Kuinka pitkän matkan uskaltaisit ajaa kahdestaan vauvan kanssa?

Niin pitkän että alkaa väsyttää liikaa

Riippuu vähän ajaako autolla vai pyörällä.

Häh, mikä kysymys tää nyt on?

no semmosen 600 km oon ajanu... en tiedä kuinka paljon pidemmän matkan olisi jaksanut.

Kyllä täällä AV:lla niin huumorinkukka kukoistaa, että.

No niin, jos ette ihan oikeasti ymmärtäneet, niin tarkoitin, että kuinka pitkän matkan (esim. 500km) uskaltaisitte päättää lähtevänne vauvan kanssa kahdestaan autolla ajaen esim. sukulaisiin? Riskinä siis esim. ettei vauva jaksa loppumatkaa, ja loput 200km olisi yhtä huutoa.

Ap

Autolla noin 200 km kerrallaan, sitten pitää yleensä pysähtyä hetkeksi jaloittelemaan.

Ei sille mitään kilometrirajaa ole. Eikä se huudon kuunteleminen kai mistään uskallauksesta ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä AV:lla niin huumorinkukka kukoistaa, että.

No niin, jos ette ihan oikeasti ymmärtäneet, niin tarkoitin, että kuinka pitkän matkan (esim. 500km) uskaltaisitte päättää lähtevänne vauvan kanssa kahdestaan autolla ajaen esim. sukulaisiin? Riskinä siis esim. ettei vauva jaksa loppumatkaa, ja loput 200km olisi yhtä huutoa.

Ap

Ei meillä vauvat ole autossa huutaneet huutamisen vuoksi vaan jostain syystä. Maha täynnä ja vaippa kuivana ei mitään ongelmia, hyvin menee vaikka 1000 km

Siis sitä itkuako sä pelkäät? Sitten pidetään kunnon tauko jos vauvalla menee hermo.

Vierailija kirjoitti:

Ei sille mitään kilometrirajaa ole. Eikä se huudon kuunteleminen kai mistään uskallauksesta ole kiinni.

No joo, ehkä "viitsisitte" olisi oikeampi sana.

Ap

Viime viikolla ajoin vähän vajaa 500 km, kolmessa erässä. Lapsi nukkui lähes kaiken ajoajan, tauoilla syötiin, verryteltiin ja vaihdettiin vaipat.

Outo kysymys. Ajon viikon ikäisen kanssa 320km kahdessa pätkässä, muutama tunti väliä. Ensin siis 160km, muutaman tunnin tauko ja takaisin 160km. Puolivuotiaan kanssa ajoin koiraa ostamaan 520km ja vielä saman päivän aikana takaisin. Paluumatka oli aika mielenkiintoista taiteilua koiranpennun ja ihmislapsen kanssa, koira huusi enemmän taukoja kuin lapsi, mutta hengissä selvittiin ja perille päästiin. Vuorokausirytmihän siinä tietysti häiriintyy, mutta kyllä siitäkin selviää.

Ja lisätään nyt vielä, että tottakai pitkällä matkalla pidetään taukoja, itki vauva tai ei. Mutta jaksaako teidän kaikkien vauvat monta tuntia autossa ihan vaan sillä, että pitää välillä taukoja?

Ap

Kyllä me ajettiin vajaa kolmesataa kilometriä kerralla, nii että vauva nukku koko matkan. kannattaa siis lähteä päiväuniaikaan, tai sitten vaihtoehtoisesti illalla ja ajaa yöllä että vauva nukkuu yöuniansa autossa. Suositushan on ettei vauvaa pidettäisi montaa tuntia putkeen turvakaukalossa, mutta kyllä itse oon antanut olla niin pitkään kuin nukkuu (eikä ole mitään vääräselkäisiä lapsia tullut) ja pysähtynyt sitten syöttämään, vaihtamaan vaippaa ja oikomaan itseään kun on herännyt ja jatkanut matkaa. Kannataa varata leluja tai jotain virikettä mukaan kaukaloon ja sitten vain pysähtelet jos vauva ei viihdy, eli kannattaa varata matkaan aikaa, mutta yllättävän hyvin meillä lapset jaksaneet olla autossa hereilläkin, riippuu siis myös lapsestakin kuinka viihtyy.

