Exän kiusanteko lasten kautta

Erosin mustasukkaisesta exvaimostani ja 2lasta hänen kanssaan.
Erosin koska ex varasti rahaa suhteen aikana minulta ja oli tosi epävakaa.Lapset jäivät exälle luonnollisesti ja muutin pois.Siitä se helvetti todenteolla alkoi,sossut astui kuvioihin exän osalta kun hänellä alkoi olemaan ongelmia lasten kanssa,sain itsekkin osakseni joutumalla kuulusteluihin vaikka oman tonttini lasten kanssa hoidin hyvin..Pari vuotta erosta tapasin nykyisen kihlattuni ja vuotta myöhemmn muutin hänen luokseen..Uusi puoliso yritti auttaa exää ihan lasten takia,mutta exä torjui avun.
Meillä on exän kanssa ollut elatus sopimukset alusta asti,mutta tästä huolimatta vei minut käräjille huoltajuusasioista,joka kesti 2vuotta ja mitään muutosta ei tullut huoltajuuteen,hän kun on yhteiskunnan elätti niin oikeudenkäynnin maksoi valtio,minä jouduin maksamaan itse omani,koska käyn töissä.
Olin oikeudenkäynnin jälkeen aika väsynyt,koska olin nähnyt paljon vaivaa että oisin saanu lapset asumaan meille,mutta exä sai lasten asumisen luokseen.Ennen oikeuden päätöstä päätin että en enää tapaa lapsiani,jos häviän,koska exä manipuloi niitä meitä vastaan ja joudun syyttä kuulusteltavaks sossuun ym. Sontaa.
Oikeuden päätöksen jälkeen paine hellitti ja ajattelin että nyt voin elää ilman jatkuvaa uhkaa exän puolelta ja puolivuotta siinä menikin,kunnes tuli postilaatikkoon kirje,haaste käräjille exältä,haluaa lisää elatusmaksuja.Mua hirvittää ajatus että,exä vie mut käräjille heti kun edellinen päättyy seuraavat 10 vuotta,miten pää kestää,miten mun uusi perhe kestää(uuden puolison kanssa 1yhteinen lapsi)
Kummallinen maa tämä suomi että täällä on yhteishuolto,mutta käytännössä lasten lähivanhempi pystyy pilaamaan etävanhemman tulevaisuuden.Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta.
Mä toivon että tästä tarinasta ois mietittävää jokaiselle eronneelle,miksi kannattaisi yrittää ajatella lasten tulevaisuutta.Minä yritin kaikkeni 5vuoden ajan ja jälkeenpäin ajateltuna olin exän ja sosiaalikoneiston juoksunarussa,henkisesti tosi raskasta minulle joka haluaa elää niin että,en ole rasite yhteiskunnalle vaan päinvastoin..
Samankaltaisessa tilanteessa oleville toivon jaksamista.
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia teiltä muilta?