Pitääkö kaikilla olla ns. unelma-ammatti?

Niinpä. Mulla ei ole koskaan sellaista ollut, joten valitsin vaan alan jolla vaikutti olevan töitä ja hyvät palkat. Kouluttauduin it-alalle, vaikkei pätkääkään kiinnostaneet tietokoneet. Mutta enpä ole katunut: siisti sisätyö, hyvät palkat, töitä on riittänyt. 

Toki jos jollain on joku intohimo ja unelma mitä tehdä, niin kyllä sitä varmaan kannattaa seurata, mutta jos ei ole, ei sitä tarvitse murehtia. Elämä "leipätyössäkin" voi olla oikein hyvää.

Harva meistä toimii unelma-ammatissaan. Omasta alastaan oppii kyllä pitämään ja voi löytää työpaikan, jossa työteko tuntuu sopivan haasteelliselta mutta kuitenkin palkitsevalta.

Miksi pitäisi olla, eikös työtä tehdä ensisijaisesti saadakseen rahaa?

Unelma-ammatti on aika eri juttu kuin vastaus kysymykseen, minkälaista työtä haluaisi tehdä.

Minä en esimerkiksi unelmoi ylipäätään työnteosta mutta on kyllä aika hemmetin vähän töitä, joita haluaisin tehdä.

Pitkään ajattelin noin. Kunnes oikeesti hogasin alkaa unelmoimaan. 

Mulla on monia mielenkiinnon kohteita elämässäni mutta en ole missään niissä niin hyvä että voisin tehdä työkseni, tai rohkeutta puuttuu. Niimpä teen siivoustyötä (helppoa ja stressitöntä) ja sitten näitä kiinnostavia asioita vapaa-ajalla. Aika monella kaverilla sama juttu.

Jokaisen unelma-ammatti on sellainen, josta saa riittävästi rahulia ruokaan ja juomaan.

No ehkäpä he ajattelevat, että koska töissä kuitenkin pitää käydä yli kuusikymppiseksi, niin alan olisi hyvä kiinnostaa ainakin jonkin verran, ettei työ tuntuisi liikaa pakkopullalta.

Mieluiten tekisin mielekästä työtä kuin siivoustyötä.

Terveys on mennyttä ja palkka on aika huono.

Moni pettyy, kun se unelmien ammatti ei ole sitä, mitä he olivat kuvitelleet. Koulussa pitäisi kertoa eri ammateista ja työelämästä realistisemmin. Ainakin meille annettiin lukiossa täysin virheellistä kuvaa jatko-opinnoista ja työelämästä.

No ei tietenkään ole pakko olla, mutta koska töissä kuitenkin pitää käydä n. 40 vuotta (koulutuksen pituudesta riippuen hieman yli tai hieman alle), niin olisihan se hyvä, että ala kiinnostaisi edes vähän.

Itselläni ei ole ikinä ollut mitään unelma-ammattia. Olen aina ollut vähän kateellinen sellaisille, jotka jo nuorena tietävät, mitä haluavat tehdä.

Ihmisillä on eri syitä kiinnostua ammateista. Jollekin se voi olla palkka, jollekin työtehtävät ja jollekin taas hyvä työllisyystilanne. Joten se, että haluaa johonkin ammattiin hyvän työllisyystilanteen vuoksi, ei poissulje sitä, etteikö ala voisi kiinnostaa.

Minä olen unelma-ammatissani -- tai sitä se oli silloin kun vielä jostain kykenin unelmoimaan. Tiedemaailman raadollisuus oli kyllä tiedossani, mutta oikeasti tajusin sen merkityksen vasta väitöksen jälkeen, kun huomasin että en enää pärjääkään.

Jälkeenpäin on kiinnostava huomata, että unelma oli opintojen alussa oli ihan erilainen kuin myöhemmin väikkäriä tehdessä. Kumpikin unelma osoittautui harhaksi.

Ei minulla ainakaan ole eikä ole ollut mitään unelma-ammattia. Pari ammattia on, joihin en ainakaan ikinä haluaisi, mutta nykyiseen työhöni olen päätynyt sillä, että valitsin aikanaan koulutuksen juuri noiden realiteettien perusteella mihin omat taidot riittää ja mihin ei, ja sitten ajauduin työharjoitteluiden yms. kautta nykyiselle alalleni. Ja olen ihan tyytyväinen. En vielä tiedä tulenko tekemään juuri tätä hamaan eläkeikään asti (olen vasta 27), mutta ainakin tällä hetkellä haluan pitää tämän työpaikan, enkä haaveile muusta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole ikinä ollut mitään unelma-ammattia. Olen aina ollut vähän kateellinen sellaisille, jotka jo nuorena tietävät, mitä haluavat tehdä.

usein näillä, jotka ovat aina halunneet lääkäriksi tai palomieheksi on vanhemmat asentaneet ajatuksen päähän niin nuorena ettei itsekkään tiedä ettei ollut oma ajatus.

Itse olen aina ollut täysin pihalla mitä tahdon.

Vierailija kirjoitti:

Moni pettyy, kun se unelmien ammatti ei ole sitä, mitä he olivat kuvitelleet. Koulussa pitäisi kertoa eri ammateista ja työelämästä realistisemmin. Ainakin meille annettiin lukiossa täysin virheellistä kuvaa jatko-opinnoista ja työelämästä.

Totta. Mutta ne opet on ihan vääriä sitä tintoa antamaan - hehän eivät itse ole koskaan lähteneet koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni pettyy, kun se unelmien ammatti ei ole sitä, mitä he olivat kuvitelleet. Koulussa pitäisi kertoa eri ammateista ja työelämästä realistisemmin. Ainakin meille annettiin lukiossa täysin virheellistä kuvaa jatko-opinnoista ja työelämästä.

Totta. Mutta ne opet on ihan vääriä sitä tintoa antamaan - hehän eivät itse ole koskaan lähteneet koulusta.

Isompien (yliopisto)kaupunkien oppilaat taitavat tässä suhteessa olla parhaassa asemassa, kun oppilaitoksiin tutustumisia on helpompi järjestää, samoin vierailijoita koululle kertomaan alastaan. Omasta lukiosta on jo kauan ja silloin ei ollut mitään tuollaista. Ensimmäisen kerran kävin yliopistolla pääsykokeissa enkä oikeasti tiennyt nykyisestä alastani mitään. Parasta tietysti olisi, jos omassa lähipiirissä olisi ihmisiä kertomaan rehellisesti (mutta lannistamatta) omasta alastaan. 

Koska ihminen käyttää keskimääräisestä eliniästään n. puolet ja aikuisiästään 3/4 työntekoon, on mielestäni aivan perusteltua pohtia, mikä olisi sellainen ammatti, jossa viihtyisi niin pitkään.