksa kauhean lämpimästi kohdella.