Menneisyys vaivaa

Oletko työtön, lomalla tms. eli onko sinulla liikaa aikaa miettiä kaikenlaista?

Mene terapiaan.

millaisia nämä menneisyyden asiat sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Oletko työtön, lomalla tms. eli onko sinulla liikaa aikaa miettiä kaikenlaista?

Lähden opiskelemaan syksyllä ja en saanut töitä kesäksi. Olen yrittänyt panostaa harrastuksiin ja nyt on ollut aika paljon muutakin menoa, mutta kai minulla saattaa silti olla hyvinkin liikaa aikaa märehtiä kaikkea päähän tupsahtavaa. Ap

Mulla on sama, ollut aina. Asiat vaivaa ja pysyy mielessä mitä toiset ei edes muista tai pitänyt mitenkään outona. Tunnen kokoajan munaavani. Olen epävarma itsestäni ja sairastan masennusta, olen selittänyt itselleni pakkomaisen asioiden muistelun johtuvan niistä. Suosittelen puhumaan jollekkin, jos ei tutulle niin sitten lääkärille. Pääasia että pääset purkamaan tunteita, ettei kaikki jää kalvamaan sisälle.

Olet ilmeisesti aika nuori? Jos kyse on aidosti traumaattisista (lapsuuden?) kokemuksista, niin oikea suunta olisi kyllä terapia.

Niin muakin. Ja koko ajan tulee uusia noloja juttuja.. Äh. Viimeksi esim. lähestyin miestä tosi nolosti ja sain pakit. Tällainen kasvojen menetys tuntuu tosi pahalta.

Väkisin ei varmaan kannata olla ajattelematta. Voihan olla, että sinulla on nyt  vasta mahdollisuus työstää mielessäsi jotain asiaa, jota et ole tuolloin kyennyt ottamaan vastaan. Mutta sen sijaan kannattaa hakea juttukumppani, jonka kanssa voit käydä asioita turvallisesti ja luottamuksellisesti läpi. Yksin samaa ajatusta pyörittämällä ei saa siihen sitä toivoa ja valoa/lohtua jonka toisen ihmisen suhtautuminen voi tuoda.

Vaikken tiedä, mikä asiasi on, silti jotenkin aavistelen, että siihen liittyy sana hyväksyminen.

Menneet asiat tulee hyväksyä osaksi omaa elämäntarinaa, vaikka esim. jotkut teot eivät sinänsä olisikaan hyväksyttäviä. Tapahtunut on kuitenkin tosiasia, ja yksi raita elämäsi matossa. 

Tuleviin raitoihin voit jollain lailla vaikuttaa. Jo kudotut raidat, niiden kanssa sinun tulee tehdä sovinto. 

 

Ei kannata murehtia ja hävetä elämää. Sillä kaikki tekevät kaikenlaisia "virheitä" ja kömmähdyksiä mutta elämään kuuluu kaikenlaista. Voihan sitä ruveta istumaan kotona ja varjella itseään töppäyksiltä mutta silloin EI ELÄ!!

Tv. Mummeli 60v

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata murehtia ja hävetä elämää. Sillä kaikki tekevät kaikenlaisia "virheitä" ja kömmähdyksiä mutta elämään kuuluu kaikenlaista. Voihan sitä ruveta istumaan kotona ja varjella itseään töppäyksiltä mutta silloin EI ELÄ!!

Tv. Mummeli 60v

Olet ihan oikeassa mutta kun aina ei ihminen voi itse sille mitään että asiat nousee pintaan ja niitä alkaa murehtia.

Tsemppiä aloittajalle, mä mietin joskus vääryyksiä jotka ovat tapahtuneet 20 vuotta sitten. Ja joskus itkettää joku moka kymmenen vuoden takaa.

Psykologilta sain ohjeen että kun ajatus alkaa vaivaamaan, sille voi sanoa ajatuksissaan että höpö höpö, minä en kuuntele, jne.

Sitä kannattaa harjoitella. Kassajonossa tulee nielee asia X vuodelta 1999, niin sanon ajatuksissani että nyt ei jaksa ja alan miettiä miten tekisin ruuan, pitäiskö pestä pyykkiä, soittaisko kotiin että laittavat kahvia. Tai alan laulaa kovaa jotain älytöntä biisi joka naurattaa. Ajatuksissani :)

Osa noista jutuista on sellaisia että niistä pitäisi varmaan puhua jollekin "alan ammattilaiselle", mutta osa sellaisia asioita joita käy varmaan ihan kaikille. Ja vaikka suhteeni vanhempiini onkin hyvä niin osa noista kauan aikaa sitten tapahtuneista on lapsuudessa tapahtuneita asioita, vanhempien mokia joita en voi välttämättä ikinä antaa täysin anteeksi. Tuntuu siltä että elämäni olisi nykyään paljon parempaa ilman noita tapahtumia. Äh, sekavaa, mutta en viitsi alkaa luettelemaan tänne AV:lle mitään hirveän yksityiskohtaista elämäntarinaa nyt kuitenkaan. Ja juu, olen suht nuori. Ap