Lapset ilman kavereita

Riippuu ympäristöstä. 

Kerrostaloalueella se ainakin on merkki suppeasta sosiaalisesta piiristä. Vaikka useat ovat leirillä/matkoilla/maalla, niin aina muutama löytyy joka on täälläkin.  Harvaan asutussa paikassa tietysti hankalampaa. 

Minulla on kuudennelle menevä kuopus ja kyllä on ollut kavereita joka päivälle. Joskus hän vähän joutuu ne kivenkolosta hakemaan. 

Ongelma on se, että monet eivät päästä lapsiaan nykyään oikein mihinkään. Tuon ikäisten pitäisi olla vain kotikulmilla. Itse olen tämän ikäiset päästänyt jo moniin paikkoihin omillaan. 

Meillä poika on aina istunut kotona ja kaverit on tulleet hakemaan. Tämä on nyt yläkoulussa muuttunut eikä poika osaa itse kysyä ketään. Haluaisi enemmän käydä kavereiden kanssa. Mutta ei osaa muuttaa toimintaansa

Joo. Kyllä se aika paljon aktiivisuutta, jo ennen kesää, itseltä on vaatinut, että lapsella olisi ikäistä seuraa. Onneksi soittevat myös keskenään.

Meidän lasten kaveripiirissä ollaan kyllä tosi paljon kesämenoissa, monet on mökillä, sukulaisissa tai purjehtimassa useammankin viikon putkeen.

Meillä on lapset alkukesän leireillä, sitten sukulaisissa ja heinäkuussa tehdään yleensä parin viikon reissu.

Itse oikeastaan tykkäsinkin olla kesät irti koulukavereista, vaikka siellä oli ihan hyviäkin ystäviä. Enkä ole mikään erakkoluonne.

Onko tämä ongelma teilläkin enemmän poikien juttu? Ettei itse voi soittaa ja kysyä.

Ovat niin teillä samanikäset, että josko viihtyvät keskenään ja eivät koe edes tarvetta kavereihin? 

Vai mikä tilanne siis on? 

Up.

Loma-aika. Ei kai tuo nyt niin erikoista ole?

Meidän 12 v on nähnyt kavereitaan lomalla pari kertaa. Täällä on kaikki parhaat kaverit (vuorotellen) reissussa, joten eivät voi nähdä. Porukka on leireillä, mökillä, isovanhemmilla, ulkomailla, purjehtimassa ja muissa kesäpuuhissa. Silloin harvoin kun ollaan "kotona" on ohjelmassa perheen omaa menoa, sukujuhlia, pakkoshoppailua yms.

Netin tai puhelimen kautta ovat jatkuvasti yhteyksissä.

Itsellä kutoselle menevä tyttö. Kesän ollut lähinnä kotona. Kavereilla tuntuu olevan omat menot, urheiluleirejä yms. Ja muutoinkin ei oikein tunnu mahtuvan mukaan. Käynyt kirjastossa, lukee paljon , katsoo elokuvia. Yhdessä käyty urheilukentällä ja shoppailemassa. Sukulaisen luona oli yökylässä. Pahalta tuntunut, kun ei oikein ystäviä. Omasta nuoruudesta muistan että aina oli joku "joka pystyi alkaan" . Otettiin pyörä alle ja käytiin oven takana kysymässä, montakin kaveria sai kiertää, mutta sina kuitenkin löytyi kaveri.