Jätetyt, miten kestitte sen?
En vain kestä. Siis en vain jotenkin kestä. En kestä tätä tunnetta. Minä en halua erota. Miten helvetissä tästä selviää? Miten tämä rakkaus, jota tunnen, voi kuolla? Olen rakastanut niin kauan! En voi kuvitella huomista ilman toista.
Miten te selvisitte?
Kommentit (15)
Monta vuotta! :( En tuu kestämään, hyvä kun yhden päivän olen kestänyt ja tällä hetkellä en kunnolla edes ymmärrä tilannetta :( ap
Minä ainakin Olin ihan surunmurtama kun se ensimmäinen jonka kanssa Olin oli oikea lihansyöjä monta miestä samaan aikaan kuin minäkin. Parempi että jättikin minut löysin parin vuoden päästä paremman jonka kanssa meillä on perhe
Jo parin viikon päästä olo on oikeesti jo parempi. Voimia!!! Kyllä sä selviät niin kun muutkin... löydät paljon paremman vielä! Älä huoli!
Meni ehkä pari vuotta... Kavereista oli apua ja eroryhmässä kävin myös, siitäkin oli vähän apua.
M40
Tajusin ettei se mies niin mahtava ja upea ollutkaan.
Aluksi mulla on hirveä olo enkä haluaisi olla olemassa. Sitten viikon sisään alan turtua ja kyynistyä, tuntuu etten luota ihmisiin yhtään eikä mikään, sydänsuruja myöten, kiinnosta. Kuukauden tai parin päästä tuntuu jo että ero oli lähinnä hyvä asia, mutta pysyn edelleen kyynisenä enkä usko parisuhteisiin tai rakkauteen, kuten en ennen edellistä suhdettanikaan.
Jos vaikea ymmärtää että menee monta vuotta, niin turha aloitus. Et rakastanut. Mene huomenna baariin iskee uus.
samat ku edellisillä.
kyl se rakkaus kans ajan kanssa kuolee.
mulla meni pari v etten miettiny enää silleen asiaa
No kurjaa se on mutta tärkeintä on, että katkaiset välit kokonaan, ettet vain pitkitä kärsimystä ja päädy jonkinlaiseksi stalkkeriksi sosiaalisessa mediassa tai saatat tehdä asioita vain tehdäksesi hänet mustasukkaiseksi. Lisäksi älä puhu hänestä ystävillesi ainakaan toistuvasti. Vie aikaa saada hänet pois mielestäsi, joten älä aloita keskusteluja, jotka pyörivät hänen ympärillään. Kriiseissä kestää aina ja niitä tulee lähes kaikille, joten et ole yksin asian kanssa. Selviät kyllä kuten niin monet muutkin mutta ei se välttämättä ole helppoa. Harrastuksia yms täyttämään kalenteria vaan.
Meillä oli pieni vauva joka jäi täysin minulle ja yritin hoitaa siinä kaiken keskellä. Makasin apaattisena sängyssä kaiken ajan kun voin. Luulin että elämä loppui siihen. Ei loppunut. Nyt uusi mies ja perhe kasvaa. Sain jotain paljon parempaa. Kyllä elämä jatkuu usko pois!
Valitan en osaa auttaa, Mä en olen ollut jo niin kauan sinkkuna, että en enää varma muistanko oikein, muista, miltä jätetyksi tuleminen tuntui. Kolmeenkymmeneen ensimmäiseen elinvuoteen en edes olisi voinut tulla jätetyksi, koska en ollut siihen mennessä seurustellut kenenkään kanssa. Ja vieläkään en ole ollut kenenkään kanssa niin paljon, että olisin päätynyt jakamaan samantalouden jonkun toisen kanssa. Sinkkuna olen nytkin. Yritän ajatella, että jos tai kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi voi avautua.
Voimia <3
Se on ihan hirveää . Itse en nukkunut kolmeen vuorokauteen kun ex yllättäen ilmoitti erosta. Sitten unilääkkeillä pari yötä, sitten pikkuhiljaa aloin nukkua niin että heräsin aamuyöstä joskus viiden aikaan. Parin kk päästä nukuin taas.
Laihduin parissa viikossa 5 kg ( painoin alunperinkin vaan 54 kg)
Sitten elämä vaan voittaa. Yritä ajatella nyt pahimpina aikoina mitä kaikkea ihanaa on voinut tapahtua vaikka kun vuosi on kulunut tästä. Itse innostuin uudesta alusta myös itse kun pahimmasta selvisin.
Niin kliseistä mutta samalla niin tottakin, kun kehität itsellesi mahd paljon tekemistä, et jää todellakaan kotiin murehtimaan ja tosiaan tuo ettet aloita niitä keskusteluja jatkuvasti hänestä ystäviesi kanssa (puhukaa ihan oikeasti jostain muusta), niin usko tai älä, ajan kanssa kaikki helpottaa. Joskus vielä tuo ihminen on sulle vaan joku jonka kanssa seurustelit joskus mutta hänen olemassa olo ei enää hetkauta yhtään sen enempää.
Mulla ainakin menee monta vuotta. Miehellä jo ties miten mones uusi netistä.