En voi luottaa ihmisiin, apua..

Apua?

Sama 'ongelma' oli, tuhosin joskus kaikki suhteeni ennen kuin ne ehtivät edes alkaa. Eli sabotoin kaiken itse. Mutta tajusin, että se on ihan luonnollista. Parempi olla luottamatta.

Mua ei taas kukaan halua nussia. Vaikka oon iha nätti ja hoikka. Ei kukaan mies tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Sama 'ongelma' oli, tuhosin joskus kaikki suhteeni ennen kuin ne ehtivät edes alkaa. Eli sabotoin kaiken itse. Mutta tajusin, että se on ihan luonnollista. Parempi olla luottamatta.

Apua.. Näinkö on? Nimittäin olen vast ikään tavannut aivan ihanan miehen joka kohtelee minua kuin prinsessaa mutta en kykene luottamaan häneen valitettavasti. Pelkään niin hänen menettämistään oman typerän käytökseni takia.

Päästä myös syvälle pyllyysi niin luottamus kasvaa

*mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama 'ongelma' oli, tuhosin joskus kaikki suhteeni ennen kuin ne ehtivät edes alkaa. Eli sabotoin kaiken itse. Mutta tajusin, että se on ihan luonnollista. Parempi olla luottamatta.

Apua.. Näinkö on? Nimittäin olen vast ikään tavannut aivan ihanan miehen joka kohtelee minua kuin prinsessaa mutta en kykene luottamaan häneen valitettavasti. Pelkään niin hänen menettämistään oman typerän käytökseni takia.

No voi olla, että hän ei ole luottamuksen arvoinen. Voi olla, että hän on. En voi tehdä päätöstä puolestasi.

Mulla on sama seurustelusuhteiden sekä ystävyyssuhteiden kanssa. Hirveän hankalaa päästää ketään lähelle. Jos joku on pääsemässä liian liki, niin alkaa ahdistaa ja sitten onnistun tyrimään ne suhteet. Olen kamalan yksinäinen välillä, mutta en osaa luottaa ihmisiin ja olen hirveän sitoutumiskammoinen.

Kai tääkin jotenkin lapsuuten juurtaa juurensa, miten on siellä oppinut. Esim. onko turvallinen suhde ollut omiin vanhempiinsa varhuuslapsuudessa.

Mulla on sama ongelma. Olen kolmekymppinen mies. olen aika erakoitunut. Pelkään, että mua vain käytetään hyväksi. En enää oikein edes osaa olla ihmisten seurassa. Pelkään, että ohikulkijatkin käyvät päälle. Mun tapaus taitaa olla aika pahaa sorttia.

Koiran olla vahvistamatta näitä luulojani, jos vain mahdollista. Luotan jotenkuten yhteen perheenjäseneen, ja sitä suhdetta koitan pitää yllä. Yritän tervehtiä naapureita ja jutella niille, jos haluavat jutustella. Talon mummot on ihan mukavia. Teen tämmöistä pientä. Koitan aktiivisesti muistella hyviä kokemuksia ihmisistä. Muistan ystävälliset myyjät yms.

Parisuhteista ei ole juuri hyviä kokemuksia. Olen päättänyt, etten sellaiseen ryhdy, jos en pysty luottamaan. Pitää saada tämä oma pääni ensin kuntoon ja koittaa, josko pystyisin olemaan ensin edes jonkun kaveri. Se on mielestäni ihan ok, jos tietää rajansa ja ongelmansa, ja toimii sen mukaisesti. Exäni oli siitä hyvä, että se ymmärsi mua aika pitkälle. Me puhuttiin paljon. Suosittelen sitä, jos parisuhteeseen joudut. Jos toinen ei osaa kuunnella, niin ei se ihminen ole sen arvoinen, että siihen voisi yrittää edes luottaa. Ei pidä olla myöskään liian sinisilmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama seurustelusuhteiden sekä ystävyyssuhteiden kanssa. Hirveän hankalaa päästää ketään lähelle. Jos joku on pääsemässä liian liki, niin alkaa ahdistaa ja sitten onnistun tyrimään ne suhteet. Olen kamalan yksinäinen välillä, mutta en osaa luottaa ihmisiin ja olen hirveän sitoutumiskammoinen.

Kai tääkin jotenkin lapsuuten juurtaa juurensa, miten on siellä oppinut. Esim. onko turvallinen suhde ollut omiin vanhempiinsa varhuuslapsuudessa.

Tämä on kyllä niin kamalaa... Ja hankalaa. Ja näin se on, minulla on lapsuudessa ja nuoruudessa kokemuksia huonoista ihmissuhteita joissa olen tullut petetyksi.

Toivoisin että pääsisin tästä eroon.. Harmittaa niin paljon. En ole vain keksinyt keinoa miten pääsisin.

-ap

Muilla kokemuksia?

-ap

Sinun oma kiintymyssuhdetyylisi on ilmeisesti turvaton - se on rakentunut suhteessa omiin vanhempiisi, ja nyt se heijastuu kaikkiin muihin ihmisiin. Omaa kiintymyssuhdetyyli on aika pysyvä, mutta esim terapiassa tai sitten läheisessä, luottamuksellisessa ihmissuhteessa, kuten parisuhteessa siihen voi vaikuttaa. Eli nyt vaan siedätät itsesi ahdistuksesta huolimatta läheiseen ihmissuhteeseen, ja ehkä terapiakin olisi sinulle hyväksi, pohdi ainakin asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun oma kiintymyssuhdetyylisi on ilmeisesti turvaton - se on rakentunut suhteessa omiin vanhempiisi, ja nyt se heijastuu kaikkiin muihin ihmisiin. Omaa kiintymyssuhdetyyli on aika pysyvä, mutta esim terapiassa tai sitten läheisessä, luottamuksellisessa ihmissuhteessa, kuten parisuhteessa siihen voi vaikuttaa. Eli nyt vaan siedätät itsesi ahdistuksesta huolimatta läheiseen ihmissuhteeseen, ja ehkä terapiakin olisi sinulle hyväksi, pohdi ainakin asiaa. 

Kiitos viisaasta vastauksesta.. Esim tämän uuden miehen kanssa ei periaatteessa ole pelkoa että hän pettäisi minua mutta olen silti hirvittävän mustis.. Äh. Ehkä pitää koittaa vaan pitää itsensä kasassa ja jatkaa suhdetta normaalisti? Ja sitten vasta tehdä loppu suhteelle mikäli mies on uskoton yms tai jättää minut? Pelkään vain näin käyvän niin paljon!

Mulla ei ole ollut vaikeuksia luottaa läheisiini tai esim. potentiaalisiin kumppaneihin, mutta monella tutullani on ollut. Se taitaa olla aika yleistä, varsinkin jos lapsuudenkodissa tai aiemmissa parisuhteissa on ollut luottamusongelmia, tai taustalla on koulukiusaamista tms.

Tämä on kiinnostava artikkeli aiheesta, ehkä siitä on hyötyä jollekin:

http://greatergood.berkeley.edu/article/item/how_to_stop_attachment_ins…