Työpaikkasi/ alasi ja työssä jaksaminen?
Tuli aijemmista ketjuista mieleeni jotta ihmiset haluavat pois alalta minne itse haluaisin siirtyä. Ajattelin kysellä millä alalla työskentelette ja mikä on jaksamisenne siellä? Jos koette työnne raskaaksi niin syitä myöskin kehiin.
Omani:
Työssä tällä hetkellä: Elintarvikealalla
Jaksamminen; Uupunut, todella väsynyt, ajoittain masentunut. Turhautunut.
Syitä: Todella huono ilmapiiri, ikäviä työkavereita, kova kiire ja työ ei muutoinkaan vastaa mitää "kutsumusta". Kiitosta ei juurikaan saa
Haluaisin terveydenhoitajaksi mutta pelkään että alaa vaihtamalla huomaisin ennen pitkää olevani vieläkin kurjemmassa työilmapiirissä.
Kommentit (6)
Asiantuntijana pankissa. Muuten kiva työ, mutta sitä on liikaa. Plussatunnit täynnä koko ajan ja vapaita ei ehdi pitämään. Lisää töitä tulossa koko ajan, burn out uhkaa. Työkaverit ok, onneksi.
Vaihdoin 16 vuotta sitten sairaanhoitajasta it -alalle. Tykkään työstäni niin paljon, että jos vain töitä ja terveyttä riittää, en aio jäädä 65 -vuotiaana eläkkeelle. Etätyö, hyvä palkka ja hyvät työsuhde -edut sekä kivat työkaverit.
Olen yliopistolla tutkijana pätkätöissä. Se on kovan tulospaineen alaista yksinäistä puurtamista. Päivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä. Koskaan ei voi olla riittävän hyvä. Kollegat väheksyvät, kun valitsin tutkimusaiheen huonosti, mutta ei sitä noin vain vaihdeta.
Sairaanhoitaja-opiskelija
Olen tehnyt nyt sijaisuuksia kahden vuoden ajan useassa eri paikkassa. Välitän ihmisistä, olen tunnollinen ja luotettu työntekijä ja siksi ehkä töiden saamisessa onkin käynyt hyvä tuuri. Olen siis ollut paljon jo työelämässä.
On poikkeuksellisia ihmisiä ja hoitajia jotka eivät kyynisty. He ovat harvassa sillä työ on äärettömän raskasta. Suurimmalla osasta näistäkin hoitajista tulee fyysisiä ongelmia. Melkein jokainen keski-ikäinen hoitaja on käynyt jossain leikkauksessa. Selkä, kyynerpäät ja ranteet useimmiten. Työ on monessa paikassa fyysisesti raskasta. Koen säännöllisesti seksuaalista häirintää potilaiden puolelta ja tähän ei usein puututa millään tavalla. Suuri osa hoitajista kohtaa työssään myös väkivaltaa. Olen tullut lyödyksi, purruksi ja potkituksi. Olen saanut myös tappouhkauksen ja minua on huoriteltu. En siis ole vielä edes valmistunut.
Olen nähnyt kuolemaa ja kärsimystä. Olen nähnyt sairauksia jotka todella kiduttavat ihmistä epäinhimillisellä tavalla viimiseen asti. Olen kantanut ikäistäni ruumista kylmiöön ja sitä ennen pitänyt kädestä kiinni kun hän tukehtuu omaan limaansa. Kuolemasta on tullut minulle arkipäiväistä. Tiedän miltä mädäntyvä ihminen haisee. Onhan minulla paljon myös ikimuistoisia mahtavia kokemuksia. Potilaiden kiitollisuus on myös ihanaa. Se ei vain korjaa sitä maailmankuvan muutosta minkä jotkut tällä alalla kokee.
Hoitoalalla ei myöskään ole niin paljon töitä kun julkisuudessa väitetään. Olen ainoa opiskelija ystäväpiiristäni ketä on saanut omalta alalleen kesäksi töitä. Ja vakipaikat ovat todella kiven alla. Sijaiskieltoja on jokapuolella. Nyt säästetään työntekijöistä ja potilaista.
Älä hae tälle alalle. Mielummin vaikka konttoriin papereita pyörittelemään. Olen jo nyt nähnyt tämän alan polttavan liian monta oikeasti hyvää ihmistä loppuun.
Ah ja anteeksi nyt tämä valitus. Olen vain kovin väsynyt. Ja edelleen välitän suuresti hoitamistani ihmisistä ja kohtaan heidät kunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja-opiskelija
Olen tehnyt nyt sijaisuuksia kahden vuoden ajan useassa eri paikkassa. Välitän ihmisistä, olen tunnollinen ja luotettu työntekijä ja siksi ehkä töiden saamisessa onkin käynyt hyvä tuuri. Olen siis ollut paljon jo työelämässä.
On poikkeuksellisia ihmisiä ja hoitajia jotka eivät kyynisty. He ovat harvassa sillä työ on äärettömän raskasta. Suurimmalla osasta näistäkin hoitajista tulee fyysisiä ongelmia. Melkein jokainen keski-ikäinen hoitaja on käynyt jossain leikkauksessa. Selkä, kyynerpäät ja ranteet useimmiten. Työ on monessa paikassa fyysisesti raskasta. Koen säännöllisesti seksuaalista häirintää potilaiden puolelta ja tähän ei usein puututa millään tavalla. Suuri osa hoitajista kohtaa työssään myös väkivaltaa. Olen tullut lyödyksi, purruksi ja potkituksi. Olen saanut myös tappouhkauksen ja minua on huoriteltu. En siis ole vielä edes valmistunut.
Olen nähnyt kuolemaa ja kärsimystä. Olen nähnyt sairauksia jotka todella kiduttavat ihmistä epäinhimillisellä tavalla viimiseen asti. Olen kantanut ikäistäni ruumista kylmiöön ja sitä ennen pitänyt kädestä kiinni kun hän tukehtuu omaan limaansa. Kuolemasta on tullut minulle arkipäiväistä. Tiedän miltä mädäntyvä ihminen haisee. Onhan minulla paljon myös ikimuistoisia mahtavia kokemuksia. Potilaiden kiitollisuus on myös ihanaa. Se ei vain korjaa sitä maailmankuvan muutosta minkä jotkut tällä alalla kokee.
Hoitoalalla ei myöskään ole niin paljon töitä kun julkisuudessa väitetään. Olen ainoa opiskelija ystäväpiiristäni ketä on saanut omalta alalleen kesäksi töitä. Ja vakipaikat ovat todella kiven alla. Sijaiskieltoja on jokapuolella. Nyt säästetään työntekijöistä ja potilaista.
Älä hae tälle alalle. Mielummin vaikka konttoriin papereita pyörittelemään. Olen jo nyt nähnyt tämän alan polttavan liian monta oikeasti hyvää ihmistä loppuun.
Ah ja anteeksi nyt tämä valitus. Olen vain kovin väsynyt. Ja edelleen välitän suuresti hoitamistani ihmisistä ja kohtaan heidät kunnioittavasti.
No ei se noi paha voi ol....
Esimiestehtävissä sosiaalialalla. Työ on vastuullista, monipuolista, itsenäistä ja merkityksellistä. Pienessä tiimissä työskentelen, joten melko paljon asiakastyötä, josta nautin. Koen jaksavani työssä hyvin, vaikka nyt olen loman tarpeessa. Tiedän, että loma riittää akkujen latautumiseen ja elokuussa taas täydellä innolla työtä kohti. Huominen vielä ja sit viis viikkoa :)