Lue keskustelun säännöt.
Katseletteko te vastaantulijoita silmiin kadulla?
29.07.2016 |
Minua opetettiin, että ei saa tuijottaa, joten lapsesta asti on ollut tapana siirtää katse maahan tai kaukaisuuteen. En oikeastaan edes tiedä, millaisia ihmisiä tulee vastaan, kun en katso!
Sanomattakin selvää, että tässä menevät myös katsekontakti ja silmäpeli miesten kanssa... :(
Kuinkas te muut katsotte
a) tavallista vastaantulijaa
b) kiinnostavaa ja puoleensavetävää ihmistä?
Kommentit (49)
Kai sitä aikuisena jo osaa tehdä eron tuijotuksen ja normaalin katsekontaktin välillä. Vai etkö katso koskaan ihmisille puhuessasikaan keskustelukumppaniasi silmiin ettet "tuijottaisi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minäkin yllätyksekseni huomasin, että helsinkiläiset katsoivat ystävällisesti kohti. Normaalisti itse katson muualle ja olen olevinani kohtelias.
Tuijottamien on eri asia kuin se, että katseet kohtaavat. Kyllä minä vilkaisen moniakin vastaantulijoita silmiin tai ainakin kasvoihin. Siinä samalla vaihtuu esim sanaton informaatio siitä, kummalle puolelle toinen aikoo väistää, ettei törmätä. Samoin informaatio siitä, etttä "näin muuten sut ja osaan kuvailla, älä yritä mitään ikävää" (sama kuin se kaikkien ohikulkijoiden tervehtiminen maalla). Kyseessä on ihan hetken katseiden kohtaaminen ja ystävällinen pieni hymyntapainen.
Mulla ei yleensä ole tarvetta mihinkään silmäpeliin koska olen pitkässä parisuhteesa, mutta oletan että silloin katsoisi pitempään ja hymyilisi eri tavalla.
En katso ihmisiä silmiin useinkaan. Aika usein kuitenkin havahdun siihen, että vastaantulija katsoo minua, sen jotenkin havaitsee, vaikkei toista katsoisikaan. Sitten tietysti nopeasti vilkaisee sitä ihmistä. Jää hieman epämiellyttävä tunne ja mietin sekunnin, mikä minussa on vikana kun joku lähes tuijottaa.
2, no totta puhuen silmiin katsominen on minulle jossain määrin epämukavaa, varsinkin puolituttujen! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katso silmiin vastaantulevia. Katson aina maahan. Olen ruma ja toivon ettei kukaan katso mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhannen taalan kuvan olisi saanut työmiehestä haalarit päällä, kypärä päässä ja sätkä hampaissa, vielä hymyili.
En tarkoituksella. Mutta katson kasvoja ja silloin joskus silmät kohtaa. Musta ihmisiä on kiinnostavaa katsella jos esim. odottaa bussia yms. ja on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä katson. Jotenkin huvittavaa, kuinka katseen kestävä nuori nainenkin muuttuu helakan punaiseksi ja katsoo nopeasti pois päin, kun huomaa komean vanhemman miehen katsovan häntä silmiin. Jotkut koittavat haastaa ja pitävät katsekontaktin muutaman sekunnin ajan, mutta minä itsevarmana alfauroksena en koskaan katso pois ensimmäisenä.
-mryouth75
No, en katso ihmisiä tarkoituksella silmiin jossain katuvilinässä, ellei tule jotain yllättävää tilannetta. Samassa talossa asuvia katson kohdatessa, pihalla, hississä tai rappukäytävässä, siinä samalla kun tervehdin. Kaupan kassoja ilman muuta. Bussin kuljettajaan otan katsekontaktin, jos hän seuraa bussiin tulijoita. Aika usein katsovat muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä katson ja hymyilen samalla. Mua pidetään varmaan idioottina!
Se on hauskaa miten katseet joskus kohtaavat vaikka olen esim. bussissa niin mies kadulta katselee suoraan silmiin. Juuri eilen viimeksi sattui tällainen tilanne jonkun intialaisen työmiehen näköisen kanssa, oli työmaansa ulkopuolella puhumassa puhelimeen ja minä jäin bussilla ensin liikennevaloihin kunnes lähdin jonkin ajan päästä. Eikä hän ollut edes ihan siinä bussin vieressä vaan matkaa oli muutama metri.
