Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joskus katson söpöjä pikkupoikia ajatellen, että
09.07.2016 |
tuosta kasvaa varmaan komea mies sitten aikanaan. Kunpa voisin pompata ajassa taaksepäin ja tavata näitä tulevaisuuden miehiä sitten joskus. Heillä on kaikki mahdollisuudet kehittää itsestään tasokkaita, mikä on rasittava sana, mutta en osaa valita parempaakaan. Tasokkaalla tarkoitan lapsetonta, luottotiedot kunnossa ja niin poispäin. Minua ihan fyysisesti kuvottaa, kuinka järjettömän moni menee pyöräyttämään kakarat todella nuorena eikä ajattele tulevaa. Vaikka itsekin haaveilin joskus teiniäitiydestä, se tuntui jotenkin jännältä ja tunsin olevani hyvä esimerkki nuoresta iästäni huolimatta, koska en dokaile pahemmin ja olen kaikin puolin kunnollinen. Mutta nyt aavistuksen vanhempana, silti yhä nuorena, olen tyytyväinen siihen, että olen tilanteessa missä olen. Lapsettomuus on suuren suuri valttikortti. Sitten aikanaan minä saatan olla yh tai vastaavaa, mutta onneksi minulla on varastossa kokemuksia miehistä ja suhteista. Ehkä sitten äitinä hyväksyn helpommin toisenkin lapset, ja näin ollen on taas yksi ongelma vältetty. Tällä hetkellä muiden naisten lapset vain kuvottavat, enkä edes harkitse suhdetta iseihin.
En minä tyhjästä tätä keksinyt, olin aikoinaan tekemisissä exän (mies) kanssa PITKÄN ajan jälkeen erostamme. Siis helvetin pitkän.
Muistin hänet kiltin lempeänä, kivan lapsenmielisenä mutta fiksuna nuorena miehenä. Oli kamalaa tajuta, että sitä ihmistä ei enää ole. Nykyään hän on isä, ollut jo pitkään. Hän on muuttunut todella itsekeskeiseksi, minäminäminä ja minun lapseni, minähän en anteeksi pyytele, minun lapseni on maailman paras asia ikinä. Tämän saman olen kokenut muidenkin kuin exäni taholta; luulisi, että jälkikasvu opettaa empaattiseksi, mutta suurin osa muuttuu todella kylmäksi, eläen omassa pikku kuplassaan, johon mahtuu minäminäminä ja maailman ihanin lapsi tai lapset. Ei enää kyetä asettumaan toisen kenkiin täydestä sydämestä, täysin aidosti. Kaikki muu on yhdentekevää, vain OMA LAPSI merkitsee. Minä oikeasti voin pahoin siitä exän muuttumisesta, en ehkä olisi halunnut edes tietää. Tai ehkä se oli vain hyväksi minulle, opinpahan taas jotain uutta ihmisistä.
Ehkä oma isäni ei ole ollut maailman läheisin kanssani, mutta se ei selitä MINUN omia ajatuksiani. Vanhempani tai kukaan muukaan ei määrittele minun tunteitani, ajatuksiani, vaatimuksiani, mitään. Sisimmässäni tiedän, että isä varmaan rakastaa, vaikka tuskin jauhaa minusta naisilleen. Parempi niin, en minä isäni suhteisiin liity, kun en ole edes näköpiirissäkään koskaan.
Tämä ei ole yleistys, tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni, jonka olen kokenut todella monta kertaa juurikin iseiltä, en muilta miehiltä. Kuitenkin tuo exäasia oli siinä taustalla, se ihmisen konkreettinen muutos on näin tunteelliselle ihmiselle todella kova pala purtavaksi. Ahdistaa ja kuvottaa, mutta se on ikuisesti historiaa. Mikään ei enää palaa ennalleen, ikinä.
Kommentit (30)
PIUHAT POIKKI ja PimPPA tikataan umpeen TISSIT POIS ja tukka. Että muutkin tietää kiertää nämä narskuttaret kaukaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asia ole ihan noin mustavalkoinen, kuin ykkönen sanoit. Tämä lapsi sai alkunsa heti minun jälkeeni, se tekee asiasta tuhat kertaa kuvottavamman. Mutta olisi lapsi saanut alkunsa vaikka vuosi minun jälkeeni, ei sillä ole väliä, koska se on ehkä suurin elämänmuutos ikinä, minkä ihminen voi kokea. Lapsellinen ihminen ei ole enää koskaan entisensä, vaikka kuinka niin väittäisi. Minulla oli niin tarkka kuva exästä, muistin hänet ihanana ihmisenä, johon ihastuin päätäpahkaa ja joka oli aina niin kiltti minulle.
Vierailija kirjoitti:
PIUHAT POIKKI ja PimPPA tikataan umpeen TISSIT POIS ja tukka. Että muutkin tietää kiertää nämä narskuttaret kaukaa!!
nYT oLI KYLlä eriTtäin hyvIN SANottU!!
