Lue keskustelun säännöt.
Kerro HEL-NYC jenkeistä jotain mitä suomalaiset eivät yleensä tiedä
16.07.2016 |
Tämä ei ole mikään provo tai trolli. Vaiktat vain tarkkanäköiseltä havainnoitsijalta. Esimerkiksi, mikä tavallinen juttu on on amerikkalaisilla häpeän aiheita tai mistä suomalaisista jutuista katsottaisiin pahasti?
Kommentit (25)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte, ei tässä tyypissä enää ole mitään bustattavaa.
Mietin, että maltanko antaa olla, mutta olette onneksi niin umpikalloisia, ettei sillä ole väliäkään. Ihanko totta? Kuvittelet, että on jotenkin vahinko, että olen saanut olla teiltä rauhassa vaikka kuinka kauan?
En kyllä yhtään tajua, mitä selität, mutta kyllähän koko aloitus on ihan selvä set-up. Ja ihmetyttää, miksi kukaan enää jaksaa, kaikkien niiden netistä kähvellettyjen kuvien ja hätävalheiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Love, love, love your Finglish? Kuinka monta vuotta olet asunut USAssa kun aidinkieli on paassyt noin pahaksi? Kun puhut englantia niin heitatko sekaan suomalaisia sanoja ja ilmaisuja niinkuin vastavuoroisesti? t. yli 40v. USAssa asunut ja osaan puhua kumpaakin kielta sekoittamatta sita toiseen.
Voisitko osallistua keskustelun aiheeseen? Suomenkielesi voisi muuten olla parempaakin.
Se on "suomen kieli", ei "suomenkieli".
Hel-nyc, aika henkilökohtaisia noi sun kokemukset. Ei mulle ole käynyt mitään noista jutuista. Olen asunut 7v maassa.
Kuulostat siltä että sinulle on kovin tärkeää tietää mitä muut ajattelee susta, varsinkin noi jutut jostain play date kutsuista yms. piireistä. Mihin piireihin sä yrität päästä? Kokeile mennä töihin niin siellä tutustut ihmisiin.
On tosi tärkeetä muistaa se oma identieteetti ja olla rehellisesti hyvä jossain, ei niin että identiteetti on sidottu mieheen ja sen sun "juttu" on olla jonkun toisen vaimo. Vaikutat vähän sellaiselta joka kirjoittaa tosissaan lomakeeseen occupation: homemaker.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Erot, jotka ihmisillä on elämäntyylissä jos vertaa suburbaniaa tai kaupunkia on aika älytön. Suomalaisen elämä on aika samantyylistä niin Helsingissä kuin jossain Kalajoella, mutta tuolla ero vaikka NYC:n ja läheisen osavaltion pikkukaupungin välillä on todella huomattava.
Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin:)
Siinä pikkukaupungissa jossa asun, käy aika paljon turisteja (usalaisia), joten se on ns. kesäkaupunki, hiukan kuin köyhänmiehen Hamptons, if you will :D Ja ei, ei ole kumpikaan Fork. Sesongin jälkeen on enää ainoastaan paikalliset jäljellä ja silloin eletään ns. normielämää. Kaikki ruokapaikat menevät aikaisin kiinni, no seven-eleven on koko vrk auki, mutta kaupat menevät jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä kiinni. Erikoisliikkeet jo kuudelta. Toki se on parin tunnin säteellä Citystä, josta sitten saa kaiken mihin aikaan tahansa, puhumattakaan tuosta viereisestä kaupungista, mutta itselleni se oli shokki.
Vaikka Manhattanilla asuessa tunsi omat naapurinsa ja aika pitkälti naamasta lähiasukkaat, oman bodegan asiakkaat yms. on se kuitenkin aika erilaista kun kaikki tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Siinä missä Cityssä pääsi heti "porukoihin", oli se aika paljon hankalampaa pikkukaupungissa. Saattoi tosin johtua juuri siitä, että se on todella close-knit community ja toiset "vastamuuttaneet" ovat asuneet paikkakunnalla kohta 30v... Vasta oikeastaan kun lasten kanssa aloimme käydä puistossa ja kesäkerhossa, alkoi sadella kyläkutsuja ja play dateja. Minua pidettiin "ulkomaalaisena" ja rehellisesti, sen vuoksi jotenkin vähä-älyisempänä, ennen kuin pääsivät minusta "selville". Cityyn verrattuna ihmiset viettävät enemmän aikaa lähinaapureidensa, kuin ystäviensä kanssa - onneksi siellä ei ole niin isoa kirkko-kulttuuria, kuin ymmärtääkseni joissain pikkukylissä on. Cityssä mentiin aina jonnekin, yleensä brunssille tai konserttiin, galleriaan tms. Tuolla vain ollaan siinä omalla/naapurin pihalla. Meillekin on naapurit vain ilmestyneet ruokien kanssa kun olivat kuulemma nähneet meidät veneeltä takapihalla... En olisi koskaan mennyt Cityssä kenenkään oven taakse soittelemaan kelloa mihinkään aikaan!
Oma "kylämme" on vähän kuin kahden ison välissä, ja vaikka teknisesti kuuluisimme kai toiseen niistä, on paikalliset todella tarkkoja siitä, että se alue on omansa, eikä kuulu kenellekään. Siinä, missä muistan serkkujeni halunneen hittoon PK:n kehyskunnasta, kun se oli pikkupaikka, tuolla asenne on ihan päinvastainen - ollaan ylpeitä siitä, että ollaan juuri sieltä kotoisin sen 6:n sukupolven takaa... Samaan ylpeyteen törmäsin bronxilaisessa siivoojassa :D Sitä toivoisin Suomeen enemmän. Että oltaisiin ylpeitä siitä omasta kotipaikasta ja sen ainutlaatuisuudesta.
Toinen minkä saisi minusta tuoda Suomeen on esiintyminen. USAssa painotetaan esiintymistä ja sitä uskallusta koko ajan. Jos ei ole dance offia niin on jos jotakin recitalia tai paraatilavalla vilkuttelua... Usalaiset lapset ovat paljon rohkeampia esiintyjiä, kuin suomalaiset. Harrastustahti ja läksytahti on minusta tosin hiukan överi ja pelottaa hiukan laittaa lapset kouluun - meinaamme laittaa lapset paikalliseen kouluun, jonka pitäisi olla ihan hyvä.
Love, love, love your Finglish? Kuinka monta vuotta olet asunut USAssa kun aidinkieli on paassyt noin pahaksi? Kun puhut englantia niin heitatko sekaan suomalaisia sanoja ja ilmaisuja niinkuin vastavuoroisesti? t. yli 40v. USAssa asunut ja osaan puhua kumpaakin kielta sekoittamatta sita toiseen.
Voisitko osallistua keskustelun aiheeseen? Suomenkielesi voisi muuten olla parempaakin.
Vauvojen nukuttaminen ulkona pakkasessa olisi taalla lastensuojelun asia. t.yli 40v. hoono soomi.
Häh. Eikö Hellu ollu ihan suomalainen ja aina Suomessa asunu.