Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Miksi kieltäytyä? Se on lapsen etu.

Eli jättäisit sen teidän kakaran huonontmaan muiden kokemusta päiväkodista kun hidastaa muun ryhmän toimintaa. Ja tietenkin kouluun mentäessä pakotette laittamaan normaalille luokalle niin että muiden oppiminen häiriintyy ihan vaan ettei teidän nyyrikki-Yrjö leimaannu

Vanhempien ei ole pakko edes laittaa lasta päiväkotiin. Kouluunkaan ei ole pakko, mutta oppivelvollisuus on silti.

Miksi ehdottivat? Joku syyhän siihen on.

"Koska leimautuisi". On kyllä niin idiootin puhetta ettei paremmasta väliä.

Ei voida siirtää ilman vanhempien suostumista. Ihmetyttää, miksi tuota ehdotetaan. Vanhemmat saavat olla eri mieltä, he päättävät asian. Ei tietenkään voida siirtää ilman vanhempien suostumista.Uskooko joku todellakin, kyllä vanhemmat päättävät ei päiväkoti. 

Lapsi on luultavasti niin hankala, että siellä normaalilasten kanssa hän vasta leimautuukin. Ja joutuu koko ajan vertaamaan itseään järkevämpiin ja asiallisempiin lapsiin, joita ei koko ajan moitita. Eikö olisi paljon parempi elää kaltaistensa parissa?

Mitä jos kuitenkin ajattelisit oman lapsesi parasta etkä omaa mukavuuttasi (tarhamatkaa) tai epämukavuuttasi (kuvitelmaasi leimautumisesta)? Joku syyhän tuohon ehdotukseen on, mikä? Päiväkoti ei tuollaista huvikseen tai kiusallaan ehdota. Teet kamalan karhunpalveluksen lapsellesi jos et tajua ottaa sitä apua ja tukea vastaan, mitä lapsesi tarvitsee.

Koulupäätös tehdään tapauskohtaisesti, riippumatta siitä onko erityispäiväkodissa vai ei.  

Mun veljen ongelmia ei suostuttu näkemään, kun veli oli lapsi. Veli on saanut siitä koko ikänsä kärsiä ja samoin me sisarukset. Ongelmaa ei olisi voitu poistaa, mutta hoidolla hän voisi olla vähän itsenäisempi ihminen. Kun on kaikkea katsottu läpi sormien, veli ei ole oppinut käytännön asioita eikä osaa huolehtia itsestään ilman apua. 

Miksi siitä pitää kieltäytyä? Sellainen lapsi joka halutaan erityispäiväkotiin, menee kouluiässä tod, näk erityiskouluun. Missä siinä lapsi leimautuu, kun koko kaveripiirikin muodostuneet erityislapsista. Turha niitä lapsen ongelmia on kieltää, jos joka puolelta tulee tuota viestiä. Ja tietenkään teidän lapsella ei ole diagnoosia, ei niitä tuon ikäisillä ole useimmiten.

Ap ei kerro, miksi lasta ollaan siirtämässä. Kai siihen joku syy on. Miksi et halua lapselle apua hänen ongelmiinsa?

Sanon vielä erityisiaikuisen sisarena ja lievästi erityisen nuoren äitinä: Lapsen ongelmat eivät poistu sillä, että ne kielletään. Sen sijaan ongelmien kieltäminen ja niihin avun vastaanottaminen saattaa tuhota lapsen koko loppuelämän. Kun ajoissa annettu apu vaikuttaa eniten. Aikuisena on myöhäistä, se tietää mt-puolen palvelujen massakäyttöä. Veljeni ei saanut apua. Vammat muuten eivät ole perinnöllisiä. Veljeni on vammautunut synnytyksessä. Omalleni hain ja vaadin apua. hän on normaalia ujompi, mutta opiskelee normaalissa oppilaitoksessa. Oli nyt kesätyöpaikassaan saanut juuri tänään huippukehut ja lupauksen jatkosta. Työnantaja ei edes tiedä, että on erityisnuori. Hän itse päätti, ettei kerro, jotta häneen suhtaudutaan samoin kuin muihinkin. On vain sanonut olevansa ujo. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat vastustavat, koska päiväkoti olisi kaukana ja lapsi leimautuisi.

Tällä asenteellahan se lapsi nimenomaan leimataan. Vanhemmat eivät halua lastaan päiväkotiin, koska ovat itse jo leimanneet siellä käyvät lapset. 

