Jos mies pettää raskausaikana
Olemme seurustelleet muutaman vuoden ja tulin vahingossa raskaaksi. Itse olin kallistumassa aborttiin mikä ei ollut enää viikkojen puolesta mahdollinen. Mies oli todella innoissaan raskaudesta ja on aivan ihana, tukee ja rakastaa. En ikinä haluaisi ajatella että loukkaisi minua tahallaan. Ei ole koskaan (ainakaan jäänyt kiinni) pettämisestä ja käy todella harvoin ulkona. Puheiden perusteella olemme samoilla linjoilla pettämisestä ja siitä ettei suhde jatku sellaisen jälkeen. Nyt menossa kuitenkin laivalle kavereidensa kanssa enkä todellakaan aio häntä kieltää (en usko toisen ihmisen määräämiseen ja tiedostan etten pettämistä voi mitenkään estää jos niin käy).
Mistä sitten tämä järjetön pelko. Edellisessä suhteessa (5 vuotta) minua petettiin jatkuvasti kaikilla tavoilla jonka takia en kykene luottamaan kehenkään. Kyse ei ollut siitä että ikinä olisin pihdannut, seksiä oli reippaasti koko suhteen ajan, joka päivä kerroin hänen olevan rakas ja tärkeä, riitoja ei minun puoleltani ollut koskaan. Olen todella kiltti, hyvännäköinen ja mielestäni huolehtiva tyttöystävä. en koe yhdenkään pettämisen olleen minun syyni, silti minulle kävi niin.
Olen nyt kahdeksannella kuulla raskaana ja tunnen olevani ansassa tämän kroppani kanssa. Miehen on helppo kuvitella ettei minusta ole uhkaa että lähtisin tai pettäisin itse kun olen tässä tilassa. Olen kuitenkin jo päättänyt että mikäli mies jää pettämisestä kiinni eroan heti ja annan lapsen adoptioon. Minusta ei ole yksin huolehtimaan lapsesta enkä valinnut sellaista elämää. Tiedän että moni raivostuu tästä mutta en kykene yksin tarjoamaan lapselle asioita joita hän tarvitsee vaan haluan antaa ehjän perheen ja vakaan taloudellisen tilanteen sekä henkisesti vahvat vanhemmat. En koe olevani itsekäs. Tuntuu ikävältä joutua elämään jatkuvassa pelossa. Kunpa pettävä ja hakkaava eksäni saisi joskus tuntea kuten minä tulen koko loppuelämäni tuntemaan. En usko että pystyn koskaan luottamaan ettei minua petetä. Miehelle en tätä kerro sillä se ei hyödytä mitään että hän tietää minun epäilen että tälläistä voi tapahtua. Hän El ole aiheuttanut minulle syytä olla luottamatta häneen. Vielä.
Kommentit (20)
Olisitko oikeasti valmis antamaan jopa lapsen pois, jos mies pettäisi?
No syytön se lasi siihen on jos isänsä pettämistä sinua. Adoptioon sellaisen asian takia??
Entäpä jos miehelle sattuu jotain, menetät hänet, annatko lapsen silloinkin adoptioon?
Miten niin et yksin pärjäisi??
Mene terapiaan, olet sen tarpeessa
Hanki apua.
Et ole päässyt yli exästäsi, olet reipasta vauhtia - tai olet oikeastaan jo- muuttumassa katkeroituneeksi, menneisyydessä vellovaksi naiseksi.
Minua petettiin ja hakattiin 7 vuotta. Joo, oli kurjaa. Voisin jäädä vellomaan ja voihkimaan ja uhriutumaan, mutta miksi v*tussa tekisin sen- itsellenihän aiheutan vain haittaa sillä ja oman elämäni pilaan.
Voit valita jäädä vellomaan menneisyyteen ja kierimään itsesäälissä pilatern nykyisen suhteesi tai voit valita jatkaa. It's up to you.
Puhu miehellesi.. Sinä siirrät entisen parisuhteen traumoja tähän uuteen, tai raskaus nostaa niitä esille. Selitä miehelle ja pyydä heti anteeksi, että tiedät, ettei hän näin tekisi. On parempi, että kerrot miehelle, miksi olet allapäin tai huolissasi laivareisusta tai kuvittelet hänen ajattelevan sinusta jotain tuollaista ansassa olosta.
Tunteitten heilahtelut on ihan normaalia raskausaikana, ei niille voi mitään. Mutta kannattaa puhua miehen kanssa, ennen kuin rakennat suuria mörköjä mieleesi..
En taloudellisesti pysty huolehtimaan lapsesta yksin, omat tulot n.1000€ kuussa äitiyspäiväraha ja kotinhoitotuki sitäkin vähemmän.. enkä usko että oma jaksaminen riittäisi.
Kärsiikö vastasyntynyt lapsi siitä että pääsee elämää. rakastavien yhdessä olevien vanhempien kanssa? Olen itkenyt asiaa öisin ja tuntuu kamalalta mutta tiedän etten selviä yksin enkä halua enää elää yhdessäkään suhteessa jossa petetään.
