Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto! En keksinyt miehelle synttärilahjaa, joten hätäpäissäni lupasin hänelle vauvan!
27.07.2016 |
Nyt tuli mokattua. Eilen oli miehen synttäripäivä enkä oikein keksinyt mitään hyvää lahjaa, tuntuu että kaikkea jo on. Siinä juhla-ateriaa syödessä totesin, etten ostanut mitään. Mies katsoi jotenkin kysyvästi joten jatkoin hätääntyessäni lausetta "mutta olen miettinyt, että voitaisiin vihdoin antaa lapsen tulla jos on tullakseen". Sanottakoon, että mies on odottanut vuosia milloin olisin valmis jälkikasvun hankintaan.
Sanat kuin luikertelivat suustani. Menin paniikkiin ja ajattelin sekunnin sadasosan ajan, että tässäpä vasta lahja! Nyt kaduttaa mutta en todellakaan voi enää mennä sanomaan, että huijasin.
Kommentit (12)
Pidät ehkäisystä huolen niin ei tule. Lapset ei ole koiranpentuja, joita annetaan lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran tolle linjalle lähdit niin jatka loppuun.
Osta netistä positiivisen raskaustestin, odottele menkkoja, itke keskenmenon takia. Sano ettet pysty uudestaan yrittämään.
Äh. En todellakaan ala mihinkään tuollaisiin älyttömyyksiin. Kyse on siitä, että olen odottanut ainakin vuosikymmenen koska ns. vauvakuume tulisi. Ei ole tullut ei sitten millään. Olen niin tunnelmien että haluan tällaisia asioita tehdä vain ja ainoastaan tunteella. Samalla järki sanoo muuta ja hölmönä aina kuuntelen sitä. Olen jo sen ikäinen, että olisi syytä ryhtyä yrittämään mutta pelottaa. Ollaan oltu niin kauan kaksistaan, että en vain uskalla. Tiedän kyllä että myöhemmin kaduttaa, jos en lasta hanki koskaan mutta aika alkaa käydä vähiin. Ehkä vain annan olla ja tulen raskaaksi jos niin on tarkoitettu. En tiedä. Ap
No sit ei muuta kuin anna palaa vaan. Lupaus on lupaus ja lasten tekeminen on hauskaa! Ja kyllä kaks täyspäistä aikuista yhden lapsen hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Äh. En todellakaan ala mihinkään tuollaisiin älyttömyyksiin. Kyse on siitä, että olen odottanut ainakin vuosikymmenen koska ns. vauvakuume tulisi. Ei ole tullut ei sitten millään. Olen niin tunnelmien että haluan tällaisia asioita tehdä vain ja ainoastaan tunteella. Samalla järki sanoo muuta ja hölmönä aina kuuntelen sitä. Olen jo sen ikäinen, että olisi syytä ryhtyä yrittämään mutta pelottaa. Ollaan oltu niin kauan kaksistaan, että en vain uskalla. Tiedän kyllä että myöhemmin kaduttaa, jos en lasta hanki koskaan mutta aika alkaa käydä vähiin. Ehkä vain annan olla ja tulen raskaaksi jos niin on tarkoitettu. En tiedä. Ap
No synttärilahjaksi voisit vaikka kertoa miehelle noista tuntemuksista...
Ja muutenkin kannattaisi alkaa pohtimaan asiaa jonkinlaiseen ratkaisuun. Julmaa riiputtaa toista joka haluaa lapsen, mutta sinä et välttämättä halua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät todellakaan ole koiranpentuja. Olen hemmetin vastuullinen ihminen, siksi koiran hankintaakin ollaan mietitty kauan. En koe olevani valmis edes siihen. Lapsi on kuitenkin täysin eri asia. Olen herkkä tunneihminen, joten olen aika varma, että kertalaakista hukkuisin äitimaailmaan. Pelkään, että hukkaan itseni, meidän parisuhteen, kaiken mistä saan turvaa. Olisin se, joka on vastuussa kaikesta ja voisin vain toivoa parasta. Olen muutenkin neuroottinen, mitä se sitten olisi lapsen kanssa? Ap
Jos mies todella haluaa lapsen niin sitten yritämme. Mies on mulle ihan kaikki, ihan kaikki tässä maailmassa, niin monta asiaa olemme yhdessä selättäneet ja päivä päivältä rakastamme enemmän. Haluan tehdä hänet onnelliseksi mutta mua vaan pelottaa niin niin niin paljon. Pelottaa synnytys, mitä jos lapsi ei ole terve, mitä jos riitelemme, mitä jos mitä jos... Tätä mun ajatukseni ovat olleet jo kauan. Ympärillä on pelkästään lapsiperheitä. Olen ison perheen lapsi itsekin. Silti ainut lapseton suvussa, perheessä ja ystäväpiirissä. Mikä mussa on vikana? :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies todella haluaa lapsen niin sitten yritämme. Mies on mulle ihan kaikki, ihan kaikki tässä maailmassa, niin monta asiaa olemme yhdessä selättäneet ja päivä päivältä rakastamme enemmän. Haluan tehdä hänet onnelliseksi mutta mua vaan pelottaa niin niin niin paljon. Pelottaa synnytys, mitä jos lapsi ei ole terve, mitä jos riitelemme, mitä jos mitä jos... Tätä mun ajatukseni ovat olleet jo kauan. Ympärillä on pelkästään lapsiperheitä. Olen ison perheen lapsi itsekin. Silti ainut lapseton suvussa, perheessä ja ystäväpiirissä. Mikä mussa on vikana? :( Ap
Lasta ei pidä hankkia vaan koska toinen haluaa.. Näin vauvan äitinä voin sanoa vain sen, että kyllä siinä täytyy olla se omakin mieli mukana. Vauva-arki on toisinaan niin haastavaa, että vain se syvä rakkaus lapseen estää äitejä ottamasta hatkoja.
Ja jos päädytte lapsen "hankkimaan" (kauhea sana..), niin noita tuntemuksia kannattaa alkaa heti työstämään. Itse en pelännyt keskenmenoja tms. mitään tai edes pahemmin ajatellut asioita, mutta lapsen synnyttyä alkoi ihan järjetön kätkytkuolemapelko, joka oli toisinaan liki lamauttavaa.
Ja hei, ihmisessä ei ole mitään vikaa jos ei halua lapsia. Se on ihan yhtä hyvä vaihtoehto ja elämäntapa kuin lapsen saaminenkin, tärkeintä että teet kuten sinusta itsestäsi tuntuu.
Minusta surullisinta on se, että mies on odottanut jo vuosia koska olet valmis.
Jos et koskaan lapsia halua, anna miehen mennä. Missään nimessä et saa teeskennellä ja salaa ehkäistä. Joten, istutte alas ja puhutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kaikille tule ikinä vauvakuumetta, mutta ei se tarkoita, etteikö juttu sitten "nappaisi", kun vauva on tulossa todella. Ei mun siskollakaan ollut ikinä vauvakuumetta, mutta järkisyistä päättivät hankkia lapsen, ja ekan ultran jälkeen se vauvatoive vasta ilmestyi, vauvan synnyttyä lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikille tule ikinä vauvakuumetta, mutta ei se tarkoita, etteikö juttu sitten "nappaisi", kun vauva on tulossa todella. Ei mun siskollakaan ollut ikinä vauvakuumetta, mutta järkisyistä päättivät hankkia lapsen, ja ekan ultran jälkeen se vauvatoive vasta ilmestyi, vauvan synnyttyä lopullisesti.
Mikä ihme on JÄRKISYY hankkia lapsi?
Olet nyt kyllä kusessa.