Kiusaamisesta asiaa... Koska siihen tulisi puuttua?

Annatko vieraiden lasten melskata pihallanne ilman, että puutut siihen?

Itse olen tällaisissa tilanteissa ilmoittanut jyrkästi, että meidän pihalle ei ole tulemista kun emme ole kotona. Se on yksityisaluetta.

Toiseksi, jätätkö 6 vuotiaan pojan selviämään yksin kiusaamisesta ja hakkaamisesta? Lapsi kokee sen, että ei saa tukea vanhemmiltaan, eikä näin ollen ole arvokas.



Olen itse hiukan isomman lapsen kiusaamistapauksessa tehnyt sen, että ensin puhuttelin pojan ja sitten pojan idioottimaisen äidin. Äidille sanoin suoraan, että jos poikani kerrankin tulee mustelmilla vielä kotiin, haen lääkärintodistuksen ja teen rikosilmoituksen. Että lapsesi on alaikäinen ja ei joudu näin ollen vastuuseen, mutta te vanhemmat joudutte. Siinä vaiheessa äidilläkin alkoi kiinnostaa oman lapsen tekemiset kun tajusi, että hän itse saattaa joutua vastuuseen lapsensa tekemisistä.

Pojalle sanoin, että jos vielä kerran käy päälle, pidän huolen, että hänen elämänsä tulee erittäin hankalaksi.



Maailma on mennyt hulluksi kun aikuiset pelkää lapsia, eikä uskalla puuttua enää asioihin. Nöyristellään omalla pihalla ja annetaan naapurin kakaroiden hillua miten sattuu.

Ja minulle on yhdentekevää, pitääkö naapurin kakarat minua vittumaisena akkana. Mutta käytökseni on saanut aikaiseksi sen, että muutkin naapuruston vanhemmat ovat skarpanneet ja panneet kuriin nämä häirikköpenskat. Enää ei hymistellä ja yritetä ymmärtää vaan on tehty selväksi heille ja heidän vanhemmilleen, että jos vanhemmat ei saa asetettua rajoja lapsilleen niin me muut kyllä hoidetaan se.



Kummasti tilanne on asettunut ja nämä kiusaajakakarat on muuttaneet käytöstään ja osaavat leikkiä kunnolla ja käyttäytyä kylässäkin nätisti ja kiusaaminen on vähentynyt.



Osa vanhemmista on sellaisia, ettei välitä lastensa käytöksestä ennen kuin tajuavat, että saattavat joutua omasta rahapussista maksamaan lapsiensa teot. Sitten alkaa kasvatus kun huomaavat, että siinähän saattaa omat kaljarahat mennä vahingonkorvauksiin.

En anna melskata vapaasti, puutun tilanteeseen vain ja ainostaan siksi, että poikien vanhemmat eivät sitä itse tee. MInusta se olisi HEIDÄN hommansa katsoa vähän poikiensa perään.

Ja en, en jätä poikaani yksin selviämään hakkaamisesta. Kun poika on leikkimään lähtenyt niin ei ole ollut tietysti puhetta tai oletusta siitä, että leikki päättyy hakkaamiseen. En siis kulje 6-vuotiaan perässä naapurin pihalle lapsia vahtimaan, en etenkään kun naapurin äiti itse seisoo siellä pihalla. Kun huomasin tilanteen niin puutuin siihen heti.

Ymmärrät varmaan, että tilanne on sikäli hankala, että toisen naapurin mielestä kaikki kuvailemani on " vain poikien leikkiä" , emme ole likimainkaan samalla aaltopituudella sen suhteen mitä lasten on soveliasta tehdä ja mitä ei. Otanpa asian miten vain puheeksi niin poikamme tilannetta se tuskin auttaa mitenkään; jos minä olen vittumainen naapurin akka joka puuttuu toisten kasvatukseen, niin vittumainen on lapsenikin sitä myötä...

Vierailija:

Annatko vieraiden lasten melskata pihallanne ilman, että puutut siihen?

Itse olen tällaisissa tilanteissa ilmoittanut jyrkästi, että meidän pihalle ei ole tulemista kun emme ole kotona. Se on yksityisaluetta.

