Miksi ihmisiä, joilla on jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, "vihataan"?

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava on usein rikollinen, taipuvainen väkivaltaan, empatiakyvytön, loismainen, valehteleva ja päihderiippuvainen. Siksi heitä vihataan tai pidetään vähintään ongelmatapauksina.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi esimerkiksi psykopatiaa, sosiopatiaa tai narsismia edes kutsutaan persoonallisuushäiriöksi? Siksikö että ne eivät sovi johonkin yhteiskunnan määrittelemiin sosiaali-ihanteisiin, joissa kaikki elävät harmoniassa, ottavat kaikki huomioon ja ovat mukavia jokaiselle?

Minun kokemukseni on se, että jonkin antisosiaalisen persoonallisuus"häiriön" omaava ihminen on tuottoisa ja määrätietoinen, eikä ota vastaan turhaa lokaa muilta ihmisiltä, mutta [b]ei myöskään heitä sitä muiden niskaan tarpeettomasti.[/b]

Salli mun nauraa.

Tai no niin, ehkä omasta mielestään heillä on tarve siihen loan heittämiseen. Ja tarve syntyy mm. ihan kaikesta, mikä vähänkin viittaa siihen ettei joku tanssi just Mun pillin tahdissa.

t. Narsistin ex, joka sai lokaa niskaansa jo siitäkin kun oli vain olemassa.

Persoonallisuushäiriöiden yleiset diagnostiset kriteerit perustuen DSM-IV - luokitukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuushäiriö-diagnoosin tekeminen vaatii näiden kriteereiden tyydyttävää täyttymistä eri persoonallisuushäiriöiden ominaisten oireiden lisäksi.

Kokemukset ja käyttäytyminen, jotka eroavat selvästi kyseessä olevan henkilön kulttuurin odotuksista. Tämä kaava esiintyy kahdessa tai useammassa alla olevasta alueesta.

kognitio (itsensä, muiden ihmisten ja tapahtuminen havainnointi ja tulkinta.)

tunnetila (emotionaalisen reaktion vaihtelu, intensiteetti epävakaus ja sopivuus.)

ihmisten välinen toimintakyky

impulssien hallinta

Käyttäytymisen jatkuva malli on joustamaton ja turmiollinen laajasti vaihtelevissa henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa.

Käyttäytymisen jatkuva malli johtaa kliinisesti merkittävään ahdistukseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen sosiaalisissa, ammatillisissa tai muissa tärkeissä alueissa.

Malli on vakaa ja pitkäaikainen ja sen alku voidaan jäljittää vähintään nuoruuteen tai aikuisuuden alkuun.

Malli ei ole paremmin luokiteltavissa muiden mielisairauksien oireena tai ilmenemismuotona.

Käyttäytymisen jatkuva malli ei johdu jonkin aineen suorasta psykologisesta vaikutuksesta tai yleensä lääketieteellisestä tilasta, kuten päävammasta.

Vierailija kirjoitti:

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava on usein rikollinen, taipuvainen väkivaltaan, empatiakyvytön, loismainen, valehteleva ja päihderiippuvainen. Siksi heitä vihataan tai pidetään vähintään ongelmatapauksina.

Minulla on vähän sellainen käsitys että esimerkiksi rikoksiin tai väkivaltaan taipuvat ihmiset ovat sellaisia muutenkin, persoonallisuushäiriöistä riippumatta.

Ja miksköhän esimerkiksi työmaailmassa korkealle pyrkiviä vihataan niin paljon? Vaikka käyttäisivätkin normaalista poikkeavia, tai jopa "kieroksi" luokiteltavia tapoja tehdä niin. Onko se jotain kateutta, kun ei itse osaa, halua tai jaksa tehdä niin? Koko työmaailmahan tuntuu rakentuvan tuollaisen "kieroilun" ympärille muutenkin, mutta sitten valitetaan kun jotkut tajuavat mikä on homman nimi ja pelaavat sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi esimerkiksi psykopatiaa, sosiopatiaa tai narsismia edes kutsutaan persoonallisuushäiriöksi? Siksikö että ne eivät sovi johonkin yhteiskunnan määrittelemiin sosiaali-ihanteisiin, joissa kaikki elävät harmoniassa, ottavat kaikki huomioon ja ovat mukavia jokaiselle?

Minun kokemukseni on se, että jonkin antisosiaalisen persoonallisuus"häiriön" omaava ihminen on tuottoisa ja määrätietoinen, eikä ota vastaan turhaa lokaa muilta ihmisiltä, mutta ei myöskään heitä sitä muiden niskaan tarpeettomasti.

Loanheitto on heillä verissä. Valtava tarve siihen. Mutta mistä voi tietää, että  joku on persoonallisuushäiriöinen? Eihän se päältäpäin näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi esimerkiksi psykopatiaa, sosiopatiaa tai narsismia edes kutsutaan persoonallisuushäiriöksi? Siksikö että ne eivät sovi johonkin yhteiskunnan määrittelemiin sosiaali-ihanteisiin, joissa kaikki elävät harmoniassa, ottavat kaikki huomioon ja ovat mukavia jokaiselle?

