Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Te naiset voitte lähestyä itse miehiä, miehet tykkää yli kaiken aloitteellisista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tulee harrastuksiin niin liittymällä metsästysseuraan ja sitä myöten hirvieläinten metsästysporukkaan saat varmimmin mieskontakteja. Siellä kun ei juuri naisia ole ainakaan meidän seurassamme näkynyt.
Mitä sä miehen kanssa sitten olit ajatellut tehdä? Jos siis et nytkään tee mitään, mistä voisit kuvitella toivomasi kaltaisen miehen löytyvän? Ja tosiaan aloitteita kannattaa tehdä itse, ei miehet niitä tee, jos et ole jollain tavalla poikkeuksellisen kaunis ja tavalliset mukavat miehet eivät edes - tai oikeastaan ainakaan - silloin.
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Miksei juoksuharrastus? Mun mies juokseen ja siellä on paljon vapaita miehiä. Ovat tosin arkoja tekemään aloitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
No jos oot noin vihainen ja negatiivinen, kukaan tuskin ainakaan uskaltaa lähestyä sua. Hoida ensin oma mielialasi ja asenteesi kuntoon. Ja tee sitten itse aloitteita. Jos et livenä tutustu miehiin, niin netissä niitä on läjäpäin. Sinne vaan, siellä on naisten markkinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
Hyvä pointti, muttei se kyllä naurata, vaan harmittaa.
kansalais/työväenopiston kurssit. Vaikkapa suullisen englannin/saksa/ruotsin kurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monta kertaa miettinyt, että kehtaanko lähestyä naista kirjastossa, kaupassa, lenkkipolulla ja muissa yhtä kliseisissä paikoissa mitä ap on esittänyt. Olen päätynyt jättämään välin koska naiset ovat näissä paikoissa vaikuttaneet:
a) äreiltä ja kiireisiltä
b) ovat väistelleet tehokkaasti katsekontaksia
c) ovat osa porukkaa jota on vaikea lähestyä (kavereita, lapsia, työtovereita)
Jos naiset haluatte että joku lähestyy teitä julkisella paikalla niin yrittäkää vaikuttaa avoimilta ja lähestyttäviltä. Siihen auttaa suuresti jo pelkkä ympäristön huomioiminen (eli kliseinen pidä silmät auki) ja hymyilevän katsekontaktin ottaminen miehiin. Jos juoksee tukka putkella bitch face päällä paikasta toiseen niin voi olla aika hiljaista.
Näitä keskusteluja sivusta seuranneena tulee pakosta mieleen kysymys, miksi ihmisten on nykyään niin vaikea tavata/löytää ihmisiä? Koskee paitsi parinhakua, niin ihan kavereitakin. Miksi yksinäisiä ja sinkkuja on niin paljon? Tuntuu että esim. isovanhempieni ikäisillä ihmisillä ei ollut elämässään samoja ongelmia, paitsi korkeintaan sitten 80-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti yhdestäkään jutusta, jossa olen ollut itse aloitteellinen, ei ole tullut yhtään mitään. Miehet eivät ole loppujenlopuksi olleet tarpeeksi kiinnostuneita alun jälkeen. Että ei kuulkaas kannusta!
-ap
Miksi te sinkut kysytte niitä neuvoja tai itkette sinkuuttanne näillä nettipalstoilla, kun mitkään neuvot ei sitten kelpaa? Omassa tuttavapiirissäni kumppanit on löydetty baarista, kaveripiiristä, netistä tai työpaikalta. Jos ei näistä löydy, niin etsijässä vika. Tai siinä, ettei edes oikeasti etsi. Jos ei jaksa tutustua ihmisiin tai nähdä yhtään vaivaa, niin turha sitten valittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasarapää kirjoitti:
kansalais/työväenopiston kurssit. Vaikkapa suullisen englannin/saksa/ruotsin kurssit.
Oon ollut näillä, niissä on pelkkiä eläkeläisiä.. Suurin osa myös nykyään pidetään aikoihin, joina työssäkäyvät ovat töissä. Tai niin ainakin tässä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehen kanssa sitten olit ajatellut tehdä? Jos siis et nytkään tee mitään, mistä voisit kuvitella toivomasi kaltaisen miehen löytyvän? Ja tosiaan aloitteita kannattaa tehdä itse, ei miehet niitä tee, jos et ole jollain tavalla poikkeuksellisen kaunis ja tavalliset mukavat miehet eivät edes - tai oikeastaan ainakaan - silloin.
Ovatkohan miehet muuttuneet parissa vuosikymmenessä? Minuun yritettiin kontaktia bussipysäkillä, lähijunassa, lähikaupassa jne. Kannustaisin miehiä lähestymään naisia näinä tasa-arvon aikoinakin. Mitään ei oikein voi menettää, mutta voi saada ihanan tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mene vapaaehtoistöihin. Rakenna festareita, spr, saapas, kierrätyskeskus, walkers. Siellä tapaa sosiaalisia ja avarakatseisia ihmisiä.
Nää olis varmaan ihan ok jos olisin enemmän maailmanparantajatyyppiä.. Mutta en kyllä ole. Jollekin toiselle hyvä ehdotus.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja sivusta seuranneena tulee pakosta mieleen kysymys, miksi ihmisten on nykyään niin vaikea tavata/löytää ihmisiä? Koskee paitsi parinhakua, niin ihan kavereitakin. Miksi yksinäisiä ja sinkkuja on niin paljon? Tuntuu että esim. isovanhempieni ikäisillä ihmisillä ei ollut elämässään samoja ongelmia, paitsi korkeintaan sitten 80-vuotiaana.
Nyt on aikuisena ensimmäinen sukupolvi, jolle varhaislapsuudessa leikkikavereita on järjestänyt vanhemmat, päiväkodissa hoitajat huolehtineet, että jokaisella on kaveri ja sama jatkunut koulussa eli opettaja on huolehtinut, ettei kukaan jää yksin. Kun koulu loppuu ja pitäisikin ihan itse ja omatoimisesti solmia uusia ihmissuhteita, niin ei osata, koska aina on joku aikuinen tehnyt sen puolesta. Ei osata lähestyä uusia ihmisiä, koska ei ole ikinä ennen tarvinnut tehdä niin.
En ole talkootyyppiä, en festarityyppiä enkä terassityyppiä vaan kotona viihtyvä, musiikin, kirjojen, kaikenlaisten käsitöiden ja remonttihommien taitava ystävä, joka tykkäisi samanlaisesta kumppanista.
Minulle on tarjottu hyvin usein tuota lenkkipolkua sinkkuuden poistoon. Kun minä käyn lenkillä, hiki virtaa ja vauhtia riittää eikä mistään kevyestä tutustumisesta ole tietoakaan. Joillekin lenkkipolku tarkoittaa sitä, että kävellään, otetaan katsekontaktia vastaantulijoihin, katsellaan lintuja ja kukkasia ja löydetään Se Oikea - jos minä lähtisin etsimään kumppania tuolla tavalla, puolet vastaantulijoista juoksisi karkuun ja puolet arvelisi minun olevan asiakasta vailla. Ja miksi edes lähtisin päiväkävelemään, kun kerran olen jo käynyt juoksemassa?
Kerran kokeilin kuulemma pomminvarmaa tapaa tavata ihmisiä: otin muutamaksi viikoksi hoitoon erittäin ystävällisen, kauniin, rodultaankin ihmisrakkaaksi tunnetun koiran, jonka kanssa kävelin ulkona tuntikausia joka päivä. Merkillistä. Koiranomistajat eivät ota ollenkaan katsekontaktia eivätkä anna koirienkaan ottaa. Koirapuistossa on omituisia, sisäänpäin kääntyneitä ja muille puhumattomia klikkejä ja kylähullu. Ainoat juttusille pyrkivät ihmiset ovat eläinrakkaita pikkutyttöjä, jotka ovat tarkoituksiini sekä liian nuoria että väärää sukupuolta. Suksikaa siis suolle, kaikki ne, jotka olette hehkuttaneet koiraa tutustumisen apuna - koirasta saa erittäin hyvän keskustelun alun, mutta pelkkä koira ei riitä, jollei muuta kiinnostusta ole.
Lähdinpä aikoinani myös paritanssien peruskurssille, kun kursseilla kuulemma aina oli ylimääräisiä miehiä. Nyt oli ylimääräisiä naisia. Kurssi jäi lopulta kesken, kun ilman paria oli ikävä opetella valssin askelia.
Parisuhteen löytää vain sattumalta. Silloin, kun sattuu tulemaan vastaan sopiva yksilö. Jos käy huono tuuri eikä muutenkaan ole niitä kysytyimpiä kumppaniehdokkaita, sopivia yksilöitä ei kohdalle osu. Se sopiva yksilö voi olla yleisömeren toisella puolella, timpurikurssin naapuriluokassa tai mennyt tuntia aikaisemmin samasta kadunkulmasta, eivätkä kohtalot pääse kietoutumaan. Useimmilla ihmisillä käy jossain kohdassa tuuri, joillakuilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja sivusta seuranneena tulee pakosta mieleen kysymys, miksi ihmisten on nykyään niin vaikea tavata/löytää ihmisiä? Koskee paitsi parinhakua, niin ihan kavereitakin. Miksi yksinäisiä ja sinkkuja on niin paljon? Tuntuu että esim. isovanhempieni ikäisillä ihmisillä ei ollut elämässään samoja ongelmia, paitsi korkeintaan sitten 80-vuotiaana.
Olen joskus ihmetellyt samaa. Nykyään jopa parisuhteessa olevat ihmiset valittavat yksnäisyyttä. Samat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka ovat itseensä käpertyneitä, huonoa seuraa, eivät koskaan auta ketään, jutut pyörivät oman navan ympärillä. Ja sitten ihmetellään, kun on YKSINÄISTÄ. Nii-in, elämä on :D :D :D
Minusta ongelman ratkaisu lähtee siitä, että keksii itselleen mielekästä tekemistä. Mielekästä voi olla vaikka toisten auttaminen, osallistuminen toisten elämään. Mutta näitä taitoja on nykyajan ihmisillä yhä vähemmän ja vähemmän. On hirveän vähän annettavaa muille, mutta valitellaan, kun itse ei saada mitään.
🇺🇦🇮🇱
Mene vapaaehtoistöihin. Rakenna festareita, spr, saapas, kierrätyskeskus, walkers. Siellä tapaa sosiaalisia ja avarakatseisia ihmisiä.