Toiseksi, jätätkö 6 vuotiaan pojan selviämään yksin kiusaamisesta ja hakkaamisesta? Lapsi kokee sen, että ei saa tukea vanhemmiltaan, eikä näin ollen ole arvokas.

Olen itse hiukan isomman lapsen kiusaamistapauksessa tehnyt sen, että ensin puhuttelin pojan ja sitten pojan idioottimaisen äidin. Äidille sanoin suoraan, että jos poikani kerrankin tulee mustelmilla vielä kotiin, haen lääkärintodistuksen ja teen rikosilmoituksen. Että lapsesi on alaikäinen ja ei joudu näin ollen vastuuseen, mutta te vanhemmat joudutte. Siinä vaiheessa äidilläkin alkoi kiinnostaa oman lapsen tekemiset kun tajusi, että hän itse saattaa joutua vastuuseen lapsensa tekemisistä.

Pojalle sanoin, että jos vielä kerran käy päälle, pidän huolen, että hänen elämänsä tulee erittäin hankalaksi.

Maailma on mennyt hulluksi kun aikuiset pelkää lapsia, eikä uskalla puuttua enää asioihin. Nöyristellään omalla pihalla ja annetaan naapurin kakaroiden hillua miten sattuu.

Ja minulle on yhdentekevää, pitääkö naapurin kakarat minua vittumaisena akkana. Mutta käytökseni on saanut aikaiseksi sen, että muutkin naapuruston vanhemmat ovat skarpanneet ja panneet kuriin nämä häirikköpenskat. Enää ei hymistellä ja yritetä ymmärtää vaan on tehty selväksi heille ja heidän vanhemmilleen, että jos vanhemmat ei saa asetettua rajoja lapsilleen niin me muut kyllä hoidetaan se.

Kummasti tilanne on asettunut ja nämä kiusaajakakarat on muuttaneet käytöstään ja osaavat leikkiä kunnolla ja käyttäytyä kylässäkin nätisti ja kiusaaminen on vähentynyt.

Osa vanhemmista on sellaisia, ettei välitä lastensa käytöksestä ennen kuin tajuavat, että saattavat joutua omasta rahapussista maksamaan lapsiensa teot. Sitten alkaa kasvatus kun huomaavat, että siinähän saattaa omat kaljarahat mennä vahingonkorvauksiin.

Välillä omaa poikaani kiusataan ja välillä hän kiusaa. Kommentoin aika ajoin ja tarvittaessa ohjaan heidän käyttäytymistään.

Mikset ole aiemmin puuttunut asiaan?? Tottakai sinä puolustat omaa lastasi, jos häntä HAKATAAN!!! Tai hänen tavaroitaan rikotaan. Naapurin pojat vastuuseen tekosistaan. Seuraavalla kerralla otat poikia korvista kiinni ja kuljetat vanhempiensa luokse ja puhutte yhdessä ongelmasta. Poikasi ei kaipaa tuollaisia kavereita, joten älä välitä vaikka siitä ystävyys menisi, kavereita on muitakin varmasti.

Lyöminen ei ole leikkiä, vääntää asian mihin muotoon tahansa. Kun naapurisi seuraavan kerran sanoo poikien tönimistä trampoliinilla leikkimiseksi, kysy häneltä saatko leikkiä hänen kansaan ja käyttää nyrkkejäsi samalla tavalla.



Älä mieti, mitä naapurisi ajattelevat kieltäessäsi heidän lastaan. Pitkässä juoksussa teet naapurillesi palveluksen ohjatessasi heidän jälkeläisiään, mikäli he eivät itse siihen kykene tai halua, saati sitten välitä. Naapurisuhteet saavat olla sivuseikka suojellessasi lastasi. Mikäli lasten leikkiminen tuohon loppuu, hyvä niin. Kiusaava lapsi ei ole kaveri vaan - kiusaaja.



