Miksi ei ole enää mitään iloa ja riemua

reissuun lähtemisen suhteen?

Alkuviikosta vielä oli. Sitten tuli hieman mutkia matkaan reissun suhteen, että päästäkö reissuun vai ei? Silloin suorastaan harmitti, että jos ei pääsekään koko reissuun. No tehtiin uudet reissusuunnitelmat ja nyt on mieli kuitenkin itsellä taas muuttunut, että jotenkin ei nappaa koko reissuun lähtö.

Yritän kuitenkin tsempata itseäni reissua varten sillä, että "no näissä samoissa ympyröissä sitä tulee aika pitkälti syksy, talvi, ensi kevät pyörittyä ennen ensi kesän reissuja". Että hyvähän se on pienikin reissu tässä vielä tehdä ja sen jälkeen rauhoittua kotona olemaan.

Naurettavaa tämäkin, mutta kyllä eilinen Nizzan hommelikin mielessä kaihertaa. Että onko itsellä oikeus lähteä lomalle ja tehdä lomalla itselleni mieleisiä juttuja, kun toisilla loma katkesi kertalaakista - lopullisesti? Onko ylipäätään matkustaminen enää kovin turvallista, kun ei tiedä missä saattaa seuraavaksi posahtaa?