Miten ihmeessä saisin miehen tajuamaan, että minäkin tarvitsen hellyyttä ja vapaata!?!
Miehellä on paljon töitä näin kesällä ja tekee yövuoroja. Saattaa olla useammankin päivän pois kotoa, mutta harvoin. Kun tulee kotiin, niin useimmiten päivä menee näin: Syö, jos jaksaa, vaikka olen vaivalla tehnyt ruoan. Nukkuu, herättyään käydään kaupassa. Sitten hän istuu facessa ja lähtee harrastuksiinsa ja monesti ottaa kaljaa. Itse olen TAAS yksin pienen vauvan kanssa 😕 Ja yön sitten nukkuu sohvalla, kun siihen väsyneenä nukahtaa.
Mä olen niin helvetin pettynyt. Eilenkin olisin halunnut uimaan. No en taaskaan päässyt, kun mies pistää omat menonsa aina minun edelle. Oli ikävä ja olisin halunnut nukkua hänen vieressä, ei sekään onnistunut... Oon niin yksinäinen ja ei ole juurikaan yhtään omaa aikaa. Ymmärrän kyllä, että on työstä väsynyt. Mutta voisi edes välillä olla vauvan kanssa, niin pääsisin vaikka lenkille. Ei minullakaan helppoa ole yksin kotona pyörittää arkea.
Kommentit (16)
Olen sanonut aina suoraan. Puhun kyllä avoimesti ja osaan aukaista suuni.
Toista naista en usko olevan. Kuulen kyllä kun puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa ja sopii menoista. Myöskin tämä kaveri käy autolla hakemassa. Töistä kun soittelee, kuulen taustaäänistä, että on työpaikallaan. Seksiä haluaa kyllä, mutta siihen se jääkin. Seksi on kyllä vain hänen tarpeiden tyydyttämistä.
Psykopaatti tai narsisti. Vaihtamalla paranee.
Miten teillä muilla mies osallistuu kotitöihin ja vauvan hoitoon?
Etteko te naiset hemmetti ymmärrä, että se töissä käyminen on todella raskasta ja sillä kustannetaan se elintaso mitä te odotatte. Sen lisäksi pitäisi vielä käyttää vapaa-aika lapsen hoitamiseen että mami pääsee tuulettumaan. Onhan se lapsen kanssa kotona oleminenkin varmasti rasittavaa, mutta kuitenkin ihan eri juttu kuin töissä käynti. Niin ja ei se aina vaihtamalla parane. Tältä palstaltakin sen voi lukea. Vaihtoon pettyneet eivät vaan kehtaa julistaa sitä juurikaan.
Miehet eivät ole järin loistavia ilmaisemaan välittämistään sanoilla, muutenkin naisen mieli miehelle aika vieras. Joudut aika suoraan pyytämään mitä haluat tai sitten vaan menet kainaloon. Miten hän reagoi siihen?
Vierailija kirjoitti:
Etteko te naiset hemmetti ymmärrä, että se töissä käyminen on todella raskasta ja sillä kustannetaan se elintaso mitä te odotatte. Sen lisäksi pitäisi vielä käyttää vapaa-aika lapsen hoitamiseen että mami pääsee tuulettumaan. Onhan se lapsen kanssa kotona oleminenkin varmasti rasittavaa, mutta kuitenkin ihan eri juttu kuin töissä käynti. Niin ja ei se aina vaihtamalla parane. Tältä palstaltakin sen voi lukea. Vaihtoon pettyneet eivät vaan kehtaa julistaa sitä juurikaan.
Luulisi isän mielellään viettävän laatuaikaa lapsensa kanssa
Itse olen ollut kotona lapsen kanssa kolme vuotta ja todellakin valitsen mieluummin työelämän. Vauvan hoito henkisesti aika raskasta tylsyyden sietämistä
Olisiko kannattanut hankkia sellainen mies, joka todellakin ymmärtää sinua eikä sellaista joka on vaan sun mielikuvissa täydellinen. Ehdotan nyt naisille seuraavaa: Tehkää lista täydellisen miehen ominaisuuksista ja valitkaa sitten tämän listan vastakohta niin saatatte yllättyä miten hyvä mies sieltä löytyykään.
Vierailija kirjoitti:
Etteko te naiset hemmetti ymmärrä, että se töissä käyminen on todella raskasta ja sillä kustannetaan se elintaso mitä te odotatte. Sen lisäksi pitäisi vielä käyttää vapaa-aika lapsen hoitamiseen että mami pääsee tuulettumaan. Onhan se lapsen kanssa kotona oleminenkin varmasti rasittavaa, mutta kuitenkin ihan eri juttu kuin töissä käynti. Niin ja ei se aina vaihtamalla parane. Tältä palstaltakin sen voi lukea. Vaihtoon pettyneet eivät vaan kehtaa julistaa sitä juurikaan.
