Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsi aina kaunis omien vanhempien ja isovanhempien mielestä?
10.08.2016 |
Mietin vaan kun sukulaisella on tyttö joka ei todellakaan ole mikään kaunein kukka. Ihan tavallinen väritön suomalainen joka ei kyllä missään määrin herätä ihastusta. Silti vanhempien ja isovanhempien mukaan tuota tyttöä aina ihastellaan joka paikassa. Heräsi kysymys että onko omien vanhempien ja isovanhempien mielestä oma lapsi/lapsenlapsi kaunis. 🤔 Eikä tietenkään ole oikein arvostella kenenkään ulkonäköä, varsinkaan lapsen, eikä se ole tärkeää ollenkaan. Mutta silti tuo muka ainainen ihastelu hämmästyttää.
Kommentit (43)
No eihän ko. lapsi ole vain vanhempiensa ja isovanhempiensa mielestä kaunis jos muutkin ihastelevat. Värittömälläkin voi olla kauniit piirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän ko. lapsi ole vain vanhempiensa ja isovanhempiensa mielestä kaunis jos muutkin ihastelevat. Värittömälläkin voi olla kauniit piirteet.
Mutta kun en alkuunkaan usko että tätä lasta niin paljon ihastellaan kuin he antavat ymmärtää. 😫 Ja ei, tällä lapsella ei ole kauniit piirteet. Ikävä sanoa.
Eivät kaikki lapset ole kauniita, niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain kateellinen.
Pohdin tätäkin vaihtoehtoa mutta näin ei kuitenkaan ole. Minua vaan aidosti kiinnostaa että onko se aina niin että rumakin lapsi voi näyttää läheisten silmissä kauniilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo väritön tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Ei ole. Esim. itse en ollut mitenkään sievä tai söpö pikkulikkana, enkä ole kovin kaksinen nyt aikuisenakaan. Vanhemmilta, isovanhemmilta ja muiltakin ihmisiltä saatu palaute on ollut hyvin pitkälti sen mukaista. En ole katkera, mutta toki positiivisempi palaute (vaikka jossain määrin "valheellinenkin") olisi saattanut johtaa parempaan itsetuntoon. Sikäli en pidä tuota ihastelua lähtökohtaisesti pahana asiana, vaikka se saattaakin jotakuta ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4 lasta. Hyvin rakkaat minulle. Mutta vain 1 on tosi kaunis minun mielestäni. 1 saa minun yllätyksekseni hyvin paljon kehuja ja huokauksia, että vau miten ksunis, vaikka minudta aika tavallinen. 2 on ok ja nuoret terveet peruskauniit
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo väritön tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Väritön tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että lapsi on hyvin vaalea. Silmät on siniset, tukka vaalea, eikä piirteet silloin juuri erotu. Tällä lapsella vielä todella iso pää ja otsa ulkoneva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Minusta lapseni on suloinen, en nyt sanoisi kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo väritön tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Väritön tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että lapsi on hyvin vaalea. Silmät on siniset, tukka vaalea, eikä piirteet silloin juuri erotu. Tällä lapsella vielä todella iso pää ja otsa ulkoneva.
Minä sanoisin että tarkoittaa ennemminkin maantienväristä tukkaa ja ei-kirkkaita silmiä, esim joku vaaleanvihreä-sininen-harmaa-sekoitus. Ehkä kalpea iho.
Suurin osa ihmisistähän on ihan tavallisia, onko aloittaja niin median aivopesemä että kuvittelee valtaosan populaatiosta näyttävän joillekin Disney-prinsessoille tai prinsseille? Tottakai oma lapsi on jokaiselle vanhemmalle kaunis, koska siihen lapseen on kehittynyt luja ja vahva tunneside, joka ei katkea minkään typerän ja pinnallisen asian takia.
Ne ihmiset joista pidämme persoonina ja joista välitämme, näyttävät omiin silmiimme kauniilta riippumatta siitä ovatko he ns. yleisillä standardeilla kauniita. Ihan terveellä järjellä on tämäkin asia pääteltävissä, miksi tätä pitää tulla joltakin keskustelufoorumilta kyselemään?
