Voi prkl! Löin taaperoa, ja aika voimalla vielä :(

Logiikan riemuvoitto. Ei sympatioita minulta.

voisiko mies/sisko/kummi/isovanhemmat/ystävät tai joku hoitaa lapsianne edes yhden vuorokauden verran yhteenkyytiin?

Vedin niin kovasti, että lapsi kaatui.



Mä pelkään niin hirveesti, että menetän malttini ja alan olemaan ihan ala-arvoinen. Mua on hakattu aikoinaan ja en siksi arvostanut äitiäni yhtään. Vaan sitten syljin ja löin takasin.



Mä niin toivon, että mä pystyisin säilyttämään oman lapsen kanssa sen auktoriteetin ja kunnioituksen, jotka kyllä katoaa jos alan lastani lyömään. Kuinka voin sanoa lapselle, että kaveria ei lyödä, jos itse lyön?

ihan inhimillistä on. Huolestuttavaa olisi, jos et tuntisi morkkista.

tärkeintä että tilanteen purkaa heti ja kertoo tehneensä väärin.

Ihmettelen että kestit tuon ruoan heittelyn.. mulla olisi pinna palanut jo siitä! Ehkä keräät omaa kiukkua liian pitkään ja siedät esikoisen kiukuttelua liikaa - eikö tuon ikäiselle voi jo olla jotain seuraamusta kiukutelusta ?



Luulen että tämä tapaus herätti sinut ja auttaa ettei jatkossa herkästi enää näin käy!



Itse kävin aikoinaan muutaman kerran lapsen tukkaan kiinni mutta se morkkis siitä oli kova. Koitin helpottaa elämääni ettei ole liian pitkälle pinnan kiristystä.



Anna itsellesi anteeksi!!!

on vaan tärkeää osata se raja, että eihän niitä satu kovinkaan montaa kertaa.



Nm. itsekkin pillastunut... ja moni kaverini



tähän mennessä siihen kertaan jäänyt (ikää lapselal 1,5 vuotta toisn vasta)

Voi prkle taas näitä eukkoja täällä! Säälin teidän lapsianne, saavat varmaan kasvaa jatkuvan pelon alla milloin äitin pinna palaa ja sitten sattuu lasta.... Puolustelette itseänne sillä kun on niiiin väsynyt ja yksin ja mitä vielä!!?? On niin säälittävää tuo puolustelu! Olisitte jättäneet ne lapset tekemättä kun ette jaksa niistä kunnolla huolehtia!

Jos pelkää hallinnan menettämistä, täytyy hakea apua tilanteeseen. Lapsen lyöminen on aina väärin.

.

Pinnan palaminen on normaalia! Kaikille sattuu virheitä ja maltinmenetyksiä.. EI TÄÄLLÄ PUOLUSTELLA LYÖMISTÄ.

olisko ollut sit parempi et toinen läpsii vauvaa olan takaa ja sit vauvakin huutaa ja kiukkuaa. Mä käsitin tosta otsikosta et olit vetänyt päin näköö lastas, mitä tossa nyt on jos kädelle läpsii. voi hyvää päivää sentään. älä kuitenkaan ota päivittäiseksi tavaksi.

katkee se kamelin selkäkin joskus.

Siis tiedän varsin hyvin, ettei lasta (eikä kyllä aikuistakaan) saa saatika pidä lyödä, enemmän sillä saa halla aikaan kuin sitä järkeä päähän.



Enkä pelkää menettäväni malttia normaaliuhmaraivareissa, niissä mulla on yllättävän pitkä pinna, ja sitäpaitsi tilanne rauhoittuu sitä nopeammin mitä vähemmän kiinnitän huomiota ja mitä rauhallisempana pysyn siihen kun esikoinen teiskaa.

Kompastuskiveksi huomaan nyt muodostuneen tämän kuopuksen suojelun, siis se tunne mun päässä kun huomaa vauvan olevan vaarassa, vaikka sen vaarankin aiheuttaja on oma lapsi. Jokainen äiti jonka vauvalle on edes meinannut käydä jotakin tietää sen tunteen, kun ajatus lakkaa juoksemasta ja alkaa vain toimia auttaakseen vauvaa.



Pelottava yhtälö!



Ap

Näitä sattuu ja tapahtuu. Minusta et ole mikään lapsen pahoinpitelijä. Tunnet varmaan kovaaa syyllisyyttä, mutta koeta antaa itsellesi anteeksi. Mulla olis varmaan palanut käpy jo siinä vaiheessa kun lautanen lensi. En toki kannata väkivaltaa (fyysinenkuritus) mutta en ollenkaan ihmettele reaktiotasi.



Pienen vauvan äiti suojelee vauvaansa, kuin eläin suojelee pentuaan. Ihmiselläkin on reaktioita jotka tulevat ns. selkäytimestä. Vauva on täysin riippuvainen siitä että sinä pidät huolen hänestä. Hän ei voi itse puolustautua joten luonto on tehnyt sinusta hänen suojeliansa. Voi olla että selitin asian huonosti, mutta yritin sanoa että et ole mikään väkivaltainen hirviöäiti.



