Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lapset
02.08.2016 |
Onko pahin aika erota kun lapset on 12 ja 16v?
Aika paljon olen heidän kanssaan ollut, kun mies aina töissä.
Nyt vaan tuntuu, että en jaksa enään. Mies pettänyt pari kertaa pitkän liiton aikanamme. Viime kesänä jäi kiinni. Itkettiin ja tapeltiin. Olin välillä masentunut, kävin terapiassa. On ollut koko vuoden tosi kiltti ja huomaavainen.
Aloin uskomaan että kyllä tämä tästä, mutta nyt tuli takapakkia. Mies oli viihteellä ja tuli aamuyöstä ja huomasin eräistä jutuista, että on käynyt maksullisissa. Meillä on seksiä, eli missään puutteessa ei mies ole.
Hirveä surumielisyys ja masennus iski, kun tajusin ettei tuo tosta ikinä tule muuttumaan. Eli kaksi vaihtoehtoa ero tai se että elää miehen kanssa, josta tietää että kun sopiva tilaisuus tulee hän pettää.
Kommentit (6)
Onko suhde paska, jos mies käy maksullisella kerran vuodessa? Jos teidän kahden seksi sujuu, arki sujuu, vapaa-aika sujuu, vai sujuuko? Onko jotain mitä et kerro? Tapellaanko teillä, onko teillä tylsää keskenänne, riitaa rahankäytöstä, toisen alentamista?
Haluatko olla yksin? Etsitkö toista? Onko oma onnellisuus sinusta vai miehestä kiinni?
Lapset kärsii, mutta kestää. Jos eron jälkeen molemmat panostavat nuoriin sovussa ja antavat mahdollisuuden olla teinejä hormonihuuruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti asia läpi rauhassa. Kun lapset on mukana kannattaa ero tehdä järkevästi, ei ensimmäisen tunteen mukaan. Jos oikeasti et halua enää yrittää miehesi kanssa ala valmistautua eroon. Pohdi taloutesi, asuinmahdollisuudet, lasten koulut jne. Kun teet eron rauhallisesti ja mahdollisimman "siististi" myös miehesi suhteen ei lapset ihan hirveästi siitä kärsi. Vaikka miehesi pettää sinua hän voi olla ihan hyvä isä. Erota parisuhde ja vanhemmuus toisistaan, älä pilaa lasten välejä isäänsä. Yritä itse käydä läpi eroprosessi jo pitkälle ennen kuin muutat pois, olet paremmin jo itse jaloillasi lapsia tukemassa heidän järkytyksessään. Noin kun tekee niin lapset pääsevät erosta suhteellisen pienillä traumoilla.
En missään nimessä halua pilata lasten välejä isäänsä. Olen vaan nyt ihan pojattoman surullinen, kun alan ymmärtää ettei tuo mies tuosta muutu.
Joku kysy onko suhde paska, jos mies käy maksullisilla kerran vuodessa? Mies kävi viime kesänä joka viikko useita kertoja.
Kun olimme olleet yhdessä 4-vuotta, toi jonkun asian verukkeella täysin vieraan naisen kotiimme ja saattoi naisen kotiin, sänkyyn asti.
Olen 17-v liittomme aikana ollut tosi joustava ja lähinnä yrittäny unohtaa nämä pettämiset. Silti en ole ikinä lapsille sanonut mitään ikävää isästä.
Olen tosi kiltti ja äärettömän joustava ihminen. Itse ollut 100% uskollinen. Mies sanonut useasti, kun olen niin hyvä ihminen. Nyt vaan tuntuu, en kerta kaikkiaan enään jaksa. Jotkut ei välitä että mies pettää, jos muuten hyvä. Mutta mua tämä asia syö henkisesti.
Olen lisäksi jäänyt työttömäksi, taloudelliset asiatkin mietityttää. Olen nyt ansiosidonnaisella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä halua pilata lasten välejä isäänsä. Olen vaan nyt ihan pojattoman surullinen, kun alan ymmärtää ettei tuo mies tuosta muutu.
Joku kysy onko suhde paska, jos mies käy maksullisilla kerran vuodessa? Mies kävi viime kesänä joka viikko useita kertoja.
Kun olimme olleet yhdessä 4-vuotta, toi jonkun asian verukkeella täysin vieraan naisen kotiimme ja saattoi naisen kotiin, sänkyyn asti.
Olen 17-v liittomme aikana ollut tosi joustava ja lähinnä yrittäny unohtaa nämä pettämiset. Silti en ole ikinä lapsille sanonut mitään ikävää isästä.
Olen tosi kiltti ja äärettömän joustava ihminen. Itse ollut 100% uskollinen. Mies sanonut useasti, kun olen niin hyvä ihminen. Nyt vaan tuntuu, en kerta kaikkiaan enään jaksa. Jotkut ei välitä että mies pettää, jos muuten hyvä. Mutta mua tämä asia syö henkisesti.
Olen lisäksi jäänyt työttömäksi, taloudelliset asiatkin mietityttää. Olen nyt ansiosidonnaisella.
Ap
Erossa musta on kaksi vaihetta: henkinen ero ja fyysinen ero. Tuota henkistä eroa voi ruveta käymään vaikka saman katon alla asuisikin. Luovuttaa siitä haaveestaan, että tulee lopun ikäänsä asumaan sen saman miehen kanssa, alkaa henkisesti valmistautumaan miten selviää erosta ihan käytännössä. Kun sinulla on taloudellinen tilannekin noin hankala ehkä kannattaisi aloittaa tuosta. Vahvista itseäsi henkisesti. Lue erokirjoja, mieti mitä sinä olet ihmisenä ilman perhettäsi, 17 vuotta on pitkä aika ja siinä oma identiteetti on alkanut hämärtyä. Yritä hakea töitä, keskity itseesi ja lapsiin. Kun olet tarpeeksi vahva aloita eropuheet ja toteuta se jos se oikealta tuntuu. Mutta nyt kannattaa tosiaan miettiä enemmän itseä kuin sitä toista. KYllä sinä jaloillesi pääset ja mitä paremmin itse pääset sitä vähemmän lapset prosessissa kärsivät. Ei kenenkään naisen elämä Suomessa ole yhdestä miehestä kiinni. Voimia! t. viisi vuotta sitten eronnut, lapset olivat samanikäisi' kuin sinun tuossa vaiheessa ja ihan iloisia ja tasapainoisia nuoria (aikuisia) noista on tullut :)
Kiitos teille hyvistä neuvoista. 17-vuotta on pitkä aika ja tuntuu joskus, että ajatus siitä mikä on "normaalia" parisuhteessa hämärtyy.
Varmaan itse arkeen erolla ei olisi paljon muutosta, sillä olen nytkin hoitanut pääasiassa yksin kaikki kotihommat.
Talodellisesti muutosta olisi, kun itse jäin työttömäksi, 24- vuotta olin samassa työpaikassa. Joten iso kolaus oli tämäkin.
Huomaan että olen jo jotenkin henkisellä tasolla luovuttanut. Yhteinen unelma loma-asunnosta ulkomailla ei enään innosta yhtään.
Täytyisi ensin saada nyt se työpaikka, kun on taloudellisesti vahvoilla pärjään kyllä, pakko lasten vuoksi pitää pää pinnalla.
Ap
Lapsesi tuskin arvostavat sitä, että tuhlaat ja pilaat oman elämäsi heidän takiaan. Olisin itse ainakin vihainen äidilleni, jos hän käyttäisi lapsia tekosyynä jäämiseen paskaan parisuhteeseen. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus itseään kohtaan elää mahdollisimman onnellista elämää.