Lue keskustelun säännöt.
Onko lasinen lapsuus tehnyt musta ylisuojelevan ja hysteerisen?
24.07.2016 |
Tarvitsisin vertaistukea ihmisiltä jotka myös ovat eläneet lapsuuden alkoholin varjossa. Olenko hysteerinen liioittelija ja ylisuojeleva?
Meillä on kaksi lasta ja sekä minä että mieheni ollaan alkoholistien lapsina oltu tarkkoja miten meillä alkoholia käytetään. Mies ottaa saunaoluen ja viikonloppuisin ruuan kanssa otamme joskus lasilliset viiniä. Mutta muuten olemme olleet tarkkoja että lasten aikana raja on siinä.
Eilen mies lähti ystävälleen saunomaan tarkoituksena että lähtevät sieltä baariin. Ystävän perhe oli paikalla, mutta miehen mukaan ei samassa tilassa mieheni ja ystävänsä kanssa, ilmeisesti jossain takkahuoneessa.
Miksi musta tuntuu asetelma jotenkin pahalta? Kun sain lapset nukkumaan niin mua alkoi kurkkua kuristamaan kun tiesin että perheen lapset (2 v - 10 v) ovat vielä hereillä (valvovat myöhään) ja mies ja ystävät ottavat olutta. Tuli elävästi mieleen oman isän ja sedän käytös kesäisin. Nousuhumalassa eivät rähisseet, mutta meno oli muuten kovaäänistä ja holtitonta. Loppuyöstä tuli yleensä aina ne rähinätkin päälle.
Onko muita joita tällainen asetelma ahdistaa? Musta tuntuu tosi pahalta alkoholin humalahakuinen käyttö lasten aikana. Olenko vaan ylisuojeleva hysteerikko?
Kommentit (24)
Mut aattele jos miehesi ja hänen kaverinsa lähtevät baariin sieltä ajoissa, eivät lapset näe mitään sellaista, mitä pitävät turvattomana. Ei tuo heidän baari-iltansa tarvitse olla sellainen, että lapsista tuntuu pahalta samalla tavalla kuin aikanaan sinusta lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset olivat kuitenkin eri tilassa ja tämä teki mieheni mielestä tilanteen sallituksi. Yritin kuunnella hänen kantaansa mutta silti asetelma tuntuu musta pahalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mut aattele jos miehesi ja hänen kaverinsa lähtevät baariin sieltä ajoissa, eivät lapset näe mitään sellaista, mitä pitävät turvattomana. Ei tuo heidän baari-iltansa tarvitse olla sellainen, että lapsista tuntuu pahalta samalla tavalla kuin aikanaan sinusta lapsena.
Sehän tässä onkin. Eihän mun tarvitsisi omia traumoja tähän heijastaa. Ja tunnistan sen kyllä itsekin.
Lähtivät vasta yhdeltä ja suurin osa lapsista oli vielä hereillä.
Ap
Mitä mieltä tuon miehen kaverin puoliso on asiasta? Juttele hänen kanssaan, ettei sulle jää turhia pelkoja. Kenties just miehet ovat paikassa, jonne ei edes näy tai kuulu juopottelu.
Et ole hysteerikko. On normaalia, että lasten aikana ei juoda.
Olen itse perheestä, jossa äiti ei käyttänyt alkoholia lainkaan ja isäkin joi vain pullollisen olutta joskus saunan jälkeen, ehkä kerran kuussa.
Mutta minulla oli alkoholistisetä, joka kävi meillä silloin tällöin kylässä omat viinat mukanaan. Hän ei koskaan ollut humalassa pahapäinen mutta kuitenkin kovaääninen ja jotenkin "erilainen", minkä me lapset heti vaistosimme. Se sedän olotila oli lapsen silmin jotakin aivan yököttävää.
En ole aikuisenakaan sietänyt humalaisia hetken vertaa. Baareissa käymistä yritin pari kertaa, mutta mahdotontahan se oli.
Oma alkoholinkäyttöni on sitä, että yleensä juon uudenvuodenaattona lasin samppanjaa, jos sitä on tarjolla. En muuta. Mies ottaa ravintolassa usein ruuan kanssa lasin viiniä, mutta ei käytä hänkään muuta. Meidän lasten ei ole tarvinnut ikinä nähdä humalaisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä tuon miehen kaverin puoliso on asiasta? Juttele hänen kanssaan, ettei sulle jää turhia pelkoja. Kenties just miehet ovat paikassa, jonne ei edes näy tai kuulu juopottelu.