Naapurin poikia voi ohjata ystävällisesti ja jämäkästi, ilman kurttuotsaista vihaa. Tarjoa hepuille keittiössä vaikka mehulasit ja keksit ja jututa heitä ystävällisesti mutta tiukasti. Olen käyttänyt tätä taktiikkaa onnistuneesti. Olen kertonut perheemme säännöistä ja niitä on kunnioitettu. Mikäli asia ei mene perille hyvällä, niin sen jälkeen leikkimään ei tarvitse tulla. Kokemukseni mukaan lapset kunnioittavat tällaista jututtamista, selkeät säännöt helpottavat elämää tällaisissakin jutuissa.



Iloista kesän jatkoa!

Ei tollaiset ole enää mitään kavereita. Komennat tiukasti pois pihaltanne, jos lastasi kiusataan tai ei oteta mukaan. Minäkin joudun puuttumaan 5v. lapsemme kiusaamiseen koska lapsi on arka ja vasta opettelemassa pitämään puolensa.

Jos käsi vain kohoaakin, siihen puututaan heti. Minkäänlainen väkivalta ei ole hyväksyttävää.



Kyllä sinä äitinä erotat, milloin on kyse väkivallasta, milloin ns. harmittomasta nahistelusta (johon nyrkit eivät koskaan kuulu)

Mitä jos hankkisit pojalle jonkin harrastuksen jonka myötä saisi kavereita. Nuo kaksi muuta poikaa vaikuttaa juuri sellaisilta joilta on tekeminen loppunut ja otetaan joku siihen kiusattavaksi. Tyypillisiä koulukiusaajan alkuja. Mä ottaisin nyt kovat otteet ja lopettaisin tuon touhun ennenkuin alkoi.

Taphtuipa sitten tänään, että naapurin pojat pyysivät taas poikaamme leikkimään eivätkä sitten leikkineetkään hänen kanssaan vaan ihan minunkin kuulleni sanoivat, että " ei me leikitäkään sun kaa" .



Minusta tuo ylittää kiusaamisen rajan.



Hetken päästä neljäs poika tuli paikalle ja nämä kaksi poikaa juoksivat vatsaan nyrkit pystyssä. Näin tilanteen ja puutin siihen heti. Sanoin pojille, että lyöminen on väärin ja nyt olisi anteeksipyynnön paikka. Eivät pyytäneet anteeksi vaan lähtivät naureskellen toisen pojan pihalle.



Vähän tuon jälkeen näin toisen pojan äidin jolle kerroin tilanteen. Hän pakotti poikansa pyytämään anteeksi siltä pojalta jota olivat nyrkein huitoneet.



Toisen pojan äidille soitin ja kerroin kiusaamiset ja muut. Hetken päästä tämä äiti soittaa takaisin ja kertoo kuinka heidän poikansa ei ole tehnyt niin ja näin, poika kieltää kaiken ja poika ei ole paha luonteeltaan. Yritän siinä selittää, että itse näin esim. tämän päiväisen tilanteen ja kyseessä ei ollut enää mikään leikki ja, että kyllä heidänkin poikansa kiusaa siltä osin, että pyytää poikaamme leikkimään ja sitten nauraen kieltäytyykin leikkimästä. Äiti oli sitä mieltä, että hänen poikansa ei näin toimi, ja ne huitomiset ja lyömiset ovat olleet leikkiä, pojat on sellaisia... Ja että ei meillekään ole aina saanut tulla leikkimäään kun hänen poikansa on halunnut. Sanoin, että ainoat kerrat kun on kielletty tulemasta ovat olleet sellaisia, että meillä on ollut vieraita. Minusta silloin on todellakin ihan ok sanoa, että ei voi tulla.



Nyt on sitten tosi paska mieli... Toinen äideistä snaoi olevansa vihainen jne., eikä selvästikään usko, että hänen lapsensa voisi tehdä ilkeyksiä. Lopputulos taitaa olla se, että minä olen nyt se kamala hirviöäiti joksi pelkäsinkin minut leimattavan :-(

Teit ihan oikein. Kyllä lapsilla täytyy olla rajat, muuten he eivät opi kuin väkivaltaa ja se ryöpsähtää sitten jonkun tytön silmille parisuhteessa. Nyt nokka pystyyn vain ja jatka samalla tavalla!!!

