Mua niin ahdistaa tämä lasten kasvaminen

Munkin ahdisti. Mutta sain juuri kolmannen lapsen eikä enään ahdista. Toisen lapsen vauva aika oli kokoajan haikeilua " voi että tämä on viimeinen vauva" " viimeisen kerran puen pieniä bodeja" jne.

Nyt kolmannen kanssa ei ole haikeutta tai surua joten luulen että lapsilukuni on nyt täynnä. Oikeastaan odotan jo että pieninkin on vähän isompi.

Jos suru on suuri kannattaa miettiä mahdollisuutta vielä yhteen lapseen. Tuo ahdistus ei välttämättä katoa koskaan.

Jos ei ole mitenkään mahdollista tehdä enempää lapsia niin kannattaa yrittää ajatella uutta aikakautta isompien lasten äitinä eikä surra pikkulapsiajan päättymistä. Voit olla ylpeä kasvattamistasi lapsista ja tehdä heidän kanssaan asioita joita pienten kanssa ei pysty.

Ensimmäisen ja toisen ikäero 7 vuotta ja toisen vauva-aikana ahdisti,että ei enää koskaan saa elää vauvaelämää. Siksi vielä kolmas ja nyt kolmannen vauvan kanssa ei ole ahdistusta vaikka jäisi viimeiseksi kuten suuniteltu.

Muo ei ahdista. Jouduin hoitamaan lapset vauva aikana lähes yksin. Mies yrittäjä pitkät päivät, aina töissä. Ei tukiverkkoa. Se oli vaan selviytymistä päivästä toiseen. Muistan senkin kerran kun muhun iski oksennustauti ja olin tosi kipee. 2v tyhjensi mun lompakkoa ja repi mun rahoja. En jaksanu välittää, ootin vain koko ajan että tulis nyt se mies kotiin. Minuutit tuntui ikuisuudelta. Et ei yhtää ikävä mitään vauvaelämää. Aina kun nään vauvoja tykkään kyllä, ihania palleroita..mut samalla ajattelen et ihanaa et omat isoja. Mummona sit hoitelen, toivottavasti :)

Mulla on sama kuin kolmosella... Yksin olen lapset hoitanut, ilman miehen tai isovanhempien apua. Olen väsynyt ja katkeroitunut. On vain helpottavaa kun ne kasvavat, uusi vauva olisi painajainen