Kamalin paikka missä olet asunut!! Nyt kaikki kauhutarinat naapureista, asunnosta ym. tähän!!
Itse auin kerran alivuokralaisena asunnossa, jonka keittiössä oli hiiriä :P
Huomasin ne vieläpä sillä tavalla kun leivinlaudalla oli toistuvasti pikku papanoita, joita luulin siis aluksi joksikin pullanmuruiksi, hyi!!!
Kommentit (14)
isännöitsijää ei kauheasti kiinnostanut talon kunto. Viemärit menivät tukkoon, ja kun mistä tahansa hanasta laski vettä, kaikki likavesi nousi sekä vessan että kylppärin lattialle ja lillui siinä muutaman tunnin ennenkuin laskeutui. Pyykkiä pystyi pesemään yhden koneellisen per päivä. Likavedestä johtuen käytännössä pyykkiä tuli pestyä vain kuin oli äärimmäinen hätä. Suihkussa käytiin kun ei enää voinut olla käymättä. Tiskit pestiin suunnilleen kaksi kertaa viikossa.. Tätä kesti nelisen kuukautta ennenkuin isännöitsijä sai aikaiseksi korjata tukoksen.
Asunnossa oli melkoisen laaja homeonglmea. Ilmanvaihtoa ei ollut. Kun kävi suihkussa, ikkunat olivat huurussa seuraavan vuorokauden. Jostain änki sisälle satoja kärpäsiä. Sitä mukaa kun niitä sai tapettua, tuli lisää.
Ulko-ovi oli hutera lasiovi, jonka alta ja välistä pääsi aika reippaasti pakkanen sisälle (kauttaaltaan muutaman sentin raot..)
Naapurustossa asui joku huumehörhö mies, joka kerran otti perheensä panttivangikseen -poliisit selvittivät piiritystilanteen. Miehellä myös ase.
Joka ainoa perjantai alkoi kauhea elämä naapurustossa, joka jatkui sunnuntaille. Mukaanlukien tietenkin arkipyhät. Musiikki soi täysillä, ja kuulosti siltä kuin joku olisi välillä huudellut mikkiin..
Aivan kauhea paikka. Onneksi pääsin pois.
murisko naapurin vatsa nin pajon nälkää ettet saanut rauhaa? ei kai paastoamsesta mitään ä' ntä kuulu. RUkoukset kuuluu muuhunkin kuin ramadaniin ja ne ei paljoa ääntä vaadi.
ainoastaan yöllä ja kyllähän siitä lähtee ääntä, kun kavereita on kymmenen mukana.
naapuri oli vissiin jotenkin mieleltään järkkynyt. Yleensä hän alkoi yöllä huudattamaan musiikkia täysillä niin että välillä sammutti pariksi minuutiksi, sitten taas pari minuuttia soitti täysillä... Raivostuttavaa!!
Yks yö kuului kamalaa huutoa, mies huusi äidilleen että kuinka tämä voi tehdä näin hänelle. Paikalla oli myös ambulanssit ja poliisikin..
uudessa asunnossamme, kun yläkerrasta alkoi kuulua huutoa " Tapetaan se!"
Olin ihan kauhuissani ja kuuntelin kun joku mies itki ja huusi.
Pyysin miestäni soittamaan poliisit, mutta hän sanoi ettei meidän vuoksi halua sekaantua joidenkin hörhöjen juttuihin.
Onneksi joku muu oli soittanut ja poliisit tulivat hetken kuluttua rauhoittamaan tilanteen...
Huone oli valmiiksi kalustettu ja sänkyni oli kiinni seinässä, jonka toisella puolella oli isäntäparin sänky. Heillä oli tosi äänekäs ja vilkas sukupuolielämä, jonka kuulemiselta en voinut välttyä :P Tuli mieleen, hankkivatko he alivuokralaisen ihan tuota tarkoitusta varten...
Kämppä oli uudella alueella, jossa kaikki talot oli ihan samanlaisia, mikä ahisti minua jotenkin. Bussi kulki harvoin ja se oli muutenkin ihan korvessa koko paikka. Sitten meidän naapurissa paritalon puolikkaassa asui sellainen nuoripari, jolla oli pieni lapsi. Ne tappeli ihan kamalasti joka yö ja seinät vaan rytisi. Ne kävi pöllimässä meidän tuparien aikaan meiltä kännykän, jonka sitten näimme pöydällä, kun meidät hälyytettiin katsomaan, kun naapurin naisen veli (tai joku) oli vetänyt yliannostuksen ja oli tajuttomana. Ja terkkuja vaan kaikille, joiden mielestä tarina kuulosti tutulta :)
Vierailija:
uudessa asunnossamme, kun yläkerrasta alkoi kuulua huutoa " Tapetaan se!"
Olin ihan kauhuissani ja kuuntelin kun joku mies itki ja huusi.
Pyysin miestäni soittamaan poliisit, mutta hän sanoi ettei meidän vuoksi halua sekaantua joidenkin hörhöjen juttuihin.
Onneksi joku muu oli soittanut ja poliisit tulivat hetken kuluttua rauhoittamaan tilanteen...
Mielummin kuuntelee kun joku tapetaan kuin soittaa (vaikka anonyymisti) poliisille! Huhhuh..
Kyseessä oli vanha iso talo, joka oli muunnettu asunnoiksi. Alue oli opiskelija-aluetta, aika levotonta ja sotkuista. Ympärillä paljon pubeja ja take-away rafloja, ja aina pikkutunneilla ulkoa kantautui humalaisten mölyä, pullojen rikki kilahtelua sun muuta. Talon edessä oli pysyvästi joku hemmetin roskalava, joka koetettiin sytyttää tuleen aika monta kertaa.
Taloon astuessa ekana vastassa pimeä rappukäytävä, jossa haisi homeelle, ja jonka seinissä kasvoi kirjaimellisesti sieniä. Ympärillä lojui jotain kokolattiamaton jätepaloja ja roskia. Alakerrassa asui joku hämärä spurgun näkönen tyyppi, joka huhujen mukaan myi huumeita. Päivänvalossa häntä ei koskaan näkynyt, mutta öisin luonaan laukkasi teinejä. Ylös pimeitä rappuja, ja keskitasossa asui porukka opiskelijapoikia, jotka juhli äänekkäästi, välillä oksenteli rappuun, kuunteli musaa täysillä ja laukaisi palovaroittimen joka kerta, kun yrittivät kokata. Toiset kapeat raput, ja yläkerrassa oli meidän kämppä... Harmaanvalkoset seinät, likasen tahraiset kokolattiamatot, kämäset huonekalut. Ikkunat yksinkertaiset ja veto talvella kova. Lämmitys toimi vain öisin, ja silloinkin huonosti. Lämmintä vettä oli tosi rajallinen määrä - riitti vaan yhdelle ihmiselle aamusuihkuun. Takapiha oli kuin kaatopaikka ja siellä pesi puluja omassa paskassaan.
Mulla oli ainainen nuha ja päänsärky tuolla asuessa: kylmää, kosteaa ja homeista. Varmaan yhtään kertaa ei saanut nukkua illasta aamuun rauhassa. Onneksi ei asuttu kuin yksi talvi.
ja oli viimeinen kerta! Kohde ei mitenkään ole voinut tietää kuka ilmiantoi, ellei poliisit olisi kertoneet!
Ihan hirvee tuppukylä.
Kaikki kyttä toisiaan ja juoruaa reppanat kun ei muuta elämässä ole.
Opiskelija-asuntola jossain lähiössä. Hellan uuniluukku pysyi kiinni tuoliin tuettuna, jääkaappi oli ruosteessa, suihkuun ensimmäistä kertaa mennessäni suihkuosa jäi käteen ja vesi syöksyi letkusta seinille, talonmies kävi korjaamassa ruskealla teipillä - ja parin viikon päästä uudella mutterilla. Kuumaa vettä ei ihan aina meidän yläkerrokseen asti jaksanut tulla.
Tehokas kämppis osti torakan torjuntaan myrkkyä ja kuolleet (useita kymmeniä) tippuivat katosta mun hellalle unohtamaan (ainoaan) kattilaani.
Talvella lumi tunki sisään ikkunoista ja jossain vaiheessa aamuisin lattialla oli aina iso lätäkkö (ylin kerros - katto vuoti?).
Kaiken kruunasi naapuriasunnossa vietettävä ramadan ja paperinohuet seinät.
Näissä oloissa siis 4 kuukautta, nelisen vuotta sitten.
jo purkutuomion saanut, huone missä asuimme pääasiassa eli tupakeittiössä ei ollut minkäänlaista ikkunaa , toisessa huoneessa oli niin kylmä ettei siellä voinut asua ollenkaan, siellä ei ollut minkaanlaista lämmitystä.
Sähköt sentäs oli ja vessa oli sellanen jossa oli istuin ja paska tippui alhaalla olevaan säilöön. Vuokraa siitä ei tarvinnut maksaa.
Sitten asuin pariin otteeseen pakolaisleirissä lähi-idässä vapaaehtoistyössä mutta se on jo juttu erikseen. Minulla sentäs sentäs oli kuitenkin ihan siedettävä asunto niihin varsinaisiin asukkaisiin verrattuna.
Huoneeseen oli oma ulko-ovi. Tilaa oli juuri ja juuri parisängylle, pienelle jääkaapille ja kirjoituspöydälle. Ulko-oven alta paistoi päivä sisälle ja samoin vesisade. Froteepyyhe oli aina oven alla tukkimassa pahimmat lumipyryt. Suihkussa ja vessassa piti käydä anopin puolella. Oma ruuanlaitto koostui lähinnä mikroruuista, jos enemmän halusi laittaa, piti mennä anopin keittiöön. Onneksi koko ajan tiesi muuttopäivän, ei sielä paljon kauempaa olisi viitsinyt asua.
Tuo anoppila oli varmaan ikävin paikka puitteiltaan. Silti ikävin paikka oli kuitenkin meidän edellinen asunto kerrostalossa. Se oli ulkonäöltään ihan kiva, mutta naapurustossa joku keskusteli kaiket yöt lautasilla. Sitä jatkuvaa pattereiden kolistelua, huutoa ja tappelua ei viitsinyt kauaa kuunnella varsinkaan herkkäunisen 3-vuoitaan kanssa. Puolen vuoden jälkeen pääsimme onneksi muuttamaan nykyiseen kotiimme.