En uskalla ottaa asiaa esiin kun ei olla kovin läheisiä. Itsestä tuntuu että toinen ottaisi sen vaan arvosteluna. Tämä kun on heille ihan normaali tapa elää ja toimia ja miehen ystävä vetää lähes joka viikonloppu itsensä humalaan juuri näin.
Varmasti nuo sinun tunteesi (että sinun on paha olla asian suhteen, vaikka et ole ollut paikan päällä) on seurausta lapsuudestasi. Minullakin siis lasinen lapsuus.
Olisi tärkeää ymmärtää, että ystävillä voi olla erilaisia periaatteita alkoholinkäytön suhteen, ja Suomessa ei kuitenkaan ole alkoholin juonti kiellettyä lasten ollessa kotona. Toki siis lastensuojelu voi puuttua tilanteisiin, jossa lapsesta ei pystytä pitämään huolta alkoholinkäytön vuoksi, mutta tässähän ei ole ollut sellainen tilanne alkuunkaan.
Et sinä ole mitenkään hysteerinen ollut, ja ihan ymmärrettäviä sinun tunteesi ovat, mutta muista että sinä määräät vain omasta kodistasi, etkä voi myöskään vaikuttaa siihen että miehesi tekee aikuisena ihmisenä muualla päätöksensä oman arviointikykynsä mukaan. Sinuna kuitenkin luottaisin miehen arviointikykyyn omien juttujensa suhteen, teillä kuitenkin vaikuttaa olevan paketti kunnossa eikä mitään ongelmia alkoholin suhteen. Eikä minun mielestä ystävien luonakaan vaikuta mitään ongelmaa olevan.
Meillä saatetaan joskus ottaa "enemmän", eli 2-4 annosta parin ystävän kanssa, kun lapset on menneet nukkumaan, niin että jompi kumpi meistä jättää vain siihen yhteen. Jonkun mielestä voi ollakin väärin, ja minunkin mielestä aikanaan oli, mutta nykyisin ajattelen että tuosta on vielä hyvin pitkä harppaus siihen mitä omassa kodissa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat kuitenkin eri tilassa ja tämä teki mieheni mielestä tilanteen sallituksi. Yritin kuunnella hänen kantaansa mutta silti asetelma tuntuu musta pahalta.
Ap
Ymmärrettävästi tuntuu pahalta lapsuudestasi johtuen, mutta tässä sinun pitää ehkä vain hyväksyä, että jos lapsilla on ollut selväpäinen hoitaja/huoltaja paikalla, niin asia ei kuitenkaan sinulle kuulu. Eri asia jos siellä olisi örvelletty lasten edessä, ja lapset olisivat nähneet ja kuulleet sopimattomia asioita. Mutta näinhän ei ollut. Ja sekin vielä ehkä päälle, että et ole edes ollut paikalla, joten tunteesi asian suhteen perustuvat vain omiin mielikuviisi tilanteesta.
Mielestäni ylisuojelevaisuus on ymmärrettävää tuossakin tilanteessa, huoli muistakin lapsista. Se oma asennekin pitää opetella, hysteriallakin kun on huonot vaikutukset. Jos alkoholin käyttöä pitää tabuna, eikä sitä siten näytä lapsille ollenkaan, kääntyy hyvällä tarkoittama alkoholikasvatus nurinpäin. Lapsia alkaa kiehtomaan kielletty aihe ja salaa vanhemmilta taatusti tutustuvat litkuihin kodin ulkopuolella. Vaikka aihe itselle on pommin arka, voisi sitä lapsille opettaa esimerkillä sivistynyttä siemailua joskus. Avoimuus, fiksuus ja rajat, siinä metodit, jotka itselleni olisin halunnut kotona asuessa.
Itse olen joutunut opettelemaan järkevän ja fiksun alkoholikulttuurin, kuten monen muunkin asian aikuisena. Olen tyytyväinen, en vaihtaisi nykyisyyttä. Menneisyys on avaruudessa, takana. Kotona meillä oli lapsia kohtaan äärimmäisen kielteistä alkoholikulttuuria kohtaan, viinapulloa ei saanut edes katsoa, saatika sanoa mitään alkoholiin viittaavaa sanaa. Suumme suljettiin. Seurasimme lähes joka viikonloppu vanhempieni ja heidän kavereidensa kotikännittelyä, sekoiluita perjantai-illasta sunnuntai päivään asti. Seinien sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan selvä juttu että humalahakuisesti ei juoda jos lapset ovat paikalla. Omat vanhempani joivat ehkä korkeintaan kerran vuodessa muutamat alkoholiannokset, jolloin lapsetkin olivat paikalla, ja lapsesta se tuntui aina vähän oudolta.
