Poika muuttaa kotoo pois
Tulee aina niin ristiriitaset tunteet, kun lapset lentää pesästä. Toisaalta tuntee ylpeyttä ja huokasee helpotuksesta, toisaalta taas surettaa ja huolestuttaa, miten se elämä kantaa.
Kommentit (14)
Onko ensimmäinen pesästä lähtijä? T:Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samanlaisessa tilanteessa. :) Ristiriitaiset on tunteet tosiaan.
Näin on, kaksi kolmesta lähtenyt. Vanhin jo täysin omillaan, keskimmäisestä kannan huolta, äsken vasta muutti.
Miksi ne nuoret ei pärjäisi? Kotoa saatu arvot ja kunnon kasvatus, mikä ihme niille kesken kaiken tulisi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne nuoret ei pärjäisi? Kotoa saatu arvot ja kunnon kasvatus, mikä ihme niille kesken kaiken tulisi?
Ei oo aina näin yksinkertaista. Olisikin..
Mulla muuttaa tyttö (15v) satojen kilometrien päähän opiskelemaan.
Toisaalta olen ylpeä uskalluksestaan, rohkeudestaan, itsenäisyydestään ja toisaalta käyn läpi tosi vahvaa luopumisentuskaa.
Koetan vaan ajatella, että tällaiseksi itsenäisesti ajattelevan ihmisen halusimme lapsestamme kasvattaa ja sellainen hänestä jollain kumman ilveellä myös onnistuttiin kasvattamaan.
Mutta ikävä tulee kyllä olemaan kova. Ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne nuoret ei pärjäisi? Kotoa saatu arvot ja kunnon kasvatus, mikä ihme niille kesken kaiken tulisi?
Ei oo aina näin yksinkertaista. Olisikin..
Niinpä. Ei ole meillä nuoremmilla kotoa saadut arvot ja kunnon kasvatus auttanut niinkuin muilla kun tuli pahat päihteet mukaan. Elämässä ei ole nyt mitään lohtua.
Esikoisen muutto aikoinaan oli ihan kamalaa. Itkin viikon silmät päästäni ja esitin tytölle iltasin pirteetä puhelimessa:) T:Ap
Samanlaisia tunteita on myös toisessa päässä. Toisaalta olen innoissani, toisaalta surullinen kun viihdyn kotona ja vanhempieni seurassa niin hyvin. T. Pian muuttava naisenalku
Halaukset ja tsemppiä. Ehkä se elämä kantaa myrskyävän merenkin yli. T:Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne nuoret ei pärjäisi? Kotoa saatu arvot ja kunnon kasvatus, mikä ihme niille kesken kaiken tulisi?
Ei oo aina näin yksinkertaista. Olisikin..
Niinpä. Ei ole meillä nuoremmilla kotoa saadut arvot ja kunnon kasvatus auttanut niinkuin muilla kun tuli pahat päihteet mukaan. Elämässä ei ole nyt mitään lohtua.
Muista soittaa usein vanhemmille ja onnea omaan kotiin:) T:Ap
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia tunteita on myös toisessa päässä. Toisaalta olen innoissani, toisaalta surullinen kun viihdyn kotona ja vanhempieni seurassa niin hyvin. T. Pian muuttava naisenalku
On kyllä rohkee tyttö. Hattua nostan teidän kasvatukselle ja teille. Itse olisin sydän syrjällään jos lapseni noin nuorena pyrähtäis pesästä. T:Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla muuttaa tyttö (15v) satojen kilometrien päähän opiskelemaan.
Toisaalta olen ylpeä uskalluksestaan, rohkeudestaan, itsenäisyydestään ja toisaalta käyn läpi tosi vahvaa luopumisentuskaa.
Koetan vaan ajatella, että tällaiseksi itsenäisesti ajattelevan ihmisen halusimme lapsestamme kasvattaa ja sellainen hänestä jollain kumman ilveellä myös onnistuttiin kasvattamaan.
Mutta ikävä tulee kyllä olemaan kova. Ihan varmasti.
Olen kanssasi samanlaisessa tilanteessa. :) Ristiriitaiset on tunteet tosiaan.