Tiedän ettei ajatteluni ole jonkun mielestä normaalia vaan minun pitäisi lapsen takia kestää miehen pettämistä ja ylläpitää kulisseja tai kituuttaa yksinhuoltajana lapsen kanssa. En halua sellaista elämää.
Aloittaja
Todellakin, mene terapiaan. Kuten itsekin sanoit, jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja tasapainoiset vanhemmat. Sinä et ole tasapainoinen ja kärsit menneisyyden traumoista, hyvin todennäköisesti siirrät ne jossain muodossa lapsellesi. Pieni ihminenkin vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa.
Mene nyt heti juttelemaan asioista, mainitse vaikka äitiysneuvolassa peloistasi ja ajatuksistasi. Tämä on tosi tärkeää, ihan oikeasti.
Elämä ei useinkaan mene pitkässä juoksussa kuten on ajatellut ja toivonut. Ennakkoon pelkäämällä pilaa onnistumisten mahdollisuudet jo ihan itse. Oma vastuu on silti aina kannettava vaikka ei olisikaan mennyt kuten suunnitteli ja toivoi. Se on aikuisuutta.
Ajattelin, että olisiko terapiasta sinulle hyötyä. Sinulla on vahva hylätyksi tulemisen pelko, jota voi varmasti lievittää keskustelemalla. Eli saisit apua sen ymmärtämiseen, ettei nykyinen miehesi käyttäydy välttämättä samoin kuin aikaisempi. Minulla on tuo sama tunnelukko, enkä sen vuoksi ole enää uskaltanut vuosiin sitoutua. Pelko yksinjäämisestä on niin valtava. Toivon sinulle hyvää!
Ymmärsit aivan väärin ap. Ei sinun tarvitse lapsen takia kestää pettämistä ja paskaa elämää. Jos haluat luopua lapsestasi niin luovu siitä nyt joka tapauksessa. Ei voi olla mikään optio, että jos mies pettää niin annan lapsen adoptioon. Miehesi ei ole pettänyt sinua, luot nyt ihan itse mielessäsi tällaista harhakuvaa ja ahdistut siitä ja siirrät ahdistuksen vauvaasi.
Sairasta tässä on sinun mielenliikkeesi, tarvitset niihin apua. Et koskaan, koskaan, voi olla varma pettääkö, sairastuuko, jättääkö tai kuoleeko toinen. Sinun on rakennettava oma elämäsi itsesi varaan, ei toisen.
En usko että tmmärrät tilannettani tai että sulla ainakaan olisi lapsia tai olisit ollut raskaana. Olisi helppoa vain lähteä ilman tätä raskautta ja mitä antaisinkaan siitä ettei tälläistä tarvitsisi ikinä miettiä. Kävin ammattiauttajalla 3 vuotta eron jälkeen mutta en siltikään usko ettei asia koskaan tulisi mieleen. En kykene luottamaan siihen että vaikka tekisin itse parhaani ja olisin toiselle hyvä en tulisi petetyksi. En keksi yhtään hyvää syytä pettämiselle enkä todellakaan sitä ansaitse.
Anna sille miehelle edes mahdollisuus olla luottamuksen arvoinen.
Mitä sitten kun lapsi on syntynyt ja mies ottaa ja pettää? Tai haluaa eron?
Mitä sinä sitten tekisit?
Mähän annan. En sanallakaan ole maininnut mistään peloistani ja päivät kykenen käyttäytymään täysin normaalisti, en reagoinut reissuun lähtemiseen mitenkään poikkeuksellisesti enkä ole ikinä koskenut mihinkään miehen puhelimeen tai katsonut mitään viestejä. Käyn varmuuden vuoksi reissun jälleen silti testeissä.
Voi hyvänen aika.. Minua on petetty, mutta en ole siirtänyt sitä traumaa tähän suhteeseen, vaan luotan täysin tämän nykyisen miehen yksiavioisuuteen.. Lapsia emme hanki.
Sinä et nyt näe muuta kuin tuon pettämisen. Luotatko sinä mieheesi?? Parisuhteen tärkein peruskivi on luottamus, sitä joko on tai sitten ei ole. Jos luotat, niin sitten sinulla ei pitäisi todellakaan olla mitään syytä ajatella, että hän sinua pettäisi.
Sinun on nyt ehdottomasti puhuttava miehesi kanssa ja haettava tarpeen tullen apua. Sinä itse olet nyt tuhoamassa lapseltasi ne rakastavat vanhemmat. Ei mieskään mikään ymmärtämisen pohjaton kaivo ole. Jos syytät häntä edellisen miehen tekemisistä, niin takuuvarmasti hän lähtee. Pettämisestä epäily ei ole mikään roskapussiriita, vaan se on epäluottamuslause.
Hae apua.
Kuoleeko enää nykyään minkään lääkkeen yliannostukseen nopeasti vai jääkö useiksi päiviksi odottelemaan sisäelinten toiminnan loppumista?
Niin miten tosiaankin toimit jos mies jättää sinut lapsen synnyttyä?
Ihan sama pettääkö miehesi, sä et ole terve.