Lähes minkä tahansa muun voin ajan kanssa unohtaa, joko luonnollisesti tai sitten vain päättää unohtaa ja antaa olla, mutta lapsi pilaa kaiken lopullisesti. Nimenomaan se toisen naisen lapsi. Voin katsoa jossain ulkona, kuinka isukit leikkivät ipanoidensa kanssa, ja pitää sitä ihan suloisena. Mutta kun joudun itse liian läheiseen tekemisiin isukkien kanssa, saan kuvotuskohtauksen enkä halua kuulla sanaakaan ihanista lapsosista ja kuinka he ovat parasta ikinä, tuitui ja pusipusi awww.
läheisiin tekemisiin, tarkoitan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli halusit exäsi takaisin ja ex olikin heti mennyt eteenpäin eikä jäänyt perääsi itkemään, oli se sinulle kamalaa. Itsetuntosi koki kolauksen kun et enää voisi vähempää kiinnostaa exääsi.
Itse asiassa en häntä huolisi takaisin ja olen ollut jo vuosia tietoinen lapsesta. Halusin tietää, mitä asiaa hänellä oli minulle kaiken tämän jälkeen, mutta hänen kylmyytensä järkytti minua.
Minulla on pari lapsetonta exää, jotka ovat olleet minua kohtaan törkeitäkin, mutta tieto heidän lapsettomuudestaan antaa anteeksi paljon. Lapsi on ainoa peruuttamaton asia, joka muuttaa koko elämän, ihmisen, ihan kaiken lopullisesti. Törkeät sanat saattavat vähentää arvostusta, mutta ajan kanssa niistä saattaa päästä yli ja antaa anteeksi. Perheen perustaminen on vain LIIKAA. En ymmärrä, että juuri hänestä tuli niin kamala ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei asia ole ihan noin mustavalkoinen, kuin ykkönen sanoit. Tämä lapsi sai alkunsa heti minun jälkeeni, se tekee asiasta tuhat kertaa kuvottavamman. Mutta olisi lapsi saanut alkunsa vaikka vuosi minun jälkeeni, ei sillä ole väliä, koska se on ehkä suurin elämänmuutos ikinä, minkä ihminen voi kokea. Lapsellinen ihminen ei ole enää koskaan entisensä, vaikka kuinka niin väittäisi. Minulla oli niin tarkka kuva exästä, muistin hänet ihanana ihmisenä, johon ihastuin päätäpahkaa ja joka oli aina niin kiltti minulle.
Tietenkin lapsi muuttaa kaiken. Lapsen kuuluukin olla elämän keskipiste eikä exä.
Surullista tässä on se, että sinusta itsestäsi on tullut itsesäälissä ja katkeruudessa rypevä exä. Ehkä siksi sait kylmän vastaanoton, koska negatiiviset tunteet huokuu ensisijaisesti SINUSTA.
Epäilen kyllä eksällä jotain mielenterveyden häikkää, enkä nyt puhu legendaarisesta narsismista. Ajatuksen tasolla hän käsittää, että on loukannut minua verisesti aikoinaan, mutta ei yksinkertaisesti kykene asettumaan minun kenkiini, vaikka kuinka välitti minusta silloin. Hänelle merkitsee vain lapsilapsilapsilapsi ja se, kuinka hänen elämänsä on nyt lopullisesti muuttunut, hänen oma pikku kuplansa, jonka sisään ei kukaan muu pääse. Millään ei ole mitään väliä, koska hän on nyt ISÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asia ole ihan noin mustavalkoinen, kuin ykkönen sanoit. Tämä lapsi sai alkunsa heti minun jälkeeni, se tekee asiasta tuhat kertaa kuvottavamman. Mutta olisi lapsi saanut alkunsa vaikka vuosi minun jälkeeni, ei sillä ole väliä, koska se on ehkä suurin elämänmuutos ikinä, minkä ihminen voi kokea. Lapsellinen ihminen ei ole enää koskaan entisensä, vaikka kuinka niin väittäisi. Minulla oli niin tarkka kuva exästä, muistin hänet ihanana ihmisenä, johon ihastuin päätäpahkaa ja joka oli aina niin kiltti minulle.
Tietenkin lapsi muuttaa kaiken. Lapsen kuuluukin olla elämän keskipiste eikä exä.
Surullista tässä on se, että sinusta itsestäsi on tullut itsesäälissä ja katkeruudessa rypevä exä. Ehkä siksi sait kylmän vastaanoton, koska negatiiviset tunteet huokuu ensisijaisesti SINUSTA.
Totta kai kuuluu olla, se se suurin ongelma onkin. Se inhottava kakara sai alkunsa välittömästi minun jälkeeni, ja eksä kuvitteli tosissaan, että minä olen halukas NÄKEMÄÄN elävänä edessäni tuon todisteen siitä, mitä hän minulle aikoinaan teki. Kenelle tulee edes mieleen sellainen?