Kannattaisi laittaa erityispäivähoitoon kun siihen kerran on mahdollisuus. Vanhempien vastustus tälläisessä tilanteessa voi kertoa siitä, että eivät itse hyväksy oman lapsensa rajoitteita ja yrittävät väkisin työntää tätä kehitykseltään eri tasolla olevien joukkoon. Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vielä erityisiaikuisen sisarena ja lievästi erityisen nuoren äitinä: Lapsen ongelmat eivät poistu sillä, että ne kielletään. Sen sijaan ongelmien kieltäminen ja niihin avun vastaanottaminen saattaa tuhota lapsen koko loppuelämän. Kun ajoissa annettu apu vaikuttaa eniten. Aikuisena on myöhäistä, se tietää mt-puolen palvelujen massakäyttöä. Veljeni ei saanut apua. Vammat muuten eivät ole perinnöllisiä. Veljeni on vammautunut synnytyksessä. Omalleni hain ja vaadin apua. hän on normaalia ujompi, mutta opiskelee normaalissa oppilaitoksessa. Oli nyt kesätyöpaikassaan saanut juuri tänään huippukehut ja lupauksen jatkosta. Työnantaja ei edes tiedä, että on erityisnuori. Hän itse päätti, ettei kerro, jotta häneen suhtaudutaan samoin kuin muihinkin. On vain sanonut olevansa ujo. 

Tulipa näin aamutuimaan hyvä mieli lukea erityisnuoresi menestyksestä. :)

Ystäväpiirissä on myös erityisnuori (tai oikeastaan nuori aikuinen), joka juuri kesällä pääsi toivomaansa opiskelupaikkaan (AMK). Pari pyrkimistä ja sinnikkyyttä se vaati, mutta onnistui. Tämä nuori on käynyt koko koulutiensä erityisluokalla ylioppilaaksi asti. Olen aivan varma, että tavallisessa koulussa hänen olisi käynyt huonosti.

Ap kysyi eri viranomaistahojen yhteistyöstä. Toivottavasti ovat yhteistyössä. Paljonhan saa lukea juttuja siitä mitä tapahtuu kun tieto ei kulje eri viranomaisten välillä: hoitovirheitä, laiminlyöntejä, heitteillejättöä jne. Kyse ei ole salaliitosta omaisia (tässä tapauksessa vanhempia) vastaan. 

Mikään pakko ei ole erkkaan suostua mutta kyllä siinä herää eri viranomaisten välillä huoli siitä toimivatko vanhemmat lapsen parhaaksi. Eli kyllä, neuvola ja päiväkoti ovat yhteydessä tarvittaessa ja se on ihan oikein! Samoin yhteys voidaan ottaa lastensuojeluun jos katsotaan että toimitaan lapselle haitallisesti. 

Päiväkoti-ikäisellä ei useinkaan ole diagnoosia, on vain selkeä erityistuen tarve. Tuo tuen tarve teidän lapsella selvästi on koska haluavat siirtää erkkaan, älä siis tukeudu lässytykseen että "mitään diagnoosia meillä ei ole, kaikki on siis kunnossa". Ei ole. 

Joku kirjoitti erityispäiväkodista, sellaista ei olekaan! Päiväkodissa voi olla erityisryhmä tai sitten lapsi on tavallisessa ryhmässä tukitoimin esim avustaja on apuna. Nyt AP:n kannattaa vielä puhua niiden kanssa, jotka hoitopaikkaa ovat ehdottaneet, vaikuttaa siltä, ettei ole ymmärtänyt siirron syytä. Selvää on, ettei sitä kevyin perustein tehdä. Tukitoimilla pystytään tukemaan lapsen kasvua ja kehitystä, ottakaa ihmeessä kaikki apu vastaan mitä on saatavissa! Leimaaminen tms on vanhanaikainen ajattelutapa, lapsen etu on tärkein.

Ei niihin eritysryhmiin ole edes helppo päästä. Tarve on siis ilmeinen. Moni tarvitseva ei edes pääse. On kyllä jonkin verran erityispäiväkotejakin, tosin yleensä taitavat olla osa jotain toista yksikköä, mutta erillisessä rakennuksessa ihan jossain muualla. Nämä ovat kyllä jo sitten tavallisesti vaikeavammaisten päiväkoteja. 

Minä en laittaisi lastani mihinkään erityishoitojuttuihin ilman asiantuntijan suositusta ja tutkimuksia.Päivähoidon henkilökunta voi suosittaa moista ihan vain siksi,että lapsi teettää vähän enempi työtä ja henkilöstöresurssit on tiukalla.Hakeutuisin lapseni kanssa neuvolan kautta neuropsykologisiin tutkimuksiin (siis lapsen) ja tekisin päätöksen ASIANTUNTIJOIDEN suositusten perusteella.Päiväkodin henkilökunta ei ole asiantuntija siinä,onko kyseessä erityislapsi vai ei.Aina myöskin pitäisin ensisijaisesti oman lapseni puolia.Se on äidin tehtävä.

Ongelma onkin juuri siinä, että lapsemme ei ole erityislapsi. Ei ole löytynyt mitään poikkeavuuksia. Lapsen kehitys ja kognitiiviset, motoriset ja sosiaaluset taidot ovat tutkimusten perusteelka normaalit. On käyty kaikkialla mitä alle kouluikäisille on tarjolla: perheneuvola, psykologi, lastenlääkäri, neurologi, sekä neuvolan lähetteellä että myös yksityisellä.

Siirrosta erityishoitoon on nyt puhuttu keväästä asti. Ilmeisesti aloitetta ei voida tehdä virallista kautta, koska mitään diagnoosia ei ole, ja siksi vanhempia kehotetaan jatkuvasti itse hakemaan erityispäivähoitopaikkaa. Ap