Mitä pahaa lompakkoloisimisessa?

Se degradoi naisen arvoa. Oletan että naisista kyse kun puhutaan lompakolla loisimisesta, miehet eivät sellaista kykene harrastamaan.

Minusta ei yhtään mitään. Äitini oli koko ikänsä isän varoilla, ja se on molempien tahdon mukainen järjestely, joka heillä toimi todella hyvin. Kateeksi ihan käy, minullekin kelpaisi "luksus-kotirouvan" elämä mainiosti ;) Mutta en ole kuitenkaan miestä valinnut sellainen mielessä, vaan olen ottanut ihan taviksen joka ei mua pysty elättämään, vaan päinvastoin minä olen talouden isotuloisempi.

Niin, no se on se yks lompakkolois-huutelija. Minä en sellaisesta tuomitse enkä edes välitä miten kukin elää.

Olen parisuhteessa, yhteiset rahat ja tili. Keväällä minä olin töissä ja miehen tulot tasan 150 e asumistuki. Nyt ja kesän minä olen ollut opintotuella hän töissä.

Ihan perus, en näi loisivani hänen palkalla.

Ei siinä ole mitään vikaa jos nainen maksaa laskut, mutta on väärin että naiset valitsevat miehen rahan perusteella.

Lompakkoloinen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi jos mies jättää/kuolee. Tai jos nainen jättää, tyhjälle hyppää.

Sehän on käytännössä sama asia kuin huoraaminen. Mutta jos se sopii molemmille, niin mikäs siinä.

Ei ainakaan musta mitään. Meillä molemmat ovat loisineet toistemme lompakolla, nykyisin olen se loisija mutta en miestäni sillä perusteella valinnut koska mies oli opiskelija vielä pitkään sen jälkeen kun tavattiin. Itse tein kolmea vuoroa ja maksoin esim meidän vuokran kokonaisuudessaan, kulut autosta, vakuutukset, suurimman osan myös muista kuluista suhteen alkuvaiheessa ja mies opiskeli + teki tietenkin kesät töitä.

Nykyään mies tienaa nettonakin kolme kertaa enemmän kuin minä, vaihdoin kolmivuorotyön osa-aikaiseksi päivätyöksi ja mies maksaa suurimman osan kuluista. Kokonaan työttömäksi en edes tahtoisi jäädä, minusta on mielekästä että on työyhteisö ja muutenkin pysyy jonkinnäköinen rytmi arkielämässä plus työpaikka, jos tulisi vaikka ero niin minun alalla töitä riittää eli voisin nostaa taas tunnit/palata vuorotyöhön. Henkivakuutukset on kunnossa, asunto yhteinen vaikka mies maksaakin enemmän lainanlyhennyksiä, auton omistajana minä.

Meillä ei ole lapsia eikä tule, ollaan oltu avioliitossa päälle 5 vuotta. Mies tykkää kun ei tarvitse olla aina heti tekemässä kotitöitä töistä tullessaan, minä kerkeän tehdä ne ja ruoat ja leipoa tuoreet leivät jne, itse rakastan esim just leipomista.

On tehtävä ero sille, milloin on kyse siitä, että ns. loisii tai on toisen lompakon loinen; verrattuna niihin tilanteisiin, joissa on luontevampaa antaa toisen hoitaa maksaminen. Kyllä minä ainakin toisinaan tarjoan oikein mielelläni. Mutta jos toinen odottaa, että minä maksan aina ja joka kerta niin se on vähän muutakin kuin vain tylsää. Mutta tylsää on myös nipottaminen ja jokaisesta sentistä purnaaminen ja kitiseminen. - Vaikka sitä kuinka perustelisi vaikka sitten tasa-arvolla tai yhdenvertaisuudella.  

"Minusta ei yhtään mitään. Äitini oli koko ikänsä isän varoilla, ja se on molempien tahdon mukainen järjestely, joka heillä toimi todella hyvin. Kateeksi ihan käy, minullekin kelpaisi "luksus-kotirouvan" elämä mainiosti ;) Mutta en ole kuitenkaan miestä valinnut sellainen mielessä, vaan olen ottanut ihan taviksen joka ei mua pysty elättämään, vaan päinvastoin minä olen talouden isotuloisempi."