Katkera olen ainoastaan siitä, että eksä antoi kuulua itsestään. Inhottava ihminen inhottavan kakaransa kanssa, jolla on by the way todella ruma äitikin, kuvan olen nähnyt. Miten kukaan voi edes mielikuvissaan vaihtaa hyvännäköisen ja luotettavan naisen johonkin todella epäviehättävään pullanaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän inhottavan eksän jälkeen minulla on ollut kolme parisuhdetta + tapailuja, ja jos minun täytyisi joku eksistäni ottaa takaisin tai haluta takaisin, osaisin nimetä hänet heti. Ja se ei ole tämä inhottava mielisairas isäpaskiainen.
Voi luoja... kai lääkäri on määrännyt sulle jotain nuppilääkettä? olet niin pakkomielteinen että menee jo sairauden puolelle juttusi.... juujuu, ja yhtään et välitä. Et edes muista koko miestä. Se on sun alter ego joka kirjottelee palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän kuulostaa ihan äitihullun vuodatukselta, paitsi että äitihullulla on tietääkseni lapsia (lapsiparat).
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja... kai lääkäri on määrännyt sulle jotain nuppilääkettä? olet niin pakkomielteinen että menee jo sairauden puolelle juttusi.... juujuu, ja yhtään et välitä. Et edes muista koko miestä. Se on sun alter ego joka kirjottelee palstalle.
Välitän mielikuvasta, jonka hän minuun jätti sillon aikoinaan. Yksin sain pärjätä erossa, yksin sain pärjätä tietäen, että siellä se perustelee perhettä välittömästi minun jälkeeni. Ja sitten, kun hän ikuisuuksien päästä pyytää anteeksi asioita, se ei tulekaan täysin sydämestä. En enää tunnista häntä samaksi ihmiseksi. Joka ikinen asia on muuttunut, ja itse ihminen on kylmä ja kapeakatseinen. Ei, en välitä. Välitän siitä, kuinka törkeän vähättelevästk hän suhtautui tähän kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän kuulostaa ihan äitihullun vuodatukselta, paitsi että äitihullulla on tietääkseni lapsia (lapsiparat).
Voit kuvitella miltä tuntuu tulla kylmästi jätetyksi, saada tietää tulevasta lapsesta lähes välittömästi eron jälkeen, yrittää selvitä koko elämästä ja muista murheista sekä lisäksi eksän jättimäisestä elämänmuutoksesta, välittömästi sinun ja hänen jälkeensä. Olet ajan kanssa oppinut elämään asian kanssa, tietoisesti päättänyt unohtaa, uskoen että elämä antaa kyllä kaiken paskan takaisin sille, joka tekee jotain noin kamalaa toiselle. Sitten eksäsi ottaa yhteyttä, ja tajuat, ettet tunne häntä enää tippaakaan. Anteeksipyyntö ei tulekaan niin sydämestä kuin luulisi, suhtautuminen asiaan on kevyttä tyyliin näin nyt kävi, sori. Ja sitten se mielisairas ihminen vielä kehtaa kuvitellakin, että minä haluan nähdä tämän kuvottavan kakaran silmieni edessä. Tämä viimeistään osoittaa sen, ettei eksällä ole kaikki ok korvien välissä. Ei tuollaista vain luulla, kun tilanne on mikä on.
En tiedä mihin viestit häviävät, ei niissä ole mitään poistamisen arvoista. Toivottavasti näkyvät pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän kuulostaa ihan äitihullun vuodatukselta, paitsi että äitihullulla on tietääkseni lapsia (lapsiparat).
Voit kuvitella miltä tuntuu tulla kylmästi jätetyksi, saada tietää tulevasta lapsesta lähes välittömästi eron jälkeen, yrittää selvitä koko elämästä ja muista murheista sekä lisäksi eksän jättimäisestä elämänmuutoksesta, välittömästi sinun ja hänen jälkeensä. Olet ajan kanssa oppinut elämään asian kanssa, tietoisesti päättänyt unohtaa, uskoen että elämä antaa kyllä kaiken paskan takaisin sille, joka tekee jotain noin kamalaa toiselle. Sitten eksäsi ottaa yhteyttä, ja tajuat, ettet tunne häntä enää tippaakaan. Anteeksipyyntö ei tulekaan niin sydämestä kuin luulisi, suhtautuminen asiaan on kevyttä tyyliin näin nyt kävi, sori. Ja sitten se mielisairas ihminen vielä kehtaa kuvitellakin, että minä haluan nähdä tämän kuvottavan kakaran silmieni edessä. Tämä viimeistään osoittaa sen, ettei eksällä ole kaikki ok korvien välissä. Ei tuollaista vain luulla, kun tilanne on mikä on.
Kyllä tässä taitaa olla ap ainoa, jolla ei ole kaikki ok korvien välissä.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa pikemminkin siltä että sinä et kestä sitä, ettet ole enää kaiken (exän) elämän keskipiste. Grow up.