Palaan äitiyslomalta töihin - pelottaa ja ahdistaa

Ei niinkään ahdista se paluu tekemään töitä tai edes ero lapsista. Olosuhteet vain ovat kamalat.
Meillä on YT:t meneillään, ja ehdin olla töissä viikon, korkeintaan pari, ennen kuin asiat ratkeavat. Ja on täysin mahdollista, että arpa osuu minuunkin, sillä irtisanominen on täysin laillista tuolloin.

Se, onko se oikeudenmukaista on toinen seikka. Sijaiseni kun saa jatkaa toisissa tehtävissä määräaikaisena ja äitiysloman aikana osa vanhoista tehtävistäni on annettu ihmiselle, joka aloitti minun lähdettyäni. Mutta virallisesti he ovat töissä toisella osastolla, ja meillä saatetaan hyvinkin perustella irtisanomista sillä, että omalta osastoltani jonkun pitää lähteä. Asioita ei ole katsottu kovin holistisesti aiemminkaan, joten miksi nytkään. Kertokaas paremmin tietävät: jos sijaiseni on määräaikaisena, niin koskevatko YT:t häntä vai onko hän ulkopuolella? Toki tuskin määräaikaisia soppareita jatketaan nyt, mutta hänellähän voi olla vaikkapa soppari vielä vuoden voimassa. Käsitin, että määräaikaisesta hommasta ei noin vain irtisanota - vaan irtisanotaanko, jos on YT:t? Toki en sijaisellenikaan potkuja toivo.

Olisin toivonut, että jos minut irtisanotaan, niin olisi irtisanottu ennen kuin edes pääsen takaisin töihin. Aivan nöyryyttävää vapista siellä viikko tulosta odotellen, jos lopputulos on irtisanominen. Toki tekevät näin, koska niin tulee toimia, laillisesti hoitovapaan aikana ei voi irtisanoa.

Pelottaa myös se, minkälainen tunnelma töissä on. Työpaikalla on ollut jo pitkään erinäisiä ongelmia, jo ennen lähtöäni tunnelma oli veitsellä leikattava. Ja entäs nyt, kun jokainen pitää toisia uhkana omalle työpaikalleen? Olen ollut poissa yli vuoden, joten varmaan ihan ulkona kaikista kaveripiireistä. Pelkään, että kaikki toivovat juuri minun lähtöäni. Jos saan jäädä, niin varmasti joku on sitä mieltä, että sain jäädä vain siksi, että palasin juuri äitiyslomalta.

Aika monta asiaa on nyt kiinni tämän ratkaisusta. Joudunko ottamaan lapset pois hoidosta, nyt kun sain vihdoin hyvän hoitopaikan? Se tarkoittaisi, että mahdollisuus saada vastaava paikka olisi käytännössä vasta ensi vuonna. Alueen hoitopaikat ovat aivan täynnä, ja varsinkin pienemmän etu olisi olla perhepäivähoidossa. Keskeytyksen voi tehdä, mutta silloin on epätodennäköistä päästä perhepäivähoitoon ja paikka voi olla ihan missä tahansa, lapset erillään jne. Autottomana äitinä työssäkäynti kaatuisi sitten siihen, että normaalin työajan puitteissa ei ehtisi hakemaan ja viemään lapsia, vaikka molemmat vanhemmat osallistuisivat kuljetuksiin. Toki voisin pitää lapsilla hoitopaikat toivoen pikaista uutta työtä - ja maksaa ansiosidonnaisesta lähes 600 en kuukausittain hoitomaksuja.
Ja kun ei ole käsitystä siitä, kuinka kauan työllistymiseni veisi. Olen alalla, jossa on hurjasti koulutettuja, kokeneita osaajia työnhaussa.

Tuntuu, että koko elämä on nyt pausella näiden työasioiden vuoksi. Asumme ihan liian ahtaasti,arki ei toimi tässä millään, ja asunnon vaihto on ollut mielessä jo useamman vuoden. Kun vihdoin se olisi ollut mahdollista tänä vuonna, niin miehelläni oli ensin YT:t kahdesti peräkkäin. Ja nyt sitten minulla.

Voimat ovat ihan totaalisesti lopussa. En kadehdi niitä, jotka joutuvat tämän kuuden viikon ajan olemaan töissä, mutta ainakin heillä on joku jonka kanssa purkaa mieltään. Minä olen ulkona kaikesta työpaikalla tapahtuvasta, kukaan ei kysy että miten minä jaksan. Tietoakin tulee lähes olemattomasti, oikeastaan väliaikainfoa en varmaan saa ennen kuin tilanteeni ratkeaa. Ennen äitiyslomaani tein töitä ihan niska limassa, siinä jousti enemmän perhe kuin työ. Ja kohtalon ivaa, näin kuitenkin kävi. Läksy, joka kai piti oppia jossain vaiheessa.