Lue keskustelun säännöt.
Voi prkl! Löin taaperoa, ja aika voimalla vielä :(
01.06.2007 |
Voi perse mikä morkkis!!
Tein äsken ruokaa väsyneelle taaperolle (1v10kk) ja itselleni, kuopus (2kk) pötkötteli sitterissä ja tämä esikoinen kiukutteli jaloissa.
Viimein sain ruuat lautaselle, ja esikoinen sai ihan kamalat uhma-väsy-kiukku raivarit (ruokaa oli varmaan liikaa/ liian vähän/ lautanen oli vääränlainen... eli jostain mitättömästä lähti aivan järkyttävä elämöinti), ja viskoi ruuat ja lautasen pitkin keittiötä ja eteistä kirkuen ja huutaen samalla.
Siinävaiheessa oli jo omassa hermossa pitelemistä (vauva valvottaa yötäpäivää, pohjalla sairaus jota lääkitään kellon ympäri), mutta onnistuin hyvin rauhallisesti korjaamaan sotkut kiinnittämättä sen enempää huomiota tuohon melskaamiseen.
Ykskaks esikoinen juoksee sitterin luo ja alkaa läpsiä vauvaa voimiensa takaa, minä salamana paikalle ja ihan napakasti löin avokämmenellä esikoista käteen, siis ajattelematta ollenkaan mitä tein. Samalla hetkellä kun käsi osui toiseen heräsin siihen voimanmäärään (ja tapaani reagoida) jolla esikoista olin ojentamassa. Itkuhan siinä tuli molemmilta, kyllä varmasti esikoiseen sattuikin mutta säikähdys taisi olla vielä kovempi.
Siinä sitten koetin pyytää anteeksi ja samalla selittää ettei siskoa saa ikinä milloinkaan lyödä (vauvaan ei varmaankaan sattunut, kitisi mutta ei itkenyt, esikoisen raivonpurkaus onneksi suuntautui jalkopäätyyn).
Siis mitä helvettiä??? Minä löin mun ikiomaa pientä lasta, jolla ei tuo järjenkäyttö ihan vielä ole hallinnassa. Ja löin ihan ajattelematta asiaa, siis näinkö minä reagoin näihin tilanteisiin?? Mitäs seuraavalla kerralla käy???
Eniten pelottaa juuri se, että " näin vain kävi" , ettei mun oma järki ehtinyt mukaan ollenkaan. Millä eliminoida ettei enää käy näin? Kun oletettavaa on että uhmaikä ja pieni mustasukkaisuus aiheuttaa vielä vaaratilanteita vauvalle.
Auttakaa mammat!
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se rääkyminen on hirveintä, ja kun sen vaimentaa päänsä sisältä, pystyy säätelemään reaktioitaan paremmin.
Tai siis sun pitäis pystyä olemaan, kun olet äidiksi ryhtynyt! Katokkin ettei toi enää ikinä toistu!
älä välitä noista " lapset pois tuollaisilta" -tyypeistä. Yleensä nuo ovat niitä, jotka eivät uskalla lainkaan katsoa omaa pimeää puoltaan tai usko edes että heillä sellainen on. (Ja siksi aiheuttavat suurta tuhoa lähiympäristössään)
Sinä olet rehellinen ja varmasti korjaat käytöstäsi, joten ei hätää. Toivottavasti saisit nukkua, se olisi nyt tärkeintä.
Osaan kuvitella äidin fiilikset ja sen valtavan morkkiksen. Lyöminen on väärin, mutta äiti sen tiedostaa ja varmasti otti opikseen tapahtumasta. Älkää te enää lyökö lyötyä :( Sympatiat ovat teon vääryydestä huolimatta äidin puolella. Kyllä uhmis osaa kiristää välillä hermot äärimmilleen ja vauvan satuttaminen oli tässä se kimmoke.
Jatka ap elämääsi eteenpäin ja unohda tapahtunut. Et varmasti ehtinyt lapsellesi mitään traumoja aiheuttaa. Enemmän säälin niitä lapsia, joita lyödään säännöllisesti - ja tarkoituksella :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kerjäsi huomiota, mutta kun ei saanut sitä, meni lyömään vauvaa. Ja toimihan se lopulta: lapsi sai jakamattoman huomiosi!
Älä siis päästä tilanteita liian pitkälle. Anna tämänpäiväinen itsellesi anteeksi. Kaikilla meillä on heikot hetkemme.
Tekopyhät av-mammat hyväksyy lapsen lyömisen kun " äiti on vähän väsynyt" , vaikka muuten noustaan barrikaadeille kun on ruummillisesta kurituksesta kyse (luunapit...yms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikaisemmin sama juttu mutta opin pikkuhiljaa hallitsemaan tilanteen. Eli mun mielestä voit ärähtää jo heti lapselle kun tekee tuhmiaan, luulen että ne vaan kokeilee missä menee meidän sietokyvyn rajat. Itsekin aluksi kestin ja kestin ja yritin pysyä rauhallisena, mutta lopulta aina räjähdin. Nykyään tosiaan en pidättele jos suututtaa vaan näytän sen, en tietenkään käsiksi käy, niin lapset usein lopettaa jo alkuunsa.
kuulostat hyvin samanlaiselta kuin itse olen (siis suhtautumisesta uhmikseen) ja ihana kuulla että vaikka tilanteeseen reagointi tulee jostain selkäytimestä ilman ajatusta, on sitä mahdollista oppia varomaan, ettei enää pääsisi käymään näin.
Ap