Lue keskustelun säännöt.
Kerro HEL-NYC jenkeistä jotain mitä suomalaiset eivät yleensä tiedä
16.07.2016 |
Tämä ei ole mikään provo tai trolli. Vaiktat vain tarkkanäköiseltä havainnoitsijalta. Esimerkiksi, mikä tavallinen juttu on on amerikkalaisilla häpeän aiheita tai mistä suomalaisista jutuista katsottaisiin pahasti?
Kommentit (25)
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Myötähäpeä ei ole amerikassa käsite vaikka suomalaisena se tunne on hyvinkin yleinen.
Kamala pakko osallistua joka juttuun lasten kanssa/vaimona. Jos ei osallistu = ei välitä lapsestaan tai miehestään. Se voittaa kenellä on eniten toimia vanhempainjutuissa, vaikka selän takana paskaa puhutaankin. Kaikki introvertit ovat automaattisesti kummajaisia, tai sitten vain ujoja, jotka täytyy auttaa ulos kuorestaan...
Jos on rahaa = you must be so happy!
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Itseäni ärsyttää se alemman keskiluokan(?) We are the best country in the world -bs. Muilla taas on illuusiot karisseet aika hyvin. Mutta niilläkin joilla on, on kuitenkin sellainen pieni no miten muka muilla on sitten paremmin/se ei toimisi täällä -asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Ei. Ainakaan niissä paikoissa joissa olen itse asunut, on otettu vegaanit todella hyvin huomioon. BBQ-juhlissakin on aina huolehdittu, että vegaaneillekin on syötävää, mikä minusta on aika ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Kamala pakko osallistua joka juttuun lasten kanssa/vaimona. Jos ei osallistu = ei välitä lapsestaan tai miehestään. Se voittaa kenellä on eniten toimia vanhempainjutuissa, vaikka selän takana paskaa puhutaankin. Kaikki introvertit ovat automaattisesti kummajaisia, tai sitten vain ujoja, jotka täytyy auttaa ulos kuorestaan...
Jos on rahaa = you must be so happy!
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Itseäni ärsyttää se alemman keskiluokan(?) We are the best country in the world -bs. Muilla taas on illuusiot karisseet aika hyvin. Mutta niilläkin joilla on, on kuitenkin sellainen pieni no miten muka muilla on sitten paremmin/se ei toimisi täällä -asenne.
Jos kertoisit oikeasti jotain jota et ole nähnyt elokuvissa/lukenut lehdistä ja jota suomalaiset ei yleensä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Ei ole, täällä voi olla mitä huvittaa. Ruokatottumukset on tosi yksilöllisiä esim. paikkakunta, uskonto/etninen tausta, koulutus- ja tulotaso vaikuttaa siihen mitä ja miten ihmiset syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Kamala pakko osallistua joka juttuun lasten kanssa/vaimona. Jos ei osallistu = ei välitä lapsestaan tai miehestään. Se voittaa kenellä on eniten toimia vanhempainjutuissa, vaikka selän takana paskaa puhutaankin. Kaikki introvertit ovat automaattisesti kummajaisia, tai sitten vain ujoja, jotka täytyy auttaa ulos kuorestaan...
Jos on rahaa = you must be so happy!
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Itseäni ärsyttää se alemman keskiluokan(?) We are the best country in the world -bs. Muilla taas on illuusiot karisseet aika hyvin. Mutta niilläkin joilla on, on kuitenkin sellainen pieni no miten muka muilla on sitten paremmin/se ei toimisi täällä -asenne.
Ensimmäisestä kohdasta ei paljon viihdeohjelmissa mainita. Onko mitään, mikä olisi vähän realistisempaa kerrontaa? Olisi kiva nähdä päivä nycin ja pikkukaupunkien ihmisten elämästä ja rehellisistä asenteista jossain viihde-elementissä. (Olen toivottoman huono katselemaan dokumentteja.)
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Ei ole, täällä voi olla mitä huvittaa. Ruokatottumukset on tosi yksilöllisiä esim. paikkakunta, uskonto/etninen tausta, koulutus- ja tulotaso vaikuttaa siihen mitä ja miten ihmiset syö.
OK, kiva kuulla! Onko grillaus oikeesti joku iso perhe ja työkaverijuttu niin kuin televisiossa aina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Ei ole, täällä voi olla mitä huvittaa. Ruokatottumukset on tosi yksilöllisiä esim. paikkakunta, uskonto/etninen tausta, koulutus- ja tulotaso vaikuttaa siihen mitä ja miten ihmiset syö.
OK, kiva kuulla! Onko grillaus oikeesti joku iso perhe ja työkaverijuttu niin kuin televisiossa aina?
