Lue keskustelun säännöt.
Olen niin onneton ja yksinäinen
22.07.2016 |
En tiedä jaksanko enää. En saanut unelmieni opiskelupaikkaa, vaikka pänttäsin kuukausitolkulla ja valmistauduin huolella, ja lopulta jäin soveltuvuuskokeessa pisteen päähän... Olen varasijalla niin kaukana, ettei mitään toivoa päästä sisään, enkä tiedä jaksanko enää aloittaa uutta lukurumbaa alusta. Auttaisi jos olisi edes jotain muuta ajateltavaa, mutta oon niin yksinäinen ja kyllästynyt elämääni, että istun vain kotona tekemättä mitään ja odotan, että mies tulee kotiin töistä. Miehen ollessa kotona kaikki on ihan ok, mutta tuntuu että hajoan heti kun jään yksin.
Oon yrittänyt tutustua ihmisiin harrastusten kautta ym. mutta kaikilla tuntuu olevan jo valmiit kaveriporukat ja olen muutenkin vähän sosiaalisesti kömpelö. Oon kyllä oma itseni, ystävällinen muille enkä mikään kynnysmatto tai jyräkään. Kaikki entiset kaverit asuvat toisella puolella Suomea eikä pystytä tapaamaan kuin tosi harvoin. En ole saanut mistään välivuodeksi töitä, vaikka olen hakenut kaikkialle mihin vaan olen keksinyt hakea, kaikki pikaruokapaikat, siivousfirmat jne... En pysty varmaan edes kohta käymään harrastuksissa, koska työkkäri ei suostu maksamaan tukia ennen kuin 5 kk jälkeen, enkä tiedä missä enää edes näkisin ihmisiä :(
Kuulostaa varmaan turhalta valitukselta, mutta tässä vaiheessa en enää edes jaksa ajatella työnhakua/kodinhoitoa/ulos lähtemistä. Mies kyllä tukee ja yrittää auttaa parhaansa mukaan, keksiä meille tekemistä ym, mutta oon vaan niin kyllästynyt kaikkeen, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään enää... Olisi edes joku kaveri, jonka kanssa käydä vaikka lenkkeilemässä tai jotain, yksin en meinaa päästä edes sängystä ylös ennen kuin mies tulee töistä :(
Kommentit (6)
Voi tsiisus näitä aloituksia. "Olen niin yksin nyyh nyyh.." ja sitten parin lauseen jälkeen "mies ei ymmärrä". Niin, et sä ole yksin, sulla on mies. Lopeta valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus näitä aloituksia. "Olen niin yksin nyyh nyyh.." ja sitten parin lauseen jälkeen "mies ei ymmärrä". Niin, et sä ole yksin, sulla on mies. Lopeta valitus.
Heh, jep. Olin jo tuntemassa empatiaa mutta kun luin osion "odotan, että mies tulee kotiin töistä" niin empatia loppui siihen. Tuo on melkeinpä oikeasti yksinäisten pilkkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus näitä aloituksia. "Olen niin yksin nyyh nyyh.." ja sitten parin lauseen jälkeen "mies ei ymmärrä". Niin, et sä ole yksin, sulla on mies. Lopeta valitus.
Heh, jep. Olin jo tuntemassa empatiaa mutta kun luin osion "odotan, että mies tulee kotiin töistä" niin empatia loppui siihen. Tuo on melkeinpä oikeasti yksinäisten pilkkaamista.
Kurjaa, jos olet tuota mieltä. Uskon, että voin olla yksinäinen ja surullinen, vaikka saankin viettää aikaa mieheni kanssa pari tuntia joka ilta, toisin kuin monet muut yksinäiset.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus näitä aloituksia. "Olen niin yksin nyyh nyyh.." ja sitten parin lauseen jälkeen "mies ei ymmärrä". Niin, et sä ole yksin, sulla on mies. Lopeta valitus.
Heh, jep. Olin jo tuntemassa empatiaa mutta kun luin osion "odotan, että mies tulee kotiin töistä" niin empatia loppui siihen. Tuo on melkeinpä oikeasti yksinäisten pilkkaamista.
Kurjaa, jos olet tuota mieltä. Uskon, että voin olla yksinäinen ja surullinen, vaikka saankin viettää aikaa mieheni kanssa pari tuntia joka ilta, toisin kuin monet muut yksinäiset.
- ap
Voit tuntea yksinäisyyttä, mutta resepti tuosta olosta pois on juuri tiedostaminen, etteivät asiasi kuitenkaan loppupeleissä ole niin huonosti. Eli arvosta ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on hyvin.
Huono juttu sen opiskelupaikan suhteen. Jos olet nuori ja ala on sulle se oikea, uusi yritys ensi vuonna. Olit todella lähellä jo päästä sisään, eli sulla on mahdollisuuksia!Monilla halutuilla opiskelualoilla esim. oikkis, tyypit pyrkivät sisään vaikka viisi kertaa. Ei ole yhtään epätavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus näitä aloituksia. "Olen niin yksin nyyh nyyh.." ja sitten parin lauseen jälkeen "mies ei ymmärrä". Niin, et sä ole yksin, sulla on mies. Lopeta valitus.
Heh, jep. Olin jo tuntemassa empatiaa mutta kun luin osion "odotan, että mies tulee kotiin töistä" niin empatia loppui siihen. Tuo on melkeinpä oikeasti yksinäisten pilkkaamista.
Kurjaa, jos olet tuota mieltä. Uskon, että voin olla yksinäinen ja surullinen, vaikka saankin viettää aikaa mieheni kanssa pari tuntia joka ilta, toisin kuin monet muut yksinäiset.
- ap
Voit tuntea yksinäisyyttä, mutta resepti tuosta olosta pois on juuri tiedostaminen, etteivät asiasi kuitenkaan loppupeleissä ole niin huonosti. Eli arvosta ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on hyvin.
Huono juttu sen opiskelupaikan suhteen. Jos olet nuori ja ala on sulle se oikea, uusi yritys ensi vuonna. Olit todella lähellä jo päästä sisään, eli sulla on mahdollisuuksia!Monilla halutuilla opiskelualoilla esim. oikkis, tyypit pyrkivät sisään vaikka viisi kertaa. Ei ole yhtään epätavallista.
Kiitos ystävällisestä kommentista. Tiedostan kyllä, että maailmassa on ihmisiä, joilla on oikeasti suuri hätä ja vaikeuksia. En ole huomannut, että sen tiedostaminen auttaisi mitenkään - päinvastoin masentaa vain lisää ajatella, että jos itsellä on näin huono olo, niin millaista sitten muilla...
- ap
Älä lannistu. Ensi vuonna uudet pääsykokeet. Pääset sisään ja saat samanhenkisiä tuttavia. Jäit niin vähän matkan päähän pisteissä että ensi vuonna pääset varmasti. Nyt vaikka yksin lenkille ja mieli virkistyy.