Lue keskustelun säännöt.
Imetyksen ja pulloruokinnan ero?
17.08.2016 |
Olen kuukauden ikäisen vauvan äiti. Vauva on ihana ja olen hänestä todella onnellinen. Kuitenkin yllätyksenä on tullut imetyksen "rankkuus" ja sitovuus. Tuntuu, että tästä olisi pitänyt olla enemmän puhetta jo ennen synnytystä. Vauva syö vähän väliä ja illat roikkuu tissillä, tämä kuulemma kaikki täysin normaalia ja kuuluu asiaan. Itseä on nyt mietityttänyt, että kun imetetyt vauvat (eivät toki kaikki) ovat tälläisiä, niin mitä pullolla ruokitut vauvat sitten tekevät kaiken ajan, kun eivät kerta "roiku tissillä"?
Mahtaako kukaan ymmärtää mitä ajan takaa? Tänäänkin koko ilta menee siihen, että vauva haluaa olla sylissä, tissi suussa, välillä torkahtaa ja sitten taas vaatii tissiä. Hirveä huuto, jos Tämä ei toteudu. Mitä siis tekevät pullovauvat?
Aion jatkaa kyllä imetystä, mutta kovasti se herättää ristiriitaisia tunteita, etenkään kun miehestä ei tässä tilanteessa ole apua, hän kun ei omista tissejä.
Kommentit (8)
Ei ole kokemusta pullovauvoista, mutta käytä imetysaika mukavasti. Samalla kun imetät, voit esim. lukea, katsoa telkkaria, jutella kaverin kanssa puhelimessa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä musta oli paljon kurjempaa se pulloshow - yöllä muutaman tunnin välein piti kavuta alakertaan lämmittämään tuttipullo vauvalle sen sijaan että olisi esim. imettänyt vieressä vauvaa melkein heräämättä. Kolme kuukautta tein siis molempia, ensin imetin ja sitten menin lämmittämään pullon kun oma maito ei koskaan riittänyt, kunnes siirryttiin pelkkään pulloon. Ainoa hyvä puoli oli se, että välillä myös mies pystyi hoitamaan yösyötöt. Itse tosin heräsin kyllä aina niihinkin...
Mitä olen seurannut lähipiiriä niin pullovauvat nukkuu yöt paremmin, pidemmissä pätkissä.
Mun pullovauvat on halunneet olla jatkuvasti sylissä ja ihokontaktissa vaikka söivät pullosta. Mun ainoa imetetty vauva halusi myös olla jatkuvasti iholla, mutta se sit tosiaan söi samalla. Pullosta maha täyttyy nopeammin, mutta hakee ne vauvat sitä läheisyyttä vaikka söisivät maitonsa pullosta. Imetys oli sitä läheisyyttä ja samalla myös ruokkimista. Vaikea selittää kyllä. :D
Imetys oli kyllä välillä ihan kamalaa mutta oon niin onnellinen että onnistuin vikan vauvani kanssa siinä <3 Se tissillä roikkuminen onneks vähenee, tai oikeestaan vaihtelee. Alussa vauva oli ihan koko ajan syömässä, sit yhtäkkiä ei enää ollutkaan ja sit tuli kuitenkin välillä sellasia kausia että se oli taas jatkuvasti syömässä. :'D
Siihen sivuun vaan itselle viihdykettä. Ei se vauva loputtomiin siinä ole. Kuten varmasti huomaat jo niin erohan on valtava. Sun vauva saa sun läheisyyden siinä ohessa. Sellaista ei pulloruokittu saa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ensimmäiset kuukaudet on kyllä rankkoja, siinä tulee ihan sellainen olo että on pelkkä tissi. Mutta ne on tärkeitä terveen kiintymyssuhteen muodostumisessa ja se imetys auttaa olemaan hyvä äiti ja vastaamaan vauvan tarpeisiin ilman että hermot menee. Tsemppiä sinulle! Ajan kanssa se homma helpottaa, kun vauvan tekniikkaa paranee ja sinäkin opit onnistuneen imetyksen niksit. Kaikenlaista karikkoahan siinä matkan varrella saattaa olla (tiheän imun kausia, rintaraivareita, pureskelua yms.) mutta niistäkin kyllä selviät!
Meillä on ollut sekä tissi- että pullovauvoja (ei omasta valinnasta). Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pullomaidolla kasvanut lapsemme nukkui yönsä parhaiten ja on ollut lapsistamme tervein (nyt 6-vuotias) joten ethän ota imetyksestä liian suurta stressiä. Omasta mielestäni imetys siitä huolimatta oli 10 kertaa helpompi vaihtoehto ruokkia vauva kuin pulloruokinta.
nukkuu tai köllii sylissä muuten vaan. tai lutkuttaa sitä pulloa.