No mutta joutuuhan äitikin kodin ja lapset hoitamaan töiden jälkeen. En koskaan päässyt sohvalle makaamaan, kun tulin töistä. Av
Voisitko mennä jonkun ystäväsi kanssa rannalle tai uimahalliin ja käydä uimassa, kun hän huolehtii vauvasta?
Yllättävän moni mies ei käsitä, millaista vauvanhoito on, koska he voivat pitää vauvaa sylissä alle puoli tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Etteko te naiset hemmetti ymmärrä, että se töissä käyminen on todella raskasta ja sillä kustannetaan se elintaso mitä te odotatte. Sen lisäksi pitäisi vielä käyttää vapaa-aika lapsen hoitamiseen että mami pääsee tuulettumaan. Onhan se lapsen kanssa kotona oleminenkin varmasti rasittavaa, mutta kuitenkin ihan eri juttu kuin töissä käynti. Niin ja ei se aina vaihtamalla parane. Tältä palstaltakin sen voi lukea. Vaihtoon pettyneet eivät vaan kehtaa julistaa sitä juurikaan.
Ihan kuin naiset ei kävisi töissä. Haloo, mäkin käyn töissä ja tienaan jopa enemmän kuin mieheni. Ja silti töitten jälkeen kotityöt odottavat minua. Mieheni kun tulee kotiin niin hän rojahtaa vaan sohvalle läppärin kanssa. Saa nähdä mitä meidän tulevasta vauva-arjesta tulee. Veikkaan että aika samaa kuin ap:lla valitettavasti. Miehet kun eivät saatana jaksa mitään.
Meillä on nyt puolivuotias vauva, miehen esikoinen ja minulle kolmas. Mies tekee n. Puolet viikon ruuista, hoitaa lastaan mielellään ja patistaakin välillä minua menemään salille tms ilman vauvaa. Sisarukset ovat yli kymmenen joten auttavat myös kotitöissä eivätkä vaadi samanlaista ohjausta kuin pienemmät lapset.
Siivouspuoli hoituu enimmäkseen sillä että teen itse ja nakitan tehtäviä muille, siinä olisi miehelläkin varaa olla oma-aloitteisempi mutta en koe että minulle lankeaisi liikaa hommia loppupeleissä 😌
Näin meillä
Ota ero ja viikko viikko systeemi. Vapaa-aikasi lisääntyy huomattavasti ja mies joutuu kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan vastuuta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muilla mies osallistuu kotitöihin ja vauvan hoitoon?
Ennen kuin mä kilahdin ei osallistunut. Oli sitä mieltä et kun mä imetän niin en voi lähteä edes sinne lenkille niin oon kuitenkin kotona eikä sitä nyt kahta tarvita hoitamaan. Kulki omissa menoissaan ja saattoi tulla joskus kahdelta yöllä kotiin. Koitin sanoa nätisti, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, mutta mies ajatteli kaiken lapsen kannalta että lapsi ei tarvi häntä vielä ja unohti mut yhtälöstä täysin muuna, kuin lapsen äitinä ja hoitajana.
Sen jälkeen, kun mulla meni hermo totaalisesti ja raivosin kaikki tunteeni yksinäisyydestä ja kotiorjuudesta ja etten kestä enää ja otan kohta eron kun yh olen jo nyt hän muuttui täysin. Pyysi anteeksi kusipäisyyttään ja nykyään pitää huolen et mä pääsen pari kertaa viikossa lenkille ja parisuhdeaikaakin on kun mies koettaa kotiutua viimeistään puolilta öin omista menoistaan (=kavereiden kans saunailtoja yms) ja mäkin jaksan vielä siinä kohtaa harrastaa seksiä ja jutella.
Vauvakin viihtyy nykyään isänsä kanssa, ennen vain itki mun perään ja mies tuskastui siitäkin kun ei kelpaa vauvalle. No daa, kun on pitänyt sylissä ehkä synnärillä ja sen jälkeen kolmesti niin voiko olettaakaan.
Oletkos, kuule, sanonut suoraan miehelle? Tehnyt tarpeesi selväksi ja perustellut? Tai ettei olisi toinen nainen. Vauva-aika, lisääntyneet menot ja vähentynyt hellyys...