Joo, grillaus on tosi yleinen tapa monille ainakin näin täällä suburbaaniassa! XD. On mukava kaveriden kanssa rentoutua jossain takapihalla, juoma kädessä, grillaillaan ja lapset leikkii ympärillä. Olin kerran vierailulla tutulla jolla iso suku, ja koko suku oli sitten kokoontunut yhdessä takapihalle grillailemaan. Itselläni ei ole sukulaisia täällä mutta kavereiden juhlissa olen ollut. Työpaikallakin muistan että pomot on joskus grillannut esim. sesongin päätyttyä ja tarjoillut kaikille. Grilliravintoloita on myös paljon ja eri osavaltioissa on erilaiset grillausperinteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi se että syödään vain haarukalla. Jos veitsi on käytössä koska lautasella on esim. pihvi, niin sitten haarukka ja veitsi on eurooppalaisittain väärinpäin. Haarukka on aina oikeessa kädessä. Veitsi on kädessä just niin kauan kuin kestää leikata sitä pihviä ja sen jälkeen se veitsi on joko lautasen reunalla tai pöydällä ja taas syödään pelkällä haarukalla. Osana omaa assimilaatiotani olen analysoinut näitä tapoja ja huomannut tämän ilmiön, tosin varmasti poikkeuksiakin löytyy. t. ei hel-nykki mutta amerikkalainen kuitenkin
Onko jenkille vegaanius raivon ja loputtoman peppukipeyden aihe niin kuin aaveellä?
Ei ole, täällä voi olla mitä huvittaa. Ruokatottumukset on tosi yksilöllisiä esim. paikkakunta, uskonto/etninen tausta, koulutus- ja tulotaso vaikuttaa siihen mitä ja miten ihmiset syö.
OK, kiva kuulla! Onko grillaus oikeesti joku iso perhe ja työkaverijuttu niin kuin televisiossa aina?
Joo, grillaus on tosi yleinen tapa monille ainakin näin täällä suburbaaniassa! XD. On mukava kaveriden kanssa rentoutua jossain takapihalla, juoma kädessä, grillaillaan ja lapset leikkii ympärillä. Olin kerran vierailulla tutulla jolla iso suku, ja koko suku oli sitten kokoontunut yhdessä takapihalle grillailemaan. Itselläni ei ole sukulaisia täällä mutta kavereiden juhlissa olen ollut. Työpaikallakin muistan että pomot on joskus grillannut esim. sesongin päätyttyä ja tarjoillut kaikille. Grilliravintoloita on myös paljon ja eri osavaltioissa on erilaiset grillausperinteet.
Kiitos vastauksista kaikille! :)
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Love, love, love your Finglish? Kuinka monta vuotta olet asunut USAssa kun aidinkieli on paassyt noin pahaksi? Kun puhut englantia niin heitatko sekaan suomalaisia sanoja ja ilmaisuja niinkuin vastavuoroisesti? t. yli 40v. USAssa asunut ja osaan puhua kumpaakin kielta sekoittamatta sita toiseen.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Love, love, love your Finglish? Kuinka monta vuotta olet asunut USAssa kun aidinkieli on paassyt noin pahaksi? Kun puhut englantia niin heitatko sekaan suomalaisia sanoja ja ilmaisuja niinkuin vastavuoroisesti? t. yli 40v. USAssa asunut ja osaan puhua kumpaakin kielta sekoittamatta sita toiseen.
Voisitko osallistua keskustelun aiheeseen? Suomenkielesi voisi muuten olla parempaakin.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Love, love, love your Finglish? Kuinka monta vuotta olet asunut USAssa kun aidinkieli on paassyt noin pahaksi? Kun puhut englantia niin heitatko sekaan suomalaisia sanoja ja ilmaisuja niinkuin vastavuoroisesti? t. yli 40v. USAssa asunut ja osaan puhua kumpaakin kielta sekoittamatta sita toiseen.
Sinun täytyy sitten olla parempi kielissä kuin minun, minä sekoitan molempia yhtä tasaisesti vielä 13v jälkeen. + puhun lapsille suomea joka tapauksessa ja mies ymmärtää, niin elämä on.
Miten te jaksatte, ei tässä tyypissä enää ole mitään bustattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte, ei tässä tyypissä enää ole mitään bustattavaa.
Mietin, että maltanko antaa olla, mutta olette onneksi niin umpikalloisia, ettei sillä ole väliäkään. Ihanko totta? Kuvittelet, että on jotenkin vahinko, että olen saanut olla teiltä rauhassa vaikka kuinka kauan?
Miksi värilliset korjaavat vehkeidensä asentoa jatkuvasti?