Minun kokemukseni on se, että jonkin antisosiaalisen persoonallisuus"häiriön" omaava ihminen on tuottoisa ja määrätietoinen, eikä ota vastaan turhaa lokaa muilta ihmisiltä, mutta [b]ei myöskään heitä sitä muiden niskaan tarpeettomasti.[/b]

Salli mun nauraa.

Tai no niin, ehkä omasta mielestään heillä on tarve siihen loan heittämiseen. Ja tarve syntyy mm. ihan kaikesta, mikä vähänkin viittaa siihen ettei joku tanssi just Mun pillin tahdissa.

t. Narsistin ex, joka sai lokaa niskaansa jo siitäkin kun oli vain olemassa.

Exäsi ei ollut ilmeisesti kovinkaan älykäs. Ylikontrolloivat ja itsereflektioon kykenemättömät, persoonallisuushäiriön omaavat tuntuvat "kaatuvan" varsin nopeasti.

Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin vähä-älyinen narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi esimerkiksi psykopatiaa, sosiopatiaa tai narsismia edes kutsutaan persoonallisuushäiriöksi? Siksikö että ne eivät sovi johonkin yhteiskunnan määrittelemiin sosiaali-ihanteisiin, joissa kaikki elävät harmoniassa, ottavat kaikki huomioon ja ovat mukavia jokaiselle?

Minun kokemukseni on se, että jonkin antisosiaalisen persoonallisuus"häiriön" omaava ihminen on tuottoisa ja määrätietoinen, eikä ota vastaan turhaa lokaa muilta ihmisiltä, mutta ei myöskään heitä sitä muiden niskaan tarpeettomasti.

Loanheitto on heillä verissä. Valtava tarve siihen. Mutta mistä voi tietää, että  joku on persoonallisuushäiriöinen? Eihän se päältäpäin näy.

Miksi sen pitäisi näkyä päältäpäin? "Heikkotasoiset" persoonallisuushäiriön omaavat ihmiset onnistuvat ajamaan itsensä nurkkaan, jos edes vähän kyseenalaistaa heidän taustojaan, olemustaan tai tekemisiään.

Hmm... Toisaalta sitten nämä "korkeatasoiset" yksilöt ovat aika eri luokkaa, koska pystyvät ohjaamaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan aivan eri, ja heille suotuisalla tavalla, mutta siinä en oikeastaan näe edes mitään vikaa.

No koska kaikki muut olisivat paljon onnellisempia ilman noita häiriinryneeseen, pieneen vähemmistöön kuuluvia.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin vähä-älyinen narsisti.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Yleisestikin omat ongelmansa tiedostomattomat ihmiset ovat todella ärsyttäviä ja ongelmanhakuisia.

Vierailija kirjoitti:

No koska kaikki muut olisivat paljon onnellisempia ilman noita häiriinryneeseen, pieneen vähemmistöön kuuluvia.

Kaikki muut olisivat paljon onnellisempia myös, jos maailmassa ei olisi esimerkiksi yhtään kehitysvammaisia, niin karulta kuin se kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava on usein rikollinen, taipuvainen väkivaltaan, empatiakyvytön, loismainen, valehteleva ja päihderiippuvainen. Siksi heitä vihataan tai pidetään vähintään ongelmatapauksina.

Minulla on vähän sellainen käsitys että esimerkiksi rikoksiin tai väkivaltaan taipuvat ihmiset ovat sellaisia muutenkin, persoonallisuushäiriöistä riippumatta.

Ja miksköhän esimerkiksi työmaailmassa korkealle pyrkiviä vihataan niin paljon? Vaikka käyttäisivätkin normaalista poikkeavia, tai jopa "kieroksi" luokiteltavia tapoja tehdä niin. Onko se jotain kateutta, kun ei itse osaa, halua tai jaksa tehdä niin? Koko työmaailmahan tuntuu rakentuvan tuollaisen "kieroilun" ympärille muutenkin, mutta sitten valitetaan kun jotkut tajuavat mikä on homman nimi ja pelaavat sen mukaan.

Minun ymmärtääkseni tuo asosiaalinen persoonallisuushäiriö on nimenomaan sellainen, joka näkyy nimenomaan rikollisuutena ja impulsiivisena käytöksenä. Lisäksi tuon luonnehäiriön omaavilla on usein lisäksi ADHD. 

