Miten jaksat pienessä työyhteisössä, jossa huono ilmapiiri?

En jaksanutkaan eikä moni muukaan siinä työpaikassa (pomo-ongelma siis). Lähdin pois, vaikka ei ollut työpaikkaa tiedossa. Elämäni parhaita päätöksiä, olisi pitänyt tehdä se vaan jo aiemmin.

Irtisanouduin ns.tyhjän päälle, olin niin loppu. Paras ratkaisu ja löysin nykyisen vakipaikan puolivahingossa.

Irtisanouduin tyhjän päälle. Oli valittava mieleterveys vastaan työpaikka. Nyt työttömänä, rutiköyhänäkin parempi olo, kuin sairaassa työyhteisössä.

Olen ollut nyt kaksi kuukautta tuollaisessa ja olen jo aivan poikki. Tämä on siis aivan erilaista, kuin se "uudessa paikassa aloittaminen on aina rankkaa" -osasto. Ensimmäisellä viikolla jo mietin, että kaikki ei ole täällä kunnossa, silloin kuitenkin pomo jaksoi vielä esittää hyvää tyyppiä. Toisella viikolla alkoi se jatkuva huutaminen, tiuskiminen ja vittuilu... Haen jo uutta työpaikkaa, heinäkuussa vain on ainakin aika hiljaista sillä saralla, toivottavasti syksy tuo jotain uutta, muuten on mielenterveys vaarassa 😕

Mikä siinä johtamisessa on niin vaikeaa, että näitä huono työilmapiiri -juttuja on näin paljon ja näin räikeitä? Siis että on irtisanouduttava, kun on mielenterveys uhattuna jne. Omassa lähipiirissä siis myös aivan kamalia olosuhteita.

Johtuuko siitä, että esimieheksi yleensä otetaan se, joka siihen paikkaan vinkuu eikä osaamisella niin väliä? Alhainen koulutustaso? Vai huono kommunikaatio? Ristipaine alaisten ja ylemmän johdon välillä? Vai onko alaisissa vikaa, vaadimmeko me liikaa ja vääriä asioita? Vai onko tämä Suomen työelämä jo ihan sairas?

Itse ratkaisin asian kouluttautumalla, vaihtui ala ja tuli perspektiiviä näkemyksiin. Ei nyt mikään seitsemäs taivas, mutta jotain mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa työssä.

En tiedä, mietin koko ajan mitä omaa aloittaisin. Nyt olen lomalla ja olen ihan liikaa miettinyt asiaa lomailun sijaan. Ideoita oikeastaan onkin, montakin, kun vain oisi rohkeutta. Aiemmin oli tilanne, että sain tehdä paljon yksin. Mutta tuli uusi tyyppi, pomon lähisukulainen, jonka pelkkä läsnäolo on ahdistavaa ja hän on paikalla aina, niin että mulla ei ole enää näitä yksinäisiä hetkiä rauhoittumiseen.

Pomo haukkuu kaikki yhteistyökumppanit ja asiakkaat, sekä osaa omasta mielestään kaiken oikein. Aina kun hän tekee virheen, hän etsii ensimmäisenä mitä minä olen tehnyt väärin. Joka päiväinen lause on "pakko kai se on myöntää, minun moka", siis pomo sanoo itsestään pettyneenä, kun virhe ei olekaan minun. Puhelimessa selittää aina omia mokiaan meidän tekemäksi ja antaa rivien välissä ymmärtää, että minä olen tehnyt sen. En ikinä pääse toiseen paikkaan töihin, kun pomo on puheillaan antanut minusta osaamattoman kuvan. 

Pidän kovasti työstäni kyllä, siis siitä mitä teen ja ala on täysin omaani. Olen ollut isoilla työpaikoilla ja aina viihtynyt niissä paremmin. Ne vain ovat olleet pätkiä ja työn sisältö on ollut aika simppeliä, mutta porukka niissä on ollut kivempaa, tai sanotaan, että niistä on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä monenkirjavan sakin joukosta. 

Olen ollut parissakymmenessä eri työpaikassa, mutta yhdessäkään ei ole ollut huono työilmapiiri. Olisikohan työpaikan surkeutta kiukuttelevilla korjattavaa myös omassa asenteessaan? Enkä ole esimiesasemassa, vaan ihan tavallinen hiljainen työmuurahainen ict-alalla.

En tiedä. Joka aamu on vaikea lähteä töihin ja töissä oleminen on niin vastenmielistä, että juuri ja juuri jaksaa olla tunnit täyteen. Illalla ei pysty tekemään mitään kun seuraava työpäivä stressaa. Viikonloppu ei riitä palautumiseen.

Tämä on ensimmäinen tällainen työpaikka. Aiemmin en ole moiseen törmännyt. Joten tuskin vaan on omasta asenteesta kiinni. Täällä ei huudeta tms vaan ilmapiiriä pilaa se, että mistään ei puhuta ja tietoa salataan. Epätasa-arvoisuus kukoistaa. On sisäpiirejä ja pomon kavereita ja sukulaisia. Johtaminen on aivan ala-arvoista ja monesti liikutaan laillisuuden rajamailla. Ja tosiaan pienestä paikasta kyse tässäkin niin kyllä vain tuollainen vaikuttaa työntekoon.

Perjantai kirjoitti:

Olen ollut parissakymmenessä eri työpaikassa, mutta yhdessäkään ei ole ollut huono työilmapiiri. Olisikohan työpaikan surkeutta kiukuttelevilla korjattavaa myös omassa asenteessaan? Enkä ole esimiesasemassa, vaan ihan tavallinen hiljainen työmuurahainen ict-alalla.

