Lue keskustelun säännöt.
Mistä te tiedätte, mitä muut teissä kadehtivat?
08.06.2007 |
Siis tohon toiseen ketjuun viitaten. En mä juurikaan muista, että mulle olis ikinä avoimesti sanottu, että mun juttuja kadehditaan. Enkä toisaalta osaisi muutenkaan päätellä.
Tai ehkä mua ei ollenkaan kadehdita :-)
Kommentit (11)
En ole koskaan tullut edes ajatelleeksikaan, että joku voisi kadehtia mua tai ketään muutakaan oikeasti. Ehkä se johtuu siitä, etten osaa itse olla kenellekään kateellinen, kun eihän toisten onni ole multa pois, päinvastoin! Tai ehkä mulla sitten on asiat kadehdittavan hyvin, kun en edes osaa kadehtia ketään ;)
Keksin montakin asiaa, mistä olen onnellinen ja kiitollinen, mutta mun mielestä olisi kurjaa ajatella, että ne herättäisivät tutuissa ihmisissä kateutta :( Ja tuntemattomissahan ne eivät voi kateutta aiheuttaa, kun olen heille kerran ihan tuntematon tyyppi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vittuiluun. Esim. Kun käydään toisen uudessa kodissa, niin kommentoidaan " Joo, ihan ok. En mä kyllä tässä asuisi."
Pitää kyllä olla todella idiootti ja ilman mitään käytöstapoja, jos suoraan sanoo toiselle tuollaisia asioita. Mutta kyllähän niitäkin ihmisiä on.
Mutta kyllä sen ihmisen naamasta erottaa, jos ihminen on kateellinen.
Itse kyllä kerroin kaikille tutuille ja tuntemattomille olevani kateellinen, kun veljeni muutti rivieralle lämpimään. Voi, kuinka meri hohkaa, aurinko paistaa, asfaltti on kuuma, palmut huojuvat.... Mutta kohtelenko veljeäni eri tavalla? En. Puhunko hänelle eri tavalla? En. Tietääkö hän, kuinka paljon itse haluaisin siellä asua? Eipä taida tietää.
Surin lopulta ääneen miehelleni, mitä pahaa olen eräälle kaverilleni tehnyt, kun hän ilkeili rivienvälistä harva se kerta, kun oltiin porukalla jossain. Mietin, olenko sanonut tai tehnyt jotain väärin vai olenko hänestä vain jotenkin ärsyttävä tyyppi. Toisaalta ihmettelin, miksi hän sitten kuitenkin haluaa olla kanssani itse aktiivisesti yhteydessä. Kysyin mieheni mielipidettä, pitäisikö tätä kysyä suoraan häneltä. Vastaus oli tyrmäävä: etkä oikeasti ole huomannut, kuinka kamalan kateellinen tuo kaveri sinulle on? :-/
En halunnut uskoa sitä, mutta päätin varmuuden vuoksi alkaa vältellä viimeiseen asti kaikkien positiivisten asioiden pientäkään esiintuomista hänen seurassaan, ettei mahdollinen kateus ainakaan pahenisi. Ja se tehosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä suomalaiset vaan on ihan peruskateellista kansaa, eikä sitä voi olla huomaamatta, ellei ole ihan supersinisilmäinen. Symppistä, jos niitäkin ihmisiä vielä on olemassa :) Valitettavasti kyynisyys yleensä kasvaa elämänkokemuksen myötä...
en ystäväni on suoraan sanonut, että kadehtii hyvinvoivaa ja toimivaa parisuhdettani. Tämä ei toki tarkoita, että hän ei olisi puolestani onnellinen tai toivoisi tätä loistavaa suhdetta minulle. Hän vain on kateellinen siitä; haluaisi itselleenKIN sellaisen. Ei kateuden tarvitse aina johtaa toisten panetteluun ja pikkusieluisuuteen. Voi olla sekä onnellinen toisen puolesta, että katkera siitä, ettei itsellä ole samaa. (Tai ehkä tämä sitten liittyy siihen, miten kateuden määrittelee)
Samoin minulle on pari synnyttänyttä kaveria sanonut olevansa kateellisia siitä, miten vartaloni palautui lapsen saannista kuin itsestään. Ei jäänyt röllömahaa tai roikkotissejä, eikä grammaakaan ylimääräistä. Ja onhan se piru vie epäreilua. En liiku, en vahtaa syömisiäni. Nämä molemmat naiset taas ovat urheilullisia ja elävät terveesti. Olisin minäkin vähän kateellinen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että he suhtautusivat mitenkään negatiivissti minuun. Kyllä ystävien kesken voi ihan suoraan sanoa, mitä kadehtii toisessa. Itse olen kadehtinut esim. ystäväni luonnostaan paksua, pitkää, kiiltävää, sileää, peppuun asti ulottuvaa tukkaa oman hiirenhäntäni kera, ja toisen ystäväni tarmoa, kurinalaisuutta ja älykkyyttä, ja tätä kautta menestystä koulutuksessa (tehnyt tohtorin tutkinnon samassa ajassa kun minä takkuan vielä venyvän FM-tutkintoni kanssa). Olen sanonut kadehtivani heitä näistä asioista, ja se on totta. Samalla myös ihailen ja onnittelen heitä näistä hyveistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, että joku on autollemme tms. kateellisia. Mutta en minä sitä mistään näe.
t. 38 v.
mutta kun koskaan ei tuu suoria kehuja meidän kämpästä, niin kai niitä vähän veettää... kun sitten taas sukulaiset ja muut läheiset kehuu aina meidän siisteyttä ja tyylikkyyttä!
moni naisystävä on ihan suoraan sanonut kadehtivansa mun kroppaa kolmen lapsen jälkeen... mutta en kyllä nää itessäni mitään kadehdittavaa... no ehkä tiukka vatsa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. itse en ole aina edes tajunnut olla kiitolinen monesta hyvästä asiasta elämässäni, kunnes eräs ystäväni sanoi suoraan olevansa kateellinen monestakin asiasta mulle. Hän sanoi sen rakentavassa hengessä ja suoraan, eikä ollenkaan katkerasti saati piikitellen. Se avasi silmäni. Tajusin, että toisia pitäisikin kehua enempi! Jos se ei jäyhältä suomalaiselta onnistu muuten, kertokaa edes kateudestanne suoraan kateuden kohteelle ;)
Itsekin kiitokseksi mietin, mitä tässä ystävässäni voisin kadehtia ja kerroin ne jälkikäteen hänelle ikään kuin siinä muodossa, mitä hänessä arvostan ja mikä minun silmissäni hänen elämässään on erityisen mahtavaa.
vittuiluun. Esim. Kun käydään toisen uudessa kodissa, niin kommentoidaan " Joo, ihan ok. En mä kyllä tässä asuisi."