Onko miehesi kotona viikonloppuna? Jos on niin tee esikoisen kanssa kahdestaan jotain. Lähtekää käymään vaikka jäätelöllä. Hän varmasti tuntee itsensä ulkopuoliseksi kun vauva vie sinulta niin paljon huomiota ja voimia. Tunninkin yhdessä olo tekee varmasti ihmeitä. Kaverillani n saman tyyppinen tilanne. Käyn auttamassa häntä että voi viettää kahdenkeskistä aikaa uhmaisen esikoisen kanssa. Esikoinen on kuulema tosi tyytyväinen ku on ns. kahden kesken saanut käydä äitin kanssa jossain.



Paljon voimia sinulle ja aurinkoista kesää :)

Äiti suojelee aina lapsiaan (terve/normaali äiti) ja äidinvaisto nyt vaan sattuu olemaan sitä voimakkaampi mitä pienemmästä lapsesta on kyse.



Eli siis ymmärrän miten noin pääsi käymään vaikka noin ei saisi päästä käymään!

Oisko siitä mitään apua että olisit vaikka huutanut ja suuttunut jo siinä vaiheessa kun lapsi heitteli ruokaa? Ettet kerää sisääsi sitä vihaa vaan reagoit heti kun lapsi on tahallaan tuhma ja sinua suututtaa (ei siis tietenkään lyömällä, mutta muulla tavalla osoitat ettet hyväksy lainkaan lapsen toimia).

Ensinnäkin sun pitäis saada nukkua. Tiedän todellakin miltä tuntuu yliväsyneenä ja -stressaantuneena hoitaa vauvaa ja taaperoa. Ja toisekseen, tee joku varasuunnitelma vastaavanlaisiin tilanteisiin tulevaisuuden varalle. Esim. jos pinna alkaa palaa, laitat taaperon syöttötuoliin ja menet yksin tai vauvan kanssa hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan.



Todellakin on normaalia, että pinna joskus palaa vaikkei olisikaan yliväsynyt. Pahempaa on, että tunteitaan panttaa liian kauan, sillä sen sijaan voi olla pahat vaikutukset itseen ja muihin tulevaisuudessa.

Monet olisivat jo suuttuneet paljon aikaisemmin.

Yritä tästä edespäin selvittää ja puuttua asioihin aikaisemmin kummankin vuoksi (siis itsesi ja lapsesi) ei ole hyvä kasata päähän painetta liiaksi, koska sit ne purkautuu ei toivotulla tavalla.

Monestihan saa lukea tai kuulla kun ihmiset sanovat puolustukseksi että oli sitä ja sitä ennen tilannetta ja päässäni sit vaan naksahti ja ihan tottahan se onkin, en mä sillä.



Yleensä nämä äidit ketkä huutavat ja mesoavat harvasen päivän lapsilleen, (mikä ei kylläkään ole kivan kuullosta) niin tuskin kuitenkaan sen kummemmin kiinni käyvät, koska sillä huutamisellaan he purkavat omaa painetta päästään ja tilanteet eivät pääse kasvamaan mahdottomiksi, tosin en nyt neuvo sinua alkaa huutamaan mutta jonkin toisen sopivan konstin jos itsellesi löydät, niin vältyt mahdollisesti tulevaisuudessa vastaavanlaiselta tilanteelta.

Huutaminen ei meillä toimi, kokeiltu on, ja pahentaa niitä tilanteita huomattavasti.

Paras ja nopein konsti on tähänasti ollut tuo rauhallisuus ja tietynlainen väliinpitämättömyys, eli uhmakohtauksen ollessa päällä välillä kysyn ihan rauhallisesti että jokohan riittää, tuletko esim. äidin luo, ja jossainvaiheessa se huuto sitten vaan loppuu ja lapsi tulee luo, jolloin yleensä sitten puhumalla kerron miksi joku asia on kiellettyä tms.

Minun omasta suuttumisesta lapsi saa vaan lisää puhtia raivolleen.

Niin, ja nytkin siis kun tilanne alkoi sanoin napakasti " Ei saa heitellä" tai jotakin sellaista tilanteeseen sopivaa, ja aloin korjata jälkiä.



Kuinka näissä tilanteissa oikeasti pitäisi toimia??



Ap

Tosta ekasta viestistä sai vain sen kuvan että lapsi heitteli ruokaa pitkin kämppää ja sä vaan hyräilit tyytyväisenä ja siivosit jälkiä.



Mut mä luulen et toi välinpitämättömyys taaperon kiukkukohtauksia kohtaan saa taaperon entistäkin kiukkuisemmaksi. Se tarvii selvästi huomiota. Ei sitä tietenkään negatiivisellä käytöksellä pitäisikään saada, mutta koita antaa sitä enemmän hyvinä hetkinä. Tsemppiä.

Kaksi ainoaa kertaa kun olen esikoistani kovasti huitaissut, kerran ihan löin hänen kättään ja kerran jotenkin tönäisin koko lasta - liittyivät siihen kun hän yritti satuttaa vauvaa. Siinä varmaan on jotain primitiivireaktiota todella mukana.



Minustakin kamalimmalta tuntui, etten mitenkään " menettänyt" malttiani vaan tuo oma liikkeeni tapahtui ennen minkäänlaisen ajatuksen ehtimistä päähäni. Mutta ei se tosiaan sitten enää toistunut, opin sitä tietty varomaankin. Ja myöskään minulle ei yleensä ole suurempia vaikeuksia kestää uhmakiukutteluja. Mitä " provosoivempi" lapsi on, sitä " aikuisemman" asenteen saan otettua. Nykyään hermostumiset tapahtuvat oikeastaan silloin, kun en osaa odottaa vastustelua, jos asian voisi näin ilmaista.