Kiitos samoin. Olen ollut ihan tavallisena konttorirottana noin parissakymmenessä paikassa. Ja osa paikoista on ollut hirveitä ilmapiirinsä suhteen. Pahinta on, että sitä ei tajua välttämättä heti - ei tietenkään, miksi minä sellaiseen paikkaan menisin missä heti ovelta huokuu että kuolo tulee.

Lähinnä syy on huonossa kommunikaatiossa. Koska tieto on valtaa, niin sitä pihdataan, joko tarkoituksella tai sitten ihan vaan sen takia, ettei kenellekään tule mieleen kertoa uudelle tyypille jotain asioita. Sitten närkästytään, kun se ei tajuakaan näitä sääntöjä.

Olen itse hyvin perillä siitä, että vaikutan itsekin työympäristööni. Tällä hetkellä on töissä paikassa, joka ei ole täydellinen mutta kokemuksieni perusteella kuitenkin hyvä. Täällä on pari valittajaa, joiden kitinöistä olen tietoisesti sanoutunut irti. Ja voi pojat, välillä vaatii oikeasti jaksamista yrittää olla se aikuinen, joka keskustelee asioista, kysyy - eikä lähde paiskomaan näppäimistöjä ja huutamaan v-ttua käytävällä.

En ota itseeni selkäänpuukotuksista (tai no yhdestä hermostuin niin, että kantelin esimiehelleni). Esimies tosin tykkää mieluummin olla hyvä tyyppi kuin jämäkkä kaveri. Sillä tosin on tämmöinen hajoita-ja-hallitse -taktiikka käytössä, suosii vuoronperään alaisiaan...

4 jatkaa..

Pienessä firmassa usein pomo on omistaja, eli mandaatti johtajan paikalle saadaan sillä.

Täällä nykyisessä paikassa ei pomo ole ikinä väärässä, näin totesi myös yksi pidempään täällä työskennellyt. Firman kohtuullisen lyhyen historian aikana täällä on vaihtunut työntekijät melko paljon, joten en usko, että minulla on tässä sen kummemmin peiliin katsomista, kaikista edellisistä työpaikoistani olen kuitenkin saanut aina hyvää palautetta ja olen tullut toimeen työkavereideni kanssa erittäin hyvin. Tuosta työntekijöiden vaihtuvuudesta/ työolosuhteista on pienen firman kohdalla vaikea saada tietoa ulkopuolisena. Haastattelussa kysyin ilmapiiristä, joka tietenkin oli "erittäin hyvä"😇. Harmittaa, että vaihdoin paikkaa, koska nykyinen työ on enemmän omaa alaani, edellisessä oli kuitenkin pääasiassa hyvä porukka...

Perjantai kirjoitti:

Olen ollut parissakymmenessä eri työpaikassa, mutta yhdessäkään ei ole ollut huono työilmapiiri. Olisikohan työpaikan surkeutta kiukuttelevilla korjattavaa myös omassa asenteessaan? Enkä ole esimiesasemassa, vaan ihan tavallinen hiljainen työmuurahainen ict-alalla.

Ict-alalla taitaa olla enemmistö työpaikoista sellaisia missä on hyvä työilmapiiri. Ainakin omien kokemusteni mukaan.

Mutta tuo mitä kommentoit on juuri niitä kommentteja joilla pilataan ilmapiiriä missä tahansa.

Tarkoitan tuota toisen lyttäämistä "sinussa se vika on" -väitteellä.

Näiden kommenttien heittäjä ei ehkä edes huomaa pilaavansa ilmapiiriä.

Totta. Täälläkin pomot ovat omistajia tai omistajien sukulaisia. Eli töihin on päästy muilla meriiteillä kuin osaamisella. Kukaan ei myöskään ole koskaan ollut muualla töissä. Sen valitettavasti huomaa siitä, että ei pystytä uudistumaan eikä osata tehdä asioita kuin yhdellä tavalla. Ulkopuolelta tulleiden kokemusta ja osaamista ei osata eikä haluta hyödyntää.

Olen yrittänyt hakea uutta työpaikkaa, mutta vaikeaa on. Yhdessäkin sanottiin suoraan, että tällaisessa paikassa työskentely ei ehkä ole plussaa kun hakee töitä, varsinkaan isosta firmasta. Juurikin tuon kapea-alaisuuden ja kehittymismahdollisuuksien puutteen takia.

Johtajan paikka on vaativa: on osattava olla Ihminen ennen kaikkea, isolla I:llä. Koulutuksella ei saada ihmistä humaanisti ajattelevaksi, oikeudenmukaiseksi ja suoraselkäiseksi. Jämäkäksi jos vaaditaan. Vaan aika monella se valta on kuin huume; saa uskomaan olevansa muita paljon parempi ja älykkäämpi, muut vaan palvelevat "yli-ihmistään"eli esimiestä.

Nyt menee taloudellisesti hyvin huonosti, ja sen esimiehetkin ymmärtävät. On varaa käyttäytyä miten vaan ja ihmiset roikkuvat epätoivoisesti työpaikoissaan. Kaikki törkeä käytös siedetään. Pelko oikein tuntuu.

Taas 4 jatkaa...

Te, jotka olette lähteneet tällaisesta paikasta, kuinka pian työn aloituksesta olette alkaneet hakemaan uutta paikkaa? Ja kuinka pian olette saaneet toisen paikan jos ette ole jättäytyneet tyhjän päälle ennen sitä). Miten esim. työhaastattelussa on suhtauduttu siihen, että haette lyhyen työsuhteen jälkeen uutta paikkaa?

Nosto tälle.