Mutta tarvitseeko aina olla "luksus kotirouva" - Miten suhtautuisit, tai olisit suhtautunut mieheesi, jos hän olisi ilmoittanut, että hän haaveilee kotiin jäämisestä ja olettaa, että sinä luot uraa ja olet ainoa joka hankkii rahaa ja varallisuutta. - Hän sitten ylläpitää kotia samaan tapaan kuin mitä miehen esikuvana roolissa olevat jo pidemmän historian omaavat kotirouvat vuosia ja vuoskymmeniä ennen häntä ovat toimineet.

- Jostain syystä tällaisia pariskuntia näkee tai kohtaa melko harvoin. Ja melkein epäilee tai saattai olettaa, että onko mies kenties sairas, ellei hän käy tai pyri käymään töissä kodin ulkopuolella puolisonsa lisäksi, tai itsenäisenä yrittäjänä

. Mutta että mies vain hoitelisi kotia ja sen piiriin liittyviä askareita tai töitä pidemmän aikaa -siis pidemmän aikaa kuin vaikka "tavallisen" isyysloman pituisen ajan, niin enpä muista itse moneen törmänneeni.      

Kateelliset vaan määkii. Olen itse kuulemma juuri sitä mitä mieheni on aina halunnut: Kaunis, älykäs, hauska, helvetin hyvä sängyssä (olen siis oikeasti seksuaalinen nainen, rakastan mm ottaa suihin ja niellä siemenet, mua saa panna anaaliin jne ;)..Ja voitte uskoa mite mies huutaa hurmiossa :DD

Mulla on maisterin tutkinto ja alallani ois töitäkin, mutta mies ei ole halunnut että menen töihin, mieluummin haluaa että olen kotona vaikka siivooja ja ruuanlaittajakin meillä erikseen käy.. ;D Anyways, olen silti kotona, meillä yksi lapsi, alakouluiässä, mies toivoo toista, mä en välttämättä....Noo mutta katsoo nyt ;-)

Mä teen töitä kotona. Joka ikinen päivä valmistan kunnon päivällisen, joka ei ole mitään makaroni-perunamättöä. Jos vain voin (miehen päivärytmi on vaihteleva ja päivät joskus pitkiä), teen myös aamu/ilta/välipalaa. Siivoan, sisustan, pyykkään, silitän ja hoidan ruokaostokset ja monesti muutkin ostokset. Urheilen runsaasti ja pidän itsestäni huolta. Kuta kuinkin minun takiani miehelläni on aikaa ja energiaa edetä urallaan ja ansaita sitä lompakkoa jolla myös "loisia". MIehelleni tosin kaikista oleellisinta on tietotaidon kartuttaminen ja älyllinen puurtaminen, josta hän tuntuu nauttivan valtavasti. 

Eikä elämä pyöri vain tuon ympärillä. Minulla on omia tärkeitä harrastuksia. Vapaa-ajalla minulla on energiaa touhuta mieheni kanssa, ei tarvitse koskaan väsymyksen takia kieltäytyä yhteisestä ajasta. Koti on puhdas ja ruoka pöydässä. Tyytyväinen vaimo ja tyytyväinen mies, jota ei pitkän päivän päätteeksi nalkuteta tiskaamaan, koska vaimo on jo tiskannut. 

Kutsuttakoon vain huoraukseksi, mutta meillä on ainakin asiat todella hyvin. 

Tuomitsen sen kun loisitaan, mutta ei olla avoimia sen kanssa. Sen sijaan suhtaudun hyvinkin positiivisesti esim. siihen, että nuori thainainen (stereotypia, joo, mutta menköön) lyöttäytyy yhteen vanhemman herrasmiehen kanssa sillä sopimuksella, että molemmat pitävät toisistaan huolta. Mies saa seksiä ja nainen saa elintason. Mies saa kenties vanhuuden turvaa ja naisen sukulaislapset pääsevät yliopistoon. Kaikki voittavat.

Ei siinä ole mitään pahaa. Jokainen elelee just sillä lompakolla millä haluaa :)

up