Älkää hyvät ihmiset aloittako SSRI-lääkitystä ennen kuin vihonviimeisenä vaihtoehtona..

Samaa mieltä. Pääsin niistä eroon, mutta kyllä huono olo täytyy olla todella paha, ennenkuin aloitan uudelleen. Terapia paljon tehokkaampaa.

Älä yleistä! Itse söin puolitoista vuotta keskivaikeaan masennukseen ja lopettaminen ne n. viidessä viikossa ilman mitään ongelmia. En epäröisi aloittaa uudelleen, mikäli tarve vaatisi. Minut nämä parjatut lääkkeet nostivat suosta.

Ajoin omatoimisesti lääkityksen alas kuukausien kuluessa. Järkyttävät vieroitusoireet. En koskaan enää näihin myrkkyihin sorru. Nyt tuntuu kuin olisi verho vedetty silmien edestä pois.

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Kestääkö ne vierotusoireet 18 vuotta? Masennusta on kestänyt. Lääke on mulla auttanut hyvin, vaikka tosi paljon epäilytti. Oon ollut tyytyväinen. =)

Minulla nuo lääkket veivät noin puolet muistoistani ja tekivät persoonastani erillaisen.. suututtaa kun heti laiteittiin hoidossa lääkkeitä suuhun eikä oikeasti kuunneltu mitä halusin.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Niin että kun lopetit masennuslääkkeet, niin yhtäkkiä mikään ei enää tunnu miltään? Haloo pahvi, se on yksi masennuksen pääoireista :( Se palasi kun lopetit sen kurissa pitävän lääkehoidon. Olisko syytä jatkaa hoitoa, jos ei lääkkeillä niin muilla keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Ei kestä. Kestää noin 2-3 vuotta, kun alat havaita olossasi parantumista. Sen verran kestää muutosten korjaantuminen aivoissa, joita lääkkeet ovat aiheuttaneet.

Nää on aina yksilöllisiä asioita. Itse söin joskus ssri-lääkkeitä keskivaikeaan masennukseen, olisin ihan tosissani tappanut itseni ilman niitä enkä olisi pystynyt käymään töissä, mikä olisi ehkä huonontanut tilannettani entisestään. Kävin samaan aikaan myös terapiassa, mutta pelkkä terapia ei siinä vaiheessa riittänyt. Ja lopetus sujui yllättävän hyvin, yritin kyllä moneen kertaan lopettaa sen vuoksi, että masennusoireet palasivat aina puolen vuoden päästä takaisin, mutta nyt olen ollut jo monta vuotta ilman lääkkeitä. Aloittaisin kyllä uudelleen, jos masennus vielä iskisi yhtä vakavana.

Juuri näin.

Itseäni myös vituttaa kun ne lääkkeet heikentää seksihaluja ja kykyä. Ilmankaan en voi olla, kun kaksi pitkää lopetusyritystä epäonnistui. Panohommien suhteen ainoa toivo on, että tilalle joskus kehitetään samankaltainen lääke, joka ei vaikuta paneskelukykyyn ja haluun. Onhan niitä toisaalta jo joitakin lääkkeitä, joilla ei ole samaa huonoa puolta, mutta ne on muuten kalliita ja toimivat kenties eritavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kestääkö ne vierotusoireet 18 vuotta? Masennusta on kestänyt. Lääke on mulla auttanut hyvin, vaikka tosi paljon epäilytti. Oon ollut tyytyväinen. =)

Pitäisi tietää paranitko lääkemolekyylin, plasebon vai jostain muusta syystä kuten saamasi terapian/huomion johdosta. Mikäli pelkän lääkemolekyylin johdosta, niin hyvä, jos haitat jäivät hyötyjä pienemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni myös vituttaa kun ne lääkkeet heikentää seksihaluja ja kykyä. Ilmankaan en voi olla, kun kaksi pitkää lopetusyritystä epäonnistui. Panohommien suhteen ainoa toivo on, että tilalle joskus kehitetään samankaltainen lääke, joka ei vaikuta paneskelukykyyn ja haluun. Onhan niitä toisaalta jo joitakin lääkkeitä, joilla ei ole samaa huonoa puolta, mutta ne on muuten kalliita ja toimivat kenties eritavalla. 

Koska serotoniiniteoria on haudattu, ei vastaavia lääkkeitä kehitetä. Tulevat lääkkeet toimivat täysin eri tavalla, mutta ongelmana on se, että nykyisin ei päästetä niin helposti roskaa markkinoille kuin nykyisin käytössä olevat lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Itsellä oli käytössä vuoden verran, kun elämässä useampi kriisi yhtäaikaa, ja masennuin enkä saanut nukuttua öisin. Auttoivat kyllä, että pääsin taas "jaloilleni", pystyin käymään töissä jne. Lopettaminen onnistui pikkuhiljaa, en kokenut vierotusoireita mitenkään ylitsepääsemättömiksi. Zombie-olon kyllä tunnistan. Sitä kesti ehkä jopa vuoden pari lääkkeen lopetuksen jälkeen. En tosin tiedä johtuiko lääkkeestä, vai niistä rankoista asioista joita olin joutunut kokemaan aiemmin. Mitkään pikkujutut ei enää tuntunut missään.

Montako vuotta kävit terapiaa tuohon 18v masennukseen? Kyllähän ne varmasti auttaakin monia pahimman yli. Mut monilla lääkäreillä on taipumus jättää lääkitys "päälle" ja uskotella potilaalle että saatat joutua syömään näitä loppuiän. Itse söin n. 15v lääkkeitä ja siinä ajassa alkoi tulla jo monenlaista terveyshaittaa joiden en ensin tiennyt johtuvan lääkkeestä. Ap

Selvyyden vuoksi; kertokaa viesteissänne, oletteko vai ette ole lääkäreitä!

Kiitos.

Jaaha. Taas palstam ssri-foobikko liikkeellä. Juurihan sä teit pitkän ketjun, jossa sulle naurettiin pahasti, mutta ei, uutta pukkaat tilalle. Jospa lopettaisit, koska jonkun anonyymin sometrollin sijasta fiksut ihmiset uskoo mieluummin lääkäreihin.

Ei ole pakko uskoa mutta näin kävi. Kun olin masentunut osasin vielä itkeä, rakastaa, rakastua, ihastua ym. Söin lääkkeitä jonkin aikaa ja vähitellen kaikki tunteet hävisi, nyt vastakkainen sukupuoli kiinnostaa yhtä paljon kuin pahvilaatikko. Seksikään ei innosta jonka seurauksena puolisokin jo lähti lätkimään. Lääkäri sanoi, että tunteet palautuu takaisin kun lääkkeet lopettaa. Ja paskat.

Itselläni aloitettiin lääkitys 15-vuotiaana osastohoidossa. Venlafaxinia ei edes suositella alle 18v, mutta eipä tuota silloin tietänyt tai edes kiinnostanut pahemmin. Nyt 21v ja lääkitystä aletaan pikkuhiljaa purkamaan ja vaihtamaan toiseen. En tiedä miltä tuntuisi olla ilman lääkkeitä, koska en ole uskaltanut edes kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Selvyyden vuoksi; kertokaa viesteissänne, oletteko vai ette ole lääkäreitä!

Kiitos.

Miksi? Kuka tahansa voi väittää olevansa vaikka lääketutkimuksen professori tai psykiatrian erikoislääkäri, mutta sitä et voi mitenkään tarkistaa, koska anonyymi some.