Ensitreffit ja fiilikset

Eikö jollain olisi kommentteja?

Eli toisin sanoen eka mies oli kusipää ja potentiaalinen naistenhakkaaja mutta koska hän osasi ottaa naisen sängyssä ja tykkäsi nuolla ja olla sun päällä niin kestit sen.

Näin tekee varmasti moni muukin nainen.

AP:n tilannetta voi verrata niihin lukuisiin tapauksiin jossa nainen luettelee mitä hakee mieheltä ja sitte kun kriteerit täyttävä mies tulee kohdalle niin "ei se vaan oikeen kolahtanut".

Ei mikään ihme että sinkkujen määrä vaan nousee.

T. Mies

Kokeile vielä toiset treffit. Jos senkään jälkeen ei tunnu siltä että mies olisi "suudeltava", niin siirry suosiolla eteenpäin. Hyvään parisuhteeseen tarvitsee sekä kemian että henkisen yhteensopivuuden - ilman toista ei kannata pidemmälle jatkaa.

Minä myös tapasin viestittelyä perusteella oikein kiinnostavan miehen, jonka kanssa ensitreffit meni ihan mukavasti, mutta en varsinaisesti tuntenut vetoa tätä kohtaan. Päätin kuitenkin tavata toistakin kertaa ja silloin pussailtiinkin, mutta silti senkään tapaamisen jälkeen en ollut ihan varma tästä.

Yksi tapaaminen lisää ja yhtäkkiä olin korvia myöten ihastunut. Pari vuotta myöhemmin ollaan yhä yhdessä ja erittäin onnellisia ja rakastuneita.

Onneksi en siis luovuttanut heti, vaikka en ollut ihan varma alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys konkareille: jos eka tapaamisen jälkeen vähänkään mietityttää niin tarkottaako se että kannattaa unohtaa koko juttu? Tapasin tyypin joka viestien, puheluiden ja kuvien perusteella vaikutti ihastuttavalta. Tavatessa mun tunne hänestä jotenkin lässähti. Ihan ok mutta ei tullut sellasta oloa että haluaisin suudella tai olla häntä lähellä. Toisaalta välillä pilkahti semmoinen katse tai ilme että pystyin tuntemaan ainakin jotain vetovoimaa.

Mulla oli hiljan tuhoontuomittu suhde mieheen jonka kanssa kemia oli jotain järkyttävää ja seksi upeaa. Vertaan tietysti siihen vaikka ko. mies oli aivan kelvoton suhteeseen. Niinpä yritin nyt olla avarakatseinen ja treffasin vaihteeksi itseäni vanhemman, kiltin ja viesteissä tosi sopivantuntuisen miehen. Mutta kun täytyyhän minun haluta miestäni palavasti eikö vaan? Äh miten vaikeaa. Ajatuksia?

Kerran ku pääsee jännämiehen tai alphan makuun, niin paha on oppia tavoista pois. Tyypillinen jännäleski. Ei armoa.

Edellinen mies ei ollut mikään naistenhakkaaja-alfa vaan lapseton ihminen joka ei voinut kuvitella olevansa suhteessa minuun joka olen äiti.

Ap

Onko miehellä iso peenis?

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanoen eka mies oli kusipää ja potentiaalinen naistenhakkaaja mutta koska hän osasi ottaa naisen sängyssä ja tykkäsi nuolla ja olla sun päällä niin kestit sen.

Näin tekee varmasti moni muukin nainen.

Kyllä. Tässä oli ihan elävä esimerkki siitä miten jännämiehet vetoaa naisiin ja miten kilttejä ja kunnollisia miehiä kohtaan ei tunneta seksuaalista vetoa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vielä toiset treffit. Jos senkään jälkeen ei tunnu siltä että mies olisi "suudeltava", niin siirry suosiolla eteenpäin. Hyvään parisuhteeseen tarvitsee sekä kemian että henkisen yhteensopivuuden - ilman toista ei kannata pidemmälle jatkaa.