Sekin pitää kuitenkin ymmärtää, että tällainen on oma periaate, ja eri perheissä on erilaisia periaatteita. Eikä se tarkoita, että lapset joutuisivat kärsimään tai kyseessä olisi mikään alkoholiongelmainen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä tuon miehen kaverin puoliso on asiasta? Juttele hänen kanssaan, ettei sulle jää turhia pelkoja. Kenties just miehet ovat paikassa, jonne ei edes näy tai kuulu juopottelu.
En uskalla ottaa asiaa esiin kun ei olla kovin läheisiä. Itsestä tuntuu että toinen ottaisi sen vaan arvosteluna. Tämä kun on heille ihan normaali tapa elää ja toimia ja miehen ystävä vetää lähes joka viikonloppu itsensä humalaan juuri näin.
Ok, ikävää:(
No tietysti, jos ette hyvin tunne, niin asiasta keskustelu voisi kuulostaa vain moralisoinnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös alkoholistin lapsi, isä käytti paljon ja äiti ei ollenkaan. Itse olen juonut ennen kuin lapsia tuli, nyt en enää juuri ollenkaan, juurikin tuosta syystä että mielestäni lasten aikana ei pidä olla humalassa, ja humalaisen käsitys omasta humalatilastaan ei oikein ole yleensä todenmukainen. Sitä voi ajatella että eihän tässä mitään, vaikka muutaman otan, mutta selvän (lapset yleensä on selvinpäin) mielestä humalatila on selkeästi havaittavissa.
No mutta kysymykseesi, mä olisin raivona jos oli kyse omista lapsistani mutta en ehkä jaksaisi ahdistua kovin paljon vieraista lapsista, varsinkin jos et tunne heitä kovin hyvin. Jos olisi kyse hyvästä ystävästä ja hänen perheestään juttelisin asiasta ystävän kanssa ja yrittäisin auttaa jos on tarvetta. Valitettavasti en oikein osaa antaa neuvoa tuohon tilanteeseen että et tunne tarpeeksi hyvin ottaaksesi asiaa puheeksi. Juttele miehesi kanssa. Jos perheen äitikin oli juomingeissa mukana niin sitten asiaan olisi varmasti syytä puuttua ihan lasten takia.
Kiitos paljon teille jotka olette jaksaneet vastata. Sain paljon uusia ajatuksia ja ehkä vähän vaimennettua eilen iskenyttä henkistä pahoinvointia.
Olette olleet suuremmaksi avuksi kuin uskottekaan.
Uskomatonta kuinka kirkkaana lapsuusajan (ikävät) muistot voivatkaan iskeä jostain asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että sinun tunteesi ja periaatteesi asiassa on ihan ymmärrettäviä, mutta siinä se. Tuttavaperheen lapsilla on selvä hoitaja ollut ja jos vielä eri tilassa ovat olleet, objektiivisesti se on ok. Sinun ei tarvitse heitä arvostaa hyvinä lastenkasvattajina, jos se sinusta tuntuu väärältä.
Sekään että lapset näkee (kuitenkin turvallisessa ympäristössä) humalaisia aikuisia ei ole huono asia, vaikka se lapsille olisikin hetkellisesti epämiellyttävää. Parempi ehkä niin päin, että on sitten aikuisuuden kynnyksellä mieluummin negatiivinen kuin positiivinen alkuasenne ryyppäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylisuojelevaisuus on ymmärrettävää tuossakin tilanteessa, huoli muistakin lapsista. Se oma asennekin pitää opetella, hysteriallakin kun on huonot vaikutukset. Jos alkoholin käyttöä pitää tabuna, eikä sitä siten näytä lapsille ollenkaan, kääntyy hyvällä tarkoittama alkoholikasvatus nurinpäin. Lapsia alkaa kiehtomaan kielletty aihe ja salaa vanhemmilta taatusti tutustuvat litkuihin kodin ulkopuolella. Vaikka aihe itselle on pommin arka, voisi sitä lapsille opettaa esimerkillä sivistynyttä siemailua joskus. Avoimuus, fiksuus ja rajat, siinä metodit, jotka itselleni olisin halunnut kotona asuessa.