Mitäs tällaisista katseiden kohtaamisista sanotte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä katseen tarkoituksellinen välttäminen on epäkohteliasta. Tietysti väkijoukossa on mahdotonta katsoa silmiin kuin ehkä paria mutta mun mielestä se on jotenkin luonnollista että vastaantulevaa katsotaan silmiin. Pidän vähän junttimaisena sitä, jos jossain rauhallisessa paikassa tulee vastaan vain yksi ihminen ja tämä keskittyy latsomaan jitain "pilviä".
Silmiinkatsominen on myös kohteliaisuutta "olet olemassa". Enkä tarkoita nyt pakkomielteistä tuijotusta.
P.s ymmärrän silti hyvin erilaisista neurooseista ja ujoudesta kärsiviä, se ei ole kaikilla helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Se on hauskaa miten katseet joskus kohtaavat vaikka olen esim. bussissa niin mies kadulta katselee suoraan silmiin. Juuri eilen viimeksi sattui tällainen tilanne jonkun intialaisen työmiehen näköisen kanssa, oli työmaansa ulkopuolella puhumassa puhelimeen ja minä jäin bussilla ensin liikennevaloihin kunnes lähdin jonkin ajan päästä. Eikä hän ollut edes ihan siinä bussin vieressä vaan matkaa oli muutama metri.
Mitäs tällaisista katseiden kohtaamisista sanotte?
Normaali tilanne. Oliko tässä sinun mielestä jotain poikkeavaa?
Tykkään katsella ihmisiä silmiin missä vaan, sekä niitten piirteitä, ilmeitä, eleitä ja seurailen kaikkea mitä nyt ympärillä sattuu tapahtumaan. Yleensä aloitan ystävällisesti keskustelun jos joku jää katsomaan muttei vielä saa sanaa suustaan. Ihan normaaleja tilanteita ja ihmisiä on ollu aina vastassa. Välillä esim kassalla tai vastaavassa tilanteessa tulee tosi kurjan päivän kohdanneelta näyttävä ihminen vastaan, niin olen hänelle kohtelias ja sanon jonkin kohteliaisuudenkin vielä. Pitäisin itseäni erittäin tilannetajuisena tämän tavan takia, se on kiva "stalkata" kanssaeläjiään ja ihan tavallinen nainen olen, on mies, lapsi ja koira, farmariauto ja remontin keskellä oleva omakotitalo 🤘😺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hauskaa miten katseet joskus kohtaavat vaikka olen esim. bussissa niin mies kadulta katselee suoraan silmiin. Juuri eilen viimeksi sattui tällainen tilanne jonkun intialaisen työmiehen näköisen kanssa, oli työmaansa ulkopuolella puhumassa puhelimeen ja minä jäin bussilla ensin liikennevaloihin kunnes lähdin jonkin ajan päästä. Eikä hän ollut edes ihan siinä bussin vieressä vaan matkaa oli muutama metri.
Mitäs tällaisista katseiden kohtaamisista sanotte?
Normaali tilanne. Oliko tässä sinun mielestä jotain poikkeavaa?
Ei millään tavalla poikkeavaa itselleni muuta kuin että en koskaan kadulta katsele bussien kyytiin millaista väkeä siellä on, toisinpäin kyllä. Siksi vähän kyselisin tuon toisen osapuolen näkökulmaa, jos et ymmärtänyt.
Varsinkin ulkomailla on kiva seurata ihmisiä kun istuu kahvilassa, ruokaravintolassa jne.
Katselen tarkemmin silloin, kun olen liikkeellä suurten, mustien koirieni kanssa.
Yleensä vältän ihmisten katsomista. Joskus kuitenkin päätän tarkoituksella katsoa ihmisiä, varsinkin jos olen vieraalla paikkakunnalla, ja yllätyn aina siitä että hyvin monet katsovat takaisin, jopa tervehtivät tai hymyilevät. Viimeksi hämmästyin tästä Helsingissä lenkkipolulla, olin kuvitellut että helsinkiläiset ainakaan eivät tervehdi ketään.
En pidä ihmisiä kiinnostavina/puoleensavetävinä ulkonäön perusteella, siihen tarvitaan keskustelua. Mutta kiinnostavia vaatteita saatan katsoa.