En luokittelisi noita ihmisiä yleisellä tasolla mitenkään menestyjiksi; eniten heihin törmää luultavasti vankiloissa, kasvatuslaitoksissa, päihdekatkaisussa, mielisairaaloissa, ongelmalähiöissä jne. Monilla elinikäkin jää lyhyeksi päihteiden käytön/holtittoman seksuaalisen käyttäytymisen/rikollisen elämäntyylin seurauksena. Lähinnä nuo henkilöt tulevat maksamaan muulle yhteiskunnalle, kuin että itse olisivat oikein pätkääkään tuottoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava on usein rikollinen, taipuvainen väkivaltaan, empatiakyvytön, loismainen, valehteleva ja päihderiippuvainen. Siksi heitä vihataan tai pidetään vähintään ongelmatapauksina.

Minulla on vähän sellainen käsitys että esimerkiksi rikoksiin tai väkivaltaan taipuvat ihmiset ovat sellaisia muutenkin, persoonallisuushäiriöistä riippumatta.

Ja miksköhän esimerkiksi työmaailmassa korkealle pyrkiviä vihataan niin paljon? Vaikka käyttäisivätkin normaalista poikkeavia, tai jopa "kieroksi" luokiteltavia tapoja tehdä niin. Onko se jotain kateutta, kun ei itse osaa, halua tai jaksa tehdä niin? Koko työmaailmahan tuntuu rakentuvan tuollaisen "kieroilun" ympärille muutenkin, mutta sitten valitetaan kun jotkut tajuavat mikä on homman nimi ja pelaavat sen mukaan.

Minun ymmärtääkseni tuo asosiaalinen persoonallisuushäiriö on nimenomaan sellainen, joka näkyy nimenomaan rikollisuutena ja impulsiivisena käytöksenä. Lisäksi tuon luonnehäiriön omaavilla on usein lisäksi ADHD. 

En luokittelisi noita ihmisiä yleisellä tasolla mitenkään menestyjiksi; eniten heihin törmää luultavasti vankiloissa, kasvatuslaitoksissa, päihdekatkaisussa, mielisairaaloissa, ongelmalähiöissä jne. Monilla elinikäkin jää lyhyeksi päihteiden käytön/holtittoman seksuaalisen käyttäytymisen/rikollisen elämäntyylin seurauksena. Lähinnä nuo henkilöt tulevat maksamaan muulle yhteiskunnalle, kuin että itse olisivat oikein pätkääkään tuottoisia.

Minä olen antisosiaalinen mutta en ole ikinä tehnyt rikosta enkä aiokaan.

Ihan hauskasti ilmensit aloitustekstissäsi ko.persoonallisuushäiriöisen ihmisen kirjoitustyyliä. Oliko se tarkoituksellista?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauskasti ilmensit aloitustekstissäsi ko.persoonallisuushäiriöisen ihmisen kirjoitustyyliä. Oliko se tarkoituksellista?

Mitä tarkoitat?

No hei, siksi niitä sanotaan persoonallisuushäiriöiksi, koska ne eivät sovi yhteiskunnan asettamiin sosiaalisiin normeihin. Muissa kulttuureissa ne varmaan olisivat normaalia... eikä siten "diagnosoitavissa". Sama pätee skitsofrenian oireistoon, jos "oireilu" on sosiaalisesti hyväksyttävää, niin sitä ei katsota sairauden oireeksi. Esimerkiksi Suomessa saa lääkäriltä skitsofreenikon leimat papereihinsa, jos uskoo mm. henkiin (tms), kun taas jossain muussa kulttuurissa tätä uskomusta pidetään ihan normaalina. Jos esimerkiksi Jumalaan uskominen olisi kultuurista poikkeavaa, kaikki uskovaiset saisivat välittömästi psykiatrisen diagnoosin.

Siten voimme tulla johtopäätökseen, että psykiatria on ihan puhdasta huuhaata, jota käytetään lähinnä vallan välineenä.

Rautalanka ap:lle: kivoista ihmisistä tykätään, epäkivoista ei tykätä. Persoonallisen häiriön omaava harvoin on kiva.

Suurin osa noista on juurikin sitä yhteiskunnan pohjasakkaa. Puhtaissa narsisteissa on toki paljon kylmäverisiä johtajia tai johtajissa on paljon kylmäverisiä narsisteja.

Vastausta on mahdotonta selittää ymmärrettävästi narsistisesti häiriintyneelle tai psykopaatille. He eivät pysty samantasoiseen ajatteluun kuin ihmiset, joiden kehitys ei ole häiriintynyt. Nuo häiriintyneet ihmiset, ainakin narsistit, ovat persoonaltaan taantuneet ja jäykistyneet, sekä todella itsekeskeisiä. Suurin osa ihmisistä ei ole samalla tavalla itsekeskeisiä kuin esim. narsistit, ja myös ymmärtävät toisten huomioon ottamisen hyödyt ja tärkeyden ja näkevät sen tarpeellisena. Narsistille ja psykopaatille koko maailma rajoittuu vain heitä koskevaksi, he eivät näe omaa napaansa pidemmälle, jolloin he eivät myöskään yksinkertaisesti pysty ymmärtämään valtaväestöä.

Harvinaisen vähä-älyistä.