Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa ?
Toivoton mies
02.08.2016 |
Onkohan tässä mitään järkeä kirjoittaa...
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo pitkään noin 21 vuotta. Itse olen 40v. mies ja vaimoni hieman nuorempi. Meillä on lapsia 3, joiden kanssa menee välillä kieltämättä hermo niiden jatkuvan nahistelun vuoksi. Työni luonteen vuoksi olen vain yksinkertaisesti poissa joskus paljonkin.
Nyt kuitenkin liittomme on alkanut rakoilla mielestäni suuresti, sillä itse en tunne enää saavani vasta hellyyttä vaikka annan sitä kyllä vaimolleni varmasti ( hellin häntä aina mm. silitän kaulasta ja sanon kuinka rakastan häntä yhä suuresti. Muistan syntymäpäivät, vien tarvittaessa ulos syömään,järjestän kahden keskistä aikaa tarvittaessa, ostan hänelle vaatteita, pyydän kainaloon, silitän, ym. lähetin jopa kukkalähetyksen hänelle meidän hääpäivänään hänen ollessaan työmatkalla yms. tollasta pientä )
Ongelmaksi on tällä hetkellä noussut se että en saa häneltä enää juurikaan vasta kaikua. Hän ei juurikaan enää suukottele, kerro minulle tunteistaan, emme harrasta seksiä kuin harvoin yms. Kun kysyn häneltä rakastaako hän minua, hän vastaa että ei tiedä.......
Tuo lause on suurin, joka minua itseäni satutaa erittäin suuresti, sillä tunnen häntä kohtaa edelleen suurta rakkautta ja voisin kuvitella eläväni hänen rinnallan koko elämäni. Olen ilmeisesti mieheksi turhan hellä ja rakastavainen, sillä kaveripiiristäni en tiedä kenenkään olevan samanlainen kuin minä, todella hellä rakastava aviomies. Toki itse olen myös lunteeltani suuttuessani jokseenkin äkkipikainen ja sanon asioita turhan suoraankin. Lepyn yleensä kuitenkin nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni väärin toimiessani.
Mitä tekisin ? Tällä hetkellä tunnen olevani yksin ajatusteni kanssa, sillä en voi puhua tunteistani enää, sillä pelkään aiheutavani vain lisää hallaa välillemme. Olen useasti keskustellut aiheesta vaimoni kanssa ja usein olen postunut paikalta kuitenkin hiljaa itsekseni itkien. Kaipaisin helyyttä, rakkautta ja seksiä mutta tuntuu, että en sitä nyt saa. Lapset vievät kaiken muun huomion ja ajan. Olemme olleet jo parisuhde terapeutilla pyynnöstäni ja jutelleet asioista. Kulutanko aikaani turhaan vai ??? Ero prosessina on varmastikkin tuskallinen jo pelkkänä ajatuksena, ehkä jo siksi että välitän vaimosta varmaankin liikaa.
Kommentit (13)
Toivoton miesOlen ilmeisesti mieheksi turhan hellä ja rakastavainen, sillä kaveripiiristäni en tiedä kenenkään olevan samanlainen kuin minä, todella hellä rakastava aviomies. Toki itse olen myös lunteeltani suuttuessani jokseenkin äkkipikainen ja sanon asioita turhan suoraankin. Lepyn yleensä kuitenkin nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni väärin toimiessani.[/quote kirjoitti:
V***u mitä paskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoton miesOlen ilmeisesti mieheksi turhan hellä ja rakastavainen, sillä kaveripiiristäni en tiedä kenenkään olevan samanlainen kuin minä, todella hellä rakastava aviomies. Toki itse olen myös lunteeltani suuttuessani jokseenkin äkkipikainen ja sanon asioita turhan suoraankin. Lepyn yleensä kuitenkin nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni väärin toimiessani.[/quote kirjoitti:
V***u mitä paskaa!
Mitä on tullut sanottua ja tehtyä?
Toivoton mies kirjoitti:
Onkohan tässä mitään järkeä kirjoittaa...
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo pitkään noin 21 vuotta. Itse olen 40v. mies ja vaimoni hieman nuorempi. Meillä on lapsia 3, joiden kanssa menee välillä kieltämättä hermo niiden jatkuvan nahistelun vuoksi. Työni luonteen vuoksi olen vain yksinkertaisesti poissa joskus paljonkin.
Nyt kuitenkin liittomme on alkanut rakoilla mielestäni suuresti, sillä itse en tunne enää saavani vasta hellyyttä vaikka annan sitä kyllä vaimolleni varmasti ( hellin häntä aina mm. silitän kaulasta ja sanon kuinka rakastan häntä yhä suuresti. Muistan syntymäpäivät, vien tarvittaessa ulos syömään,järjestän kahden keskistä aikaa tarvittaessa, ostan hänelle vaatteita, pyydän kainaloon, silitän, ym. lähetin jopa kukkalähetyksen hänelle meidän hääpäivänään hänen ollessaan työmatkalla yms. tollasta pientä )
Ongelmaksi on tällä hetkellä noussut se että en saa häneltä enää juurikaan vasta kaikua. Hän ei juurikaan enää suukottele, kerro minulle tunteistaan, emme harrasta seksiä kuin harvoin yms. Kun kysyn häneltä rakastaako hän minua, hän vastaa että ei tiedä.......