Samaa ehdotan. Jos ei suorastaan vastenmieliseltä vaikuttanut niin kokeile tavata uudestaan.

Kaikkein parasta olisi kuitenkin, jos olisit nyt ihan tietoisesti sinkkuna siihen saakka, että kohdalle osuu mies, joka kolahtaa ihan yrittämättä. Unohtaisit nettideittailun ja väkisin hakemisen ja pitäisit hauskaa. Jos sitten joku vie jalat alta niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanoen eka mies oli kusipää ja potentiaalinen naistenhakkaaja mutta koska hän osasi ottaa naisen sängyssä ja tykkäsi nuolla ja olla sun päällä niin kestit sen.

Näin tekee varmasti moni muukin nainen.

Kyllä. Tässä oli ihan elävä esimerkki siitä miten jännämiehet vetoaa naisiin ja miten kilttejä ja kunnollisia miehiä kohtaan ei tunneta seksuaalista vetoa.

Yhtäkkiä aloittajan kuvaama mies on kusipää naistenhakkaaja ja siitä on tullut palstatotuus, vaikka hän ei kirjoittanut mitään sellaista. Kuten ei kirjoittanut sitäkään, että tämä treffattu mies olisi ollut kiltti ja kunnollinen. Kyllä te olette vastenmielisiä!

Oma mieheni on maailman kiltein ja kultaisin. Mutta myös loistava nuolemaan, kemia on huikeaa ja seksi upeaa. Muunlaista miestä en olisi huolinutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vielä toiset treffit. Jos senkään jälkeen ei tunnu siltä että mies olisi "suudeltava", niin siirry suosiolla eteenpäin. Hyvään parisuhteeseen tarvitsee sekä kemian että henkisen yhteensopivuuden - ilman toista ei kannata pidemmälle jatkaa.

Samaa ehdotan. Jos ei suorastaan vastenmieliseltä vaikuttanut niin kokeile tavata uudestaan.

Kaikkein parasta olisi kuitenkin, jos olisit nyt ihan tietoisesti sinkkuna siihen saakka, että kohdalle osuu mies, joka kolahtaa ihan yrittämättä. Unohtaisit nettideittailun ja väkisin hakemisen ja pitäisit hauskaa. Jos sitten joku vie jalat alta niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita.

Joo alunperin piti näin tehdäkin. Niinhän se on että sitten ei tarvitse näitä miettiä kun joku sattumalta kolahtaa. Alan vaan olla niin vanha että pelkään sitten jääväni yksin kokonaan.

Ap

Kannattaa katsoa vielä tilannetta. Kerran tapailin miestä, josta ekoilla treffeillä ei tullut kauhean hyvä kuva. Jatkoimme tapaamisia ja vähän ihastuinkin, mutta kuukauden kuluttua (ennen sänkyhommiin ryhtymistä) tajusin, että se ensivaikutelma piti paikkansa: ei minun tyyppiseni ihminen kerta kaikkiaan. Joskus parisuhdetta vaan toivoo niin paljon, että sulkee silmänsä tosiasioilta. Ole tarkkana!

Vieläkö ois kokemuksia?

No mä tunsin mun nykyisen miesystäväni 3-4 vuotta ennen kuin ruvettiin seurustelemaan. En ollut yhtään kiinnostunut miehestä, ei mitään vetoa. Ei oltu läheisiä ystäviä, hyvän päivän tuttuja, samoissa piireissä oltiin. Aina kun oltiin tekemisissä, tuli olo että voi luoja mikä tampio. Haisi pahalta, oudot jutut. Kunnes yhtenä iltana eksyttiin samaan seuraan baarissa. Yhtä äkkiä olikin vetovoimaa vaikka kuinka. Ja seuraavalla kerralla. Olinkin parissa viikossa ihan sekaisin tästä miehestä, jonka olin vuosikaudet tiennyt ja joten kuten tuntenutkin. Ei haissut pahalta ja jututkin ihan huikeita 😂 Nyt seurusteltu 3 vuotta ja olen päivä päivältä rakastuneempi. Ja seksi, se on uskomatonta!