Itse olen joutunut opettelemaan järkevän ja fiksun alkoholikulttuurin, kuten monen muunkin asian aikuisena. Olen tyytyväinen, en vaihtaisi nykyisyyttä. Menneisyys on avaruudessa, takana. Kotona meillä oli lapsia kohtaan äärimmäisen kielteistä alkoholikulttuuria kohtaan, viinapulloa ei saanut edes katsoa, saatika sanoa mitään alkoholiin viittaavaa sanaa. Suumme suljettiin. Seurasimme lähes joka viikonloppu vanhempieni ja heidän kavereidensa kotikännittelyä, sekoiluita perjantai-illasta sunnuntai päivään asti. Seinien sisällä.
Mutta onhan tuosta sinun lapsuudenperheesi hyvin alkoholikielteisestä kulttuurista vielä aika pitkä matka siihen, että lapsille näytetään sivistynyttä siemailua. Meillä kotona alkoholi ei ollut mikään tabu (siis niin, ettei siitä olisi saanut puhua) eikä sitä paheksuttu, mutta se vaan ei näkynyt arjessamme millään tavalla, koska vanhempani olivat käytännössä absolutisteja. Kun asiasta ei koskaan tehty mitään numeroa, niin ainakaan minulle ei koskaan tullut tarvetta kapinoida ryyppäämällä.
Itselläkin on lasinen ja turvaton lapsuus, johon sisältyy paljon ikävää. Osin siitä syystä en ole itse hankkinut lapsia. Alkoholi ei ole itselleni ongelma, en erityisemmin edes käytä sitä, joten en pelkää että olisin siinä suhteessa huono vanhempi. Mutta kokemusteni mukaan maailma on yksi iso viidakko ja pelottaa, että se tavalla tai toisella nielaisisi lapseni. Luulen, että olisin suorastaan hysteerinen ja vainoharhainen vanhempi, eikä se olisi lapsen terveelle kehitykselle hyväksi.
Joten parempi olla ilman, ei tarvitse pelätä ja huolehtia.
Minusta omituisinta on, että niin ap kuin moni muukin, olettaa, että mies sekä hänen kaverinsa ryyppäsivät humalahakuisesti siellä saunaillassa. Itse en ole vanhempiani koskaan kännissä nähnyt, en myöskään tuttavia, sukulaisia/ystäviä, jotka ovat meillä lapsuudessani alkoholia nauttineet ihan meidän lasten läsnä ollessa. Tuo ns. humalahakuisuus kun on täysin vierasta, niin en hahmota sitä, että miksi pitää kurkkua kursitaa, kun puoliso juo muualla saunakaljan tai kaksi.
Ja toki ymmärrän, että lapsuuden traumoistahan se johtuu. Mutta oletko varma, että miehet siis joivat humalahakuisesti?
Vierailija kirjoitti:
Minusta omituisinta on, että niin ap kuin moni muukin, olettaa, että mies sekä hänen kaverinsa ryyppäsivät humalahakuisesti siellä saunaillassa. Itse en ole vanhempiani koskaan kännissä nähnyt, en myöskään tuttavia, sukulaisia/ystäviä, jotka ovat meillä lapsuudessani alkoholia nauttineet ihan meidän lasten läsnä ollessa. Tuo ns. humalahakuisuus kun on täysin vierasta, niin en hahmota sitä, että miksi pitää kurkkua kursitaa, kun puoliso juo muualla saunakaljan tai kaksi.
Ja toki ymmärrän, että lapsuuden traumoistahan se johtuu. Mutta oletko varma, että miehet siis joivat humalahakuisesti?
Se on aivan selvää että mieheni ystävä joi humalahakuisesti, en viitsi tätä alkaa enempää erittelemään. Oma mies sanoi vältelleensä humalatilaa koska lapset olivat paikalla. Mutta saattoihan olla että sanoi tuon vaan siksi kun tiesi mun ajatukset asiasta eikä nähnyt humalassa ongelmaa.
Ap
Olet ylisuojeleva ja hysteerinen. Meidän tuttavapiirissä ja perheessä ihan normaalia viettää iltaa lapset läsnä. Omat hauskimmat lapsuusmuistot liittyvät juhliin yms joissa paljon väkeä ja iloinen meno.
Tuntuisi tosi oudolta juoda omat kuoharit salaa tai jättää juomatta 20 v ajan. Tää on minunkin elämä
Minusta on ihan selvä juttu että humalahakuisesti ei juoda jos lapset ovat paikalla. Omat vanhempani joivat ehkä korkeintaan kerran vuodessa muutamat alkoholiannokset, jolloin lapsetkin olivat paikalla, ja lapsesta se tuntui aina vähän oudolta.