Tuo lause on suurin, joka minua itseäni satutaa erittäin suuresti, sillä tunnen häntä kohtaa edelleen suurta rakkautta ja voisin kuvitella eläväni hänen rinnallan koko elämäni. Olen ilmeisesti mieheksi turhan hellä ja rakastavainen, sillä kaveripiiristäni en tiedä kenenkään olevan samanlainen kuin minä, todella hellä rakastava aviomies. Toki itse olen myös lunteeltani suuttuessani jokseenkin äkkipikainen ja sanon asioita turhan suoraankin. Lepyn yleensä kuitenkin nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni väärin toimiessani.
Mitä tekisin ? Tällä hetkellä tunnen olevani yksin ajatusteni kanssa, sillä en voi puhua tunteistani enää, sillä pelkään aiheutavani vain lisää hallaa välillemme. Olen useasti keskustellut aiheesta vaimoni kanssa ja usein olen postunut paikalta kuitenkin hiljaa itsekseni itkien. Kaipaisin helyyttä, rakkautta ja seksiä mutta tuntuu, että en sitä nyt saa. Lapset vievät kaiken muun huomion ja ajan. Olemme olleet jo parisuhde terapeutilla pyynnöstäni ja jutelleet asioista. Kulutanko aikaani turhaan vai ??? Ero prosessina on varmastikkin tuskallinen jo pelkkänä ajatuksena, ehkä jo siksi että välitän vaimosta varmaankin liikaa.
Olette menneet todella nuorina yhteen, teini-iässä ei vielä tiedä minkälaisen kumppanin todella haluaa tai tarvitsee. Voiko olla mahdollista, että vaimo on ihastunut toiseen? Tai ehkä hän nyt miettii eroa.
Älä ala liikaa muuttamaan omaa luonnettasi toista miellyttääksesi, se tekee sinusta onnettoman. Mikä saa vaimosi onnelliseksi? Onko hän oikeasti nauttinut yhdessäolosta aiemmin? Millainen suhteenne on ollut, kun se on ollut hyvä? Onko terapiasta ollut mitään apua? Voisitko pyytää terapeuttia kysymään vaimoltasi vaikka, että miten hän haluaisi suhteenne muuttuvan, että se olisi parempi tms.? Näin vaimo ei voi ottaa asioita syytöksenä sinulta, kun kysymykset tulevat ulkopuoliselta.
Satuttavaa on tosiaan se, ettei hän tiedä rakastaako. Sen tilanteen täytyisi muuttua. Lapsetkin alkavat kärsiä vanhempiensa huonosta suhteesta. Ero on aina vaikeaa jopa huonostakin suhteesta. Toivoa parempaan!
Kuinka paljon olet pois kotoa? Kuinka paljon osallistut arjen pyörittämiseen, siis ihan oikeasti? Kukat, skumpat ja illalliset on ihan kivoja, mutta ne on laastareita pulppuavaan valtimohaavaan, ei todellinen apu siis. Nähtävästi vaimosikin on siis työelämässä? En tiedä sun vaimoasi, mutta jos multa odotetaan että olen sisäkkö, kokki, pesulanpitäjä ja siivoaja sekä 4 lapsen äiti (joo, meilläkin on vaan kolme alaikäistä talossa) päivät, ei kyllä nappaa muuttua kurtisaaniksi öisin. Enkä kyllä tunne himoa mitään satunnaista kulkumiestäkään kohtaan. Hyvä, että käytte siellä terapiassa, koita saada vaimosi puhumaan, edes sen terapeutin kanssa kahdestaan, josko sitten homma aukeaisi. Ja sitten miettimään miten asiat ratkaistaan: siivoaja tai kodinhoitaja? Sinä reissaat vähemmän, tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoton miesOlen ilmeisesti mieheksi turhan hellä ja rakastavainen, sillä kaveripiiristäni en tiedä kenenkään olevan samanlainen kuin minä, todella hellä rakastava aviomies. Toki itse olen myös lunteeltani suuttuessani jokseenkin äkkipikainen ja sanon asioita turhan suoraankin. Lepyn yleensä kuitenkin nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni väärin toimiessani.[/quote kirjoitti:
V***u mitä paskaa!
Mitä on tullut sanottua ja tehtyä?
Tyypillistä naisten olettamusta..... Hoh hoh. Itse miettisin mikä on minulle tärkeintä. Tämä on paha tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, tulen surulliseksi puolestasi AP. :(
Yritä viettää aikaa lastesi kanssa ja antaa heille rakkautta. Ehkä vaimosi huomaa, kuinka hyvä mies olet hänelle ja lapsille, sekä rakastuu sinuun uudelleen.