Sinun pitää vain päättää kumpaa koulukuntaa olet, ap. Oletko niitä, jotka odottavat sitä "kolahdusta ilman yrittämistä", kuten tuossa joku neuvoi, vai olisitko niitä, jotka osaavat odottaa vähän kauemmin ja tutustua ihmisiin ilman suuria odotuksia?

Mä kannatan uusia mahdollisuuksia! Toki jos joku tuntuu edelleen vaikka kolmansilla treffeillä ihan vastenmieliseltä, niin sitten ei jatkoon. Mutta itselleni kävi parin vuoden sinkkuilun ja aktiivisen treffailun jälkeen niin, että ystävystyin erään miehen kanssa, joka ei minua kiinnostanut treffailu mielessä laisinkaan (enkä minä häntä). Mutta kavereina meillä oli hauskaa, joten tapailtiin ihan kavereina (eikä siis tietenkään mitään fyysistä ollut). Kumpikin tapailtiin muita ihmisiä tuona aikana. Mutta mitä enemmän tutustuttiin toisiimme, sitä paremmalta toisen seura tuntui. Kummallakin alkoi heräämään tunteita toista kohtaan. Nyt ollaan seurusteltu useampi vuosi tämän miehen kanssa, ja kummankin tunteet ja vetovoima vain syvenee. Ja minä siis en alkuun ollenkaan voinut kuvitella häntä edes potentiaalisena kumppanina.

Minä ja mieheni siis ollaan ainakin todiste siitä, että ei alkuun tarvita järisyttävää kemiaa (se voi syttyä ja kasvaa ajan kanssa), tai että kaikille naisille tärkeintä olisi fyysinen vetovoima ja miehen ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää vain päättää kumpaa koulukuntaa olet, ap. Oletko niitä, jotka odottavat sitä "kolahdusta ilman yrittämistä", kuten tuossa joku neuvoi, vai olisitko niitä, jotka osaavat odottaa vähän kauemmin ja tutustua ihmisiin ilman suuria odotuksia?

Minä käytin aikoinaan yhteen ihmiseen puolitoista vuotta löytääkseni sen kipinän. Ajattelin, että kun on kerran mukava ihminen niin ei pidä olla pinnallinen ja odottaa jotain kemioita ja seksuaalista puoleensavetävyyttä. Lopulta oli pakko myöntää, että ei kykene. Yritin vältellä seksiä hänen kanssaan ja eihän sellaisessa suhteessa ole mitään järkeä.

Treffailukonkarina neuvoisin katsomaan vielä toiset ja kolmannetkin ihan rauhassa, ekoilla on yleensä mukana paljon jännitystä, odotuksia ja epäaitoutta jonka kannattaa antaa hälvetä ennen kuin tekee päätöksiä! Ja päästä hyvä ihminen irti siitä edellisestä ja ota oppia, jos se ei johtanut hyvään lopputulokseen se heti leimahtanut kemia niin ehkä on muitakin tapoja edetä? Toki tilanne pitää kohdata myös realistisesti, jos ei syty niin ei syty, mutta ekoilla se harvoin vielä selviää lopullisesti. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanoen eka mies oli kusipää ja potentiaalinen naistenhakkaaja mutta koska hän osasi ottaa naisen sängyssä ja tykkäsi nuolla ja olla sun päällä niin kestit sen.

Näin tekee varmasti moni muukin nainen.

Kyllä. Tässä oli ihan elävä esimerkki siitä miten jännämiehet vetoaa naisiin ja miten kilttejä ja kunnollisia miehiä kohtaan ei tunneta seksuaalista vetoa.

Joo, tässä keskustelussa on monikin kiltti ja kunnollinen mies esiintynyt sellaisena kuin todellisuudessa on. Kun palstalla tutustuu muutamaan kilttiin ja kunnolliseen mieheen, hakkaavaa juoppoakin oppii arvostamaan enemmän kuin kilttiä miestä.