Ja ulkonäkö on myös hyvin pitkälti subjektiivinen kokemus, siellä missä joku muu näkee rumuutta, joku toinen taas näkee kauneutta, kliseistä mutta niin totta. Jos jollakulla on niin alhainen moraali ja rajoittunut empatiakyky että arvostelee lapsen ulkonäköä, saa katsoa itseään peilistä ja miettiä sitä omaa käytöstään, onko moinen sairaalloinen ulkonäkökeskeisyys enää normaalia? Mielestäni ei ole.
Itsestään huolehtiminen on eri asia mutta jatkuva obsessoiminen tästä asiasta on suorastaan naurettavaa. Kyllä kiinnostaisi tietää millaista on näiden bimbojen elämä sitten kun alkaa se ulkokuori rapistua, mille rakennatte elämänne sen jälkeen? Ei koko olemassa oloaan kannata minkään ulkonäön varaan jättää, sen kun voi menettää silmänräpäyksessä, ei se kerro ihmisen persoonasta tai älykkyydestä yhtään mitään. Miksi keskittyä vain pintaan sen sijaan että katsoisi vähän syvemmälle? Pinnallisuus kertoo eräänlaisesta mielen köyhyydestä ja henkisestä kyvyttömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo väritön tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Väritön tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että lapsi on hyvin vaalea. Silmät on siniset, tukka vaalea, eikä piirteet silloin juuri erotu. Tällä lapsella vielä todella iso pää ja otsa ulkoneva.
Eihän vaalea lapsi ole koskaan väritön koska silmät on eri väriä ihon kanssa. Tummat lapset ovat kokonaan samanvärisiä silmiä myöten
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistähän on ihan tavallisia, onko aloittaja niin median aivopesemä että kuvittelee valtaosan populaatiosta näyttävän joillekin Disney-prinsessoille tai prinsseille? Tottakai oma lapsi on jokaiselle vanhemmalle kaunis, koska siihen lapseen on kehittynyt luja ja vahva tunneside, joka ei katkea minkään typerän ja pinnallisen asian takia.
Ne ihmiset joista pidämme persoonina ja joista välitämme, näyttävät omiin silmiimme kauniilta riippumatta siitä ovatko he ns. yleisillä standardeilla kauniita. Ihan terveellä järjellä on tämäkin asia pääteltävissä, miksi tätä pitää tulla joltakin keskustelufoorumilta kyselemään?
Ja ulkonäkö on myös hyvin pitkälti subjektiivinen kokemus, siellä missä joku muu näkee rumuutta, joku toinen taas näkee kauneutta, kliseistä mutta niin totta. Jos jollakulla on niin alhainen moraali ja rajoittunut empatiakyky että arvostelee lapsen ulkonäköä, saa katsoa itseään peilistä ja miettiä sitä omaa käytöstään, onko moinen sairaalloinen ulkonäkökeskeisyys enää normaalia? Mielestäni ei ole.
Itsestään huolehtiminen on eri asia mutta jatkuva obsessoiminen tästä asiasta on suorastaan naurettavaa. Kyllä kiinnostaisi tietää millaista on näiden bimbojen elämä sitten kun alkaa se ulkokuori rapistua, mille rakennatte elämänne sen jälkeen? Ei koko olemassa oloaan kannata minkään ulkonäön varaan jättää, sen kun voi menettää silmänräpäyksessä, ei se kerro ihmisen persoonasta tai älykkyydestä yhtään mitään. Miksi keskittyä vain pintaan sen sijaan että katsoisi vähän syvemmälle? Pinnallisuus kertoo eräänlaisesta mielen köyhyydestä ja henkisestä kyvyttömyydestä.
AAMEN AAMEN AAMEN
Huvittaa nämä vanhemmat jotka jaksavat ottaa vauvan tai lapsen kuniiksi ihastelut tosissaan :) Hyvänen aika, se nyt kuuluu ihan peruskäytöstapoihin että vauvaa tai lasta ihastellaan ja kehutaan, vaikka aihetta ei olisikaan.
Vai pitäisikö sanoa että yhtä tavallisen pallinaaman näköinen on lapsi, ihan niin kuin vanhempansakin? Valitettavasti lapsi näyttää perineen isän olemattoman leuan ja äidin tihrusilmät? Järki käteen ihmiset, tietenkin vauvaa kuuluu sanoa suloiseksi/ihanaksi/prinsessaksi/kauniiksi.
No kaveri puhuu kuinka hänen lastaan ihastellaan kaikkialla. Oikeasti totuus on niin, että moni puhuu rumasti tuosta lapsesta selän takana :( Lapsessa erikoinen piirre mikä aiheuttaa hämmästystä monissa.
Aika surullista huomata miten monet äidit oikein teknisesti, kummallisen tunnekylmästi ja objektiivisesti arvioivat lapsiaan, ikäänkuin he olisivat joitain tuikituntemattomia ohikulkijoita eivätkä heidän omaa lihaa ja vertansa. Ei kukaan normaali vanhempi sano että "no ei tuo hääppöinen ole mutta kyllä se rakas mussukka minulle on". What? Todella outoa. Vanhempi joka oikeasti ja pyyteettömästi rakastaa lastaan, ei arvioi heitä samanlaisilla, välinpitämättömillä kriteereillä kuin jokin ulkopuolinen heitä katsoisi. Tämä on suoraan sanottuna huolestuttavaa, liekö suomalainen vaatimattomuus kyseessä, vanhan kansan ihmiset eivät uskalla kehua ketään siinä pelossa että kehumisen kohde ylpistyisi. Miksi itsestään ei saisi olla ylpeä sellaisena kuin on? Kyllä ylpeä saa olla mutta ei leuhka, kaksi ihan eri asiaa, muistakaa se. Suomessa ollaan turhantärkeitä ja aivan liian vaatimattomia, jopa siinä määrin että se helposti kääntyy negatiivisuuden ja suoranaisen pessimismin puolelle, mikä saattaa selittää sen miksi suomalaisilla noin keskimäärin on niin julmetun huono itsetunto. Se laahaa pohjamudissa koska se ympäristö missä he kasvoivat lapsena, ei ollut kannustava ja positiivinen. Heistä kasvaa heikkoitsetuntoisia ja masentuneita aikuisia, jopa väkivaltaa eri muodoissaan esiintyy useissakin suomalaisperheissä mutta näistä asioista ei paljon julkisesti huudella.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä vanhemmat jotka jaksavat ottaa vauvan tai lapsen kuniiksi ihastelut tosissaan :) Hyvänen aika, se nyt kuuluu ihan peruskäytöstapoihin että vauvaa tai lasta ihastellaan ja kehutaan, vaikka aihetta ei olisikaan.
Vai pitäisikö sanoa että yhtä tavallisen pallinaaman näköinen on lapsi, ihan niin kuin vanhempansakin? Valitettavasti lapsi näyttää perineen isän olemattoman leuan ja äidin tihrusilmät? Järki käteen ihmiset, tietenkin vauvaa kuuluu sanoa suloiseksi/ihanaksi/prinsessaksi/kauniiksi.
Minulla on pieni leuka ja pienet silmät, olen silti keskiverto suomalaisnaista hieman nätimpi :D Aina mainitaan esimerkiksi pienet silmät tai jokin muu yksittäinen kohta joka mukamas tekee ihmisestä automaattisesti ruman, ikäänkuin ulkoinen viehättävyys olisi yhdestä piirteestä kiinni. No ei todellakaan ole vaan kokonaisuus ratkaisee, se mikä kuulostaa hyvältä paperilla, voi olla rumaa luonnossa ja toisinpäin. Tiedän moniakin joilla on ne stereotyyppisesti hyvännäköisenä pidetyt piirteet, selkeä leuka, suuret silmät ja pieni nenä, silti tiedän moniakin naisia joilla nuo piirteet on mutta ovat kaukana kauniista.
Ei ole.