Lisäksi ole vaimollesi mies isolla M:llä. Heitä isukin rooli nurkkaan, viettele rohkeasti, lähesty himokkaasti. Monesti pitkässä parisuhteessa muututaan liian kaverillisiksi ja tietty särmä katoaa. Älä missään nimessä ole säälittävä ja kerjää huomiota, vaan yritä löytää itsetuntosi uudelleen. Aloita vaikka jokin uusi harrastus, joka saa mielen virkeäksi ja pilkkeen takaisin silmäkulmaan!
Valitettavasti kuulostaa nyt pahasti siltä että olette kasvaneet erilleen tai siis vaimosi on kasvanut sinusta erilleen. Poissaolot kotoa ovat vieraannuttaneet hänet sinusta ja kipinä hiipunut ja nyt sammunut vaimoltasi kokonaan:( pahin tietenkin olisi, että vaimosi olisi tavannut uuden ihmisen ja tunteet lämmenneet toiselle miehelle. Mutta toivon ja uskon ettei näin ole, ainakaan vielä. Jos vaimosi todella vastaa ettei tiedä rakastaako sinua, niin sitten asia on niin. Hänen käytöksensä sinua kohtaan kertoo myös asian olevan näin. Neuvon näin: seuraavan kuukauden ajan lopetat kokonaan sen tunteitesi näyttämisen ja ym ylimääräisen. Elät ajatuksessa kuin vaimosi olisi vain kämppis. Katso kuinka käy. Jos vaimo ei reagoi tilanteeseen mitenkään, ei ehdota makkarissakaan mitään niin kaikki on tehty ja nähty teidän liitossa. Se että olet nyt ylirakastava ym voi ajaa teidän suhteen vielä enempi umpisolmuun. Vaimosi voi ahdistua! Anna hänen henkäistä tästä nyt vähän aikaa, ja unohda rakkaus ja avioliitto. Hoidat velvollisuutesi ym kuten ennenkin mutta seuranasi kamppis. Tsemppiä! Ps. Vaikka itselläkin ollut ongelmia liitossa niin silti se ei ole vaikuttanut muihin haluihin miestäni kohtaan siis makkarissa;) vaimo-80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla elämänkokemuksellani en voi lähteä neuvomaan sinua, mutta sen sanon, että jokainen ihminen ansaitsee saada niitä asioita, joista sinä nyt koet jääväsi paitsi. Kuulostat ihanalta mieheltä ja toivon, että asiat järjestyvät parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanoo ettei tiedä, silloin yleensä tietää jo.
Vierailija kirjoitti:
vasta kaikua
Vasta hellyyttä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon olet pois kotoa? Kuinka paljon osallistut arjen pyörittämiseen, siis ihan oikeasti? Kukat, skumpat ja illalliset on ihan kivoja, mutta ne on laastareita pulppuavaan valtimohaavaan, ei todellinen apu siis. Nähtävästi vaimosikin on siis työelämässä? En tiedä sun vaimoasi, mutta jos multa odotetaan että olen sisäkkö, kokki, pesulanpitäjä ja siivoaja sekä 4 lapsen äiti (joo, meilläkin on vaan kolme alaikäistä talossa) päivät, ei kyllä nappaa muuttua kurtisaaniksi öisin. Enkä kyllä tunne himoa mitään satunnaista kulkumiestäkään kohtaan. Hyvä, että käytte siellä terapiassa, koita saada vaimosi puhumaan, edes sen terapeutin kanssa kahdestaan, josko sitten homma aukeaisi. Ja sitten miettimään miten asiat ratkaistaan: siivoaja tai kodinhoitaja? Sinä reissaat vähemmän, tms.
Just näin. Ehkä vaimosi on kokenut olevansa yksinäinen aiemmin kun olet ollut reissussa. Meillä mies matkatöissä ja hän on sanonut aina, että minun pitää kertoa ajoissa jos yksin arjen pyöritys uuvuttaa tai en kestä ikävää tms. Silloin loppuisi reissut koska hän ennemmin valitsee minut kuin unelmatyönsä.
Käykää edelleen terapiassa ja anna hänen kertoa mistä kiikastaa. Teillä pn pitkä suhde takana, ei kannata kovin helposti luovuttaa. Tsemppiä teille, toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.
Jos näin miehenä ajattelen itseni sun paikallesi, niin katsoisin jonkin aikaa, onko tilanne väliaikainen, ja jatkaisin normaalisti elämääni niin hyvin kuin mahdollista. Jos kuitenkin vaimo jatkaisi kylmää linjaansa pitempään, eikä ottaisi vastuuta molempien hyvinvoinnista, niin eipä siinä auttaisi kuin alkaa katselemaan uutta elämää. Väkisin ei toiselta saa vastakaikua, vaikka mitä tekisi.