Jos sinä et olisi puuttunut, kiusaaminen olisi vain lisääntynyt ja pahentunut ja kouluiässä pojista olisi tullut koulukiusaajia, ties mitä myöhemmin. Yhdenkin aikuisen puuttumisella voi olla merkitystä lapsen tulevaisuudelle. Sinä olet nyt tehnyt osuutesi, on pojan vanhemmista ja muusta ympäristöstä (toisen pojan äidistä) kiinni miten häirikköpojan käytökseen jatkossa puututaan.

Se että tämä äiti on sinulle nyt vihainen on ihan ymmärrettävää, eihän hän näe poikaansa pahana. Ehkä silmät avautuvat jos joku muukin puhuu hänelle. Anna ajan kulua, hän voi itsekin huomata armaan Nico-Petterinsä huonot puolet.

Vierailija:

Taphtuipa sitten tänään, että naapurin pojat pyysivät taas poikaamme leikkimään eivätkä sitten leikkineetkään hänen kanssaan vaan ihan minunkin kuulleni sanoivat, että " ei me leikitäkään sun kaa" .

Minusta tuo ylittää kiusaamisen rajan.

Hetken päästä neljäs poika tuli paikalle ja nämä kaksi poikaa juoksivat vatsaan nyrkit pystyssä. Näin tilanteen ja puutin siihen heti. Sanoin pojille, että lyöminen on väärin ja nyt olisi anteeksipyynnön paikka. Eivät pyytäneet anteeksi vaan lähtivät naureskellen toisen pojan pihalle.

Vähän tuon jälkeen näin toisen pojan äidin jolle kerroin tilanteen. Hän pakotti poikansa pyytämään anteeksi siltä pojalta jota olivat nyrkein huitoneet.

Toisen pojan äidille soitin ja kerroin kiusaamiset ja muut. Hetken päästä tämä äiti soittaa takaisin ja kertoo kuinka heidän poikansa ei ole tehnyt niin ja näin, poika kieltää kaiken ja poika ei ole paha luonteeltaan. Yritän siinä selittää, että itse näin esim. tämän päiväisen tilanteen ja kyseessä ei ollut enää mikään leikki ja, että kyllä heidänkin poikansa kiusaa siltä osin, että pyytää poikaamme leikkimään ja sitten nauraen kieltäytyykin leikkimästä. Äiti oli sitä mieltä, että hänen poikansa ei näin toimi, ja ne huitomiset ja lyömiset ovat olleet leikkiä, pojat on sellaisia... Ja että ei meillekään ole aina saanut tulla leikkimäään kun hänen poikansa on halunnut. Sanoin, että ainoat kerrat kun on kielletty tulemasta ovat olleet sellaisia, että meillä on ollut vieraita. Minusta silloin on todellakin ihan ok sanoa, että ei voi tulla.

Nyt on sitten tosi paska mieli... Toinen äideistä snaoi olevansa vihainen jne., eikä selvästikään usko, että hänen lapsensa voisi tehdä ilkeyksiä. Lopputulos taitaa olla se, että minä olen nyt se kamala hirviöäiti joksi pelkäsinkin minut leimattavan :-(

Oli poika ja äiti. Poika valehteli aina, että muut kiusaa ja hän ei tee mitään. Äiti ymmärsi ja paapoi ja soitteli meille äideille, kuinka hirveitä meidän lapset on kun ne kiusaa hänen puppeliaan.

Pannaan tän pojan nimeksi vaikka Kaapo.

Koulussa sama meno jatkui. Kaapo hillui tunnilla, kiusasi, härnäsi jne...ja aina muut oli syyllisiä ja ope paska. Äiti taas pupuliaan suojeli.



Yks vuosi poikani ystävystyi tän Kaapon kans. Kaapo roikkui aina meillä. Mutta Kaapo ei kestänyt, että pojallani oli muita kavereita. Haukkui niitä ja härnäsi. Oma poikani olis halunnut olla kaikkien kaveri.

Sitten yhtäkkiä Kaapo kyllästyi poikaani ja hommas uuden bestiksen ja silloin alkoi raaka kiusaaminen meidän poikaa kohtaan.



Kas silloin se olikin vain poikien leikkiä, sanoi Kaapon äiti. Oma poikani itki, eikä ymmärtänyt, miten entinen bestis voi kääntää hälle selän ja kiusata sen jälkeen.