Entä yrittäisittekö pitkällä matkalla tähdätä lähtemisen esim. yötä vasten, että vauva varmemmin nukkuisi vai onko sillä väliä?

Ap

Anna vauvan ajaa välillä, 100 km on hyvä etappi kerrallaan.

Kiitos asiallisista vastauksista ja sori niille, jotka eivät ymmärtäneet kieltämättä ehkä hieman epäselvää kysymystäni :)

Ap

Minä joka ajoin puolivuotiaan kanssa 520km lisään sen verran, että lähdin ajamaan aamuyöstä siten, että siirsin nukkuvan lapsen autoon jatkamaan uniaan. Kun lapsi heräili, pidettiin tauko ja otettiin aamupalaa, sitten takaisin autoon ja ajettiin niin pitkälle kuin lapsi jaksoi. Sitten lounasta ja huoltsikan leikkipaikalla oleilua. Taas autoon ja loppu matka perille vaikka väkisin. Perillä syötiin koiran kasvattajan luona ja vietettiin siellä iltaa. Illalla lapsen nukkumaanmenon lähestyessä pestiin hampaat  ja lähdettiin kotiin päin noin seitsemältä illalla. Lapsi nukahti autoon jossain vaiheessa ja sitten vaan tiukkaa ajoa niin kauan kun vaan koiran pitämässä konsertissa sieti. Matka eteni nelostietä ja siellähän on 5-15 min välein joku paikka mihin pysähtyä, joko levähdysalue tai sitten joku liikenneasema.

300 km olen mennyt. Yhdellä imetystauolla. Vauva nukkui ensimmäiset kaksi kolmasosaa matkasta, sitten tauko, jonka jälkeen loput. Vauvalla ikää noin 4 kk. Olin varautunut pitämään niin paljon ja niin pitkiä taukoja, kun tarve oli (kuitenkin saman vuorokauden aikana perille).

Jos itkee, on jokin vikana, ja sitä sitten koetetaan tehdä paremmaksi/korjata tilannetta. Aina se ei auta.  Koliikki-ikäisen kanssa ajaminen voisi olla hankalaa. Toisaalta auton ääni ja tasainen liike myös rauhoittaa montaa vauvaa. Jos pieni lapsi itkee, siinä ei välttämättä auta, vaikka autossa olisi toinen aikuinen (nim. kokemusta siitäkin).

Minusta tuntuu, et pieni vauva ei kärsi matkapahoinvoinnista. Isommalle lapselle (taapero-ikäiselle) matka voi olla ikävämpi, jos ei ole tottunut autossa istumiseen. Perustan näkemykseni siihen, että ymmärtääkseni Suomeen aikuisina pakolaisina tulleet ihmiset kärsivät usein voimakkaasta matkapahoinvoinnista, jos eivät kotimaassaan/pakolaisleirillä ole tottuneet matkustamaan autolla. Ts. tottumus autoiluun vähentää matkapahoinvointia.

Ehkä sinäkin voisit kokeilla autoilua ensin lyhyemmällä matkalla? Sopiva, mut ei liiallinen ilmastointi on melko must helteellä lasten kanssa autoilleissa (joo, tiedän, et vuonna kuokka ja jussi ei ollut ilmastointeja).

Tuttia ei  aseteta uudelleen suuhun matkan aikana, vaan pysähdytään lähimmälle pysäkille toimenpidettä varten (tiedän yhden kolarin, joka aiheutui siitä, et kuljettaja etsi tuttia vauvalleen samalla kun ajoi.) Pysäkillä voi samalla nousta autosta, kävellä auton ympäri ja jatkaa matkaa virkistyneenä.

 Mukavaa matkaa teille!

   Tiina

p.s. ohis: Hieman isommilla lapsilla pitkä automatkustus saattaa aiheuttaa ummetusta, koska normisti taapero liikkuu koko hereillä oloaikansa.

Meillä mummolaan matkaa 400 kilsaa, sen olen ajanut monen monta kertaa yhden vauvan ja koiran kanssa, sittemmin yhden vauvan, yhden taaperon ja kahden koiran kanssa. Ei tiukkaa aikataulua, pysähtyy kun tarvitaan. Meillä lapset yleensä nukahtaa autossa nopeasti ja vetelevät sikeitä oikeastaan koko matkan.