Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäistymisen merkit?
11.08.2016 |
Millaisia keski-ikäistymisen merkkejä olet havainnut itsessäsi ja minkä ikäinen olet? Minä olen 42v ja seuraavat tulee nyt mieleen:
- viihdyn aina vaan paremmin kotona ja iltamenot kaupungilla tuntuu kauhealta rasitteelta
- inhoan pakkaamista ja matkalle lähtöä, reissussa sentään vielä viihdyn kun olen sinne päässyt, mutta mieluiten kotimaan mökkilomilla
- laskettelu on vaihtunut murtsikkaan jo 10v sitten
- huomasin tänä kesänä, että rasvaton maito alkaa vaihtua kevytmaitoon ja kevytlevitteet voihin. eläkkeelle päästyäni siirryn varmaan punaiseen maitoon. :)
Ja tiedoksi vielä, että olen vela, joten kaikki velat ei jatka nuoruuden biletystä koko ikäänsä. :)
Kommentit (41)
Minulla ei taas ole mitään noista, matkustankin enemmän kuin koskaan. Mutta sellainen yleinen mukavuudenhalu nousee joka paikassa. En enää suorita enkä revitä mitään. Teen vain sitä, mikä huvittaa.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 v:
En jaksa valvoa koko yötä, en siedä meteliä enkä pysty enää ryypiskelemään -> so long yökerhot
Meikkaaminen on yksinkertaistunut huomattavasti (sen sijaan teini jaksaa näplätä contoureja)
Korkokengät sattuvat jalkoihin ja jäävät siksi kaappiin
Stringit ovat muuttuneet mukavista hiertäväksi naruksi persvaossa
Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat
Museokäynnit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti :D
Ja pahin: käydään säännöllisen epäsäännöllisesti aviomiehen kanssa päiväkävelyllä...
Luojan kiitos mussa ei ole vielä keski-ikäistymisen merkkejä.
Kesällä olin tosin paljon mökillä ja oma merenrantamökkihän on keski-ikäisen merkki, mutta en ollut pylly pystyssä kasvimaalla, vaan lähinnä makasin laiturilla ja hiekalla ottamassa aurinkoa.
Kuuntelin paljon hyvää musiikkia, luin kirjoja ja tein hyvää ruokaa.
Kävin festareilla, kavereiden kanssa tanssimassa, istuin iltaa.
Edelleen mulla on pitkät hiukset, usein ponnarilla. Pukeudun nuorekkaasti. Tykkään nauraa ja pitää hauskaa, en halua käpertyä viltin alle ainot jalassa enkä myöskään edelleenkään käy marjametsässä tai vimmalla pidä pihaa kunnossa ettei naapurit vain luule mua laiskaksi. 😂
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos mussa ei ole vielä keski-ikäistymisen merkkejä.
Kesällä olin tosin paljon mökillä ja oma merenrantamökkihän on keski-ikäisen merkki, mutta en ollut pylly pystyssä kasvimaalla, vaan lähinnä makasin laiturilla ja hiekalla ottamassa aurinkoa.
Kuuntelin paljon hyvää musiikkia, luin kirjoja ja tein hyvää ruokaa.
Kävin festareilla, kavereiden kanssa tanssimassa, istuin iltaa.
Edelleen mulla on pitkät hiukset, usein ponnarilla. Pukeudun nuorekkaasti. Tykkään nauraa ja pitää hauskaa, en halua käpertyä viltin alle ainot jalassa enkä myöskään edelleenkään käy marjametsässä tai vimmalla pidä pihaa kunnossa ettei naapurit vain luule mua laiskaksi. 😂
Olen 40 vuotias kolmen lapsen äiti ja ihanan, rakastavan ja seksikkään miehen vaimo.
47-vuotias:
- alkaa vihdoin tuntua siltä, että tiedän kuka ja millainen olen ja tiedän mitä tahdon
- tajuan, että suurella todennäköisyydellä yli puolet elämästä on elettynä ja nyt on todellakin aika tehdä sitä mitä haluaa
- parisuhde on paremmalla tolalla kuin koskaan
- seksi on paljon nautinnollisempaa kuin ennen ja haluja enemmän
- olen vihdoin löytänyt myös pukeutumisessa ja hiuksissa oman tyylini
- olen itsevarmempi kuin ennen
- muiden tekemiset ja mielipiteet minusta ei enää kiinnosta ollenkaan
- lapset alkavat aikuistua, se on sekä haikeaa ja kamalaa että hienoa ja ihanaa
- olen alkanut käymään taidenäyttelyissä, museoissa ja konserteissa (siis muissakin kuin rokki)
- olen alkanut vihata tätä kertakäyttökulttuuria ja kaipaan tiettyjä juttuja menneisyydestä (vähemmän telkkarikanavia ja laadukkaampia ohjelmia, rauhallisia puheohjelmia radioon ja onneksi onkin yle puhe, lankapuhelinta, kestäviä tavaroita)
- olen alkanut harrastamaan enemmän liikuntaa ja katson tarkemmin mitä syön
- olen vähemmän tekemissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olen yhteydessä vain velvollisuudesta (monet sukulaiset)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmasti keski-ikäinen, mutta ei minulla tuollaisia oireita ole..viihdyn toki kotosalla, mutta niin onneksi uusi parisuhdekumppanikin..eli paljon kiehnäämistä ja suukottelua.
Lapset toki ovat hiukan jarruna, mutta muuten menen enemmän kuin koskaan..
Pakkaaminenkin sujuu vartissa ja lähtökuntoon olen aina valmis..
Kengät ovat ehkä se varmin keski-ikäisen merkki riittää, kun ovat mukavat.. Mikään ei ole niin tärkeää kuin mukavat kengät..
Miehet alkavat puhua itsestään nuorekkaina ja ihmettelevät miksi eivät kelpaa puolta nuoremmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N50:
- kenkien on oltava ehdottomasti mukavat, ei väliä kuinka "mummomaiset"
- meikkaaminen edes töihin on olematonta, korkeintaa kulmaväriä ja vähän BB-voidetta
- vaihdevuosipömpön ilmaantuminen on valitettava tosiasia, joka on saanut pukeutumisen muuttumaan istuvista puseroista kaapumaisempaan suuntaan
- inhoan tiiviitä ihmisjoukkoja, joten iltamenot ovat vähentyneet vuosi vuodelta.
Minusta on tullut ajan myötä perhekeskeisempi: mökkeily Saimaalla lasten ja miehen kanssa on ihanaa, kun taas kavereiden näkeminen kaupungilla on rasittavaa. Töissä olen itsevarmempi, tiedän mitä teen enkä pelkää pomoja. Ylipäätään muiden mielipiteet eivät enää kiinnosta: en mieti, mikä on noloa tai kehtaanko tehdä jotain. Teen jos huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-kymppisenä
-joka paikkaa kolottaa ja särkee aina
-sydän alkanut oireilleen (sepelvaltimotauti)
-pillerit ja salvat tulee tutuksi
-jatkuva väsymys
huomaa sanamukaisesti että toinen jalka haudassa.
Osalle tämä maallinen vaellus loppuu ennen 60v-päiviä, (ja ehkä hyvä niin.)
Näitä vastauksia on ihana lukea! Olen itse 33v., ja kamppailen edelleen epävarmuuksien ja suorittamisen ja oman itsen löytämisen kanssa, vaikka toki paljon olen edistynyt parikymppisestä. Te luotte uskoa, että kymmenen vuoden päästä minäkin voin olla pisteessä jossa olen varmasti ja rennosti oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärille olisi asiaa miltei joka viikko ( uusia pieniä oireita ja kolotuksia riittää ihan kiitettävästi). Juoksulenkit oli ennen 60 min, nyt 35 min. Iltaisin on usein tosi väsynyt olo, iltamenot enemmänkin kauhistuttaa kuin riemastuttaa. Matkustus ei houkuttele enää niin kuin ennen, ainakaan mitkään extrrme-paikat ei enää viehätä yhtään. Ennen kuljin korkokengissä koko ajan, nykyään "säästän jalkojani":) näistä huolimatta elämä ja parisuhde tuntuu ihan hyvältä vielä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Riekerit
-caprit
-raitapaita
Ei onneks sentään legginsejä ja tunikaa! :)
AP lisää:
Mukavuudenhalun lisääntyminen kaikin puolin. Ei huvita mennä yökylään minnekään vaan heräisin aina mieluiten omasta sängystä. En selvästikään ole perinyt äidiltäni kyläluudan mallia, hän änkeää aina sukulaisille yökylään vaikkei saisi muuta kuin lattiamajoituksen.
Ennen olin yökukkuja, nykyään menen mielelläni aikaisin sänkyyn. Minusta aikaisin herääminen on ihanaa ja päivän paras hetki on, kun nautin aamukahvin tai -teen rauhassa, vielä nukkuvassa maailmassa.
En juo enää paljoakaan, koska herään mieluummin seuraavana aamuna ilman krapulaa, edes ihan pientä sellaista.
Mukavuus yleensäkin on tärkeää, erityisesti pukeutumisessa ja jalkineissa.
En jaksa enää kiinnittää huomiota ulkonäköön, koska se on vain pintaa. Tärkeimmät asiat ovat pinnan alla.
- pakko ottaa päiväunet, muuten ei jaksa
- yökerhot eivät enää kiinnosta, pelkkää jonottamista ja omituista musiikkia jota ei voi tanssia
- bändit alkavat soittaa niin myöhään, ettei jaksa käydä enää bändikeikoilla
- ei jaksa meikata arkisin
En jaksa enää kiinnittää huomiota ulkonäköön, koska se on vain pintaa. Tärkeimmät asiat ovat pinnan alla.[/quote]
Ai, minä taas tykkään pitää huolta kunnosta ja ulkonäöstä!! Kaikkea kohtuudella!! Toki hyvin tärkeitä asioita on siellä pinnan alla, mutta eiväthän ne sulje toisiaan pois? Siis ulkonäkö ja sisin, molemmat mielestäni tärkeitä elementtejä hyvää elämään. Niitä pitäisi vaalia tasapuolisesti. ;)
Mulla tuntuu nyt vain väsymys perhe-elämään, jota olen ehtinyt viettää jo 13 vuotta. 3 lasta ja ikää 41v.