Eräänä päivänä Kaapon äiti soitti minulle raivona, että poikani oli vetänyt Kaapoa turpiin koulussa. No, minä selvittään asiaa ja soitin opettajalle.

Ope kertoi, että Kaapo oli erään toisen pojan kanssa jo viikon härnänneet poikaani kunnes pojallani oli palaneet päreet ja oli vetänyt kaapoa turpiin. Kysyin, että miksi eivät olleet minulle ilmoittaneet. Ope vastas, että asia selvitettiin koululla ja he tiesi, että minun poika oli niin pahasti provosoitu, että syy ei ollut hänen.



Noo, asiasta voidaan olla montaa mieltä, tekikö koulu oikein. Pyysin kyllä, että tästä lähtien tällaiset hommat ilmoitetaan meillekin.

Juttelin oman pojan kans rehellisesti asiasta ja sanoin, että väärin tehty kun löi ensin. Että silloin hän on hävinnyt kun antaa kiusaajien hermostuttaa niin, että on pakko ensin hyökätä kimppuun. Mutta ymmärrän kyllä tilanteen, että ei aikuisetkaan jaksa jatkuvaa kiusaamista ja syömistä.

Lopulta poikani tajusi, että oli onni päästä tästä Kaaposta eroon.



Kaapo pyöritti piiriään vielä vuoden, mutta silmät alkoi aueta myös muilla lapsilla ja vanhemmilla. Nyt Kaapo on yksin ja Kaapon äiti soittelee meillekin, että eikö meidän poika vois tulla kylään kun Kaapo on niin yksinäinen. Meillä poika sanoo, ettei mene, koska Kaapo on niin kova valehtelemaan ja tekee kaverin elämästä helvettiä.



Nyt Kaapo viettää kesää yksin ilman kavereita ja Kaapon äiti on ihmeissään kun hänen poikansahan on niin ihana ja koskaan siinä ei ole mitään syytä. Kaapon äiti nyt ihmettelee, miksi me kaikki muut olemme heitä vastaan ja kukaan meidän lapsista ei enää vietä aikaa hänen pupulinsa kanssa.



Eli minä olin hirviöäiti kun en pieksänyt poikaani siksi, että veti kaapoa turpiin. Minä olen hirviöäiti kun en pakota poikaani heille leikkimään.



Ja arvaapa, hetkauttaako minua pätkääkään. Ei tosiaan. Niin makaa niin kuin petaa.

Päätimme mieheni kanssa, että me jatkamme edelleen tällä linjalla ja tulemme puuttumaan lasten leikkeihein jos siihen tulee tarvetta. Ihan sama sitten mitä yksi naapurin äiti asiasta ajattelee.



Pojallemme sanoimme, että hän voi ihan samalla tavalla jatkaa leikkimistä näiden naapurin poikien kanssa JOS niin haluaa. Jos pojat eivät leiki hänen kanssaan tai hänestä tuntuu, että häntä kiusataan, niin hän voi lähteä tilanteesta pois. Vastaavasti hän voi sanoa pojille, että ei halua leikkiä heidän kanssaan jos siltä tuntuu, mutta silloin ei myöskään saa poikia mennä hakemaan.

hirviöäidin leima otsassa. Kummasti muuten lapset tykkää siitä hirviöäidista. Olen huomannut, että jopa ne kiusaajalapsetkin nykyään hakeutuu seuraani ja juttelevat ihan asiallisesti.

Vierailija:

Kummasti muuten lapset tykkää siitä hirviöäidista. Olen huomannut, että jopa ne kiusaajalapsetkin nykyään hakeutuu seuraani ja juttelevat ihan asiallisesti.

Meidän pihassa yks äiti huuti, että hänen lapsensa pelkäävät minua, kun olen niin kamala. En kyl tähän mennessä ole pelkäämisenä pitänyt, että kun vilauskin minusta näkyy, he tulevat tohkeissaan juttelemaan...

Meidän lasten kaverit oppivat nopeasti, että ei kiusata eikä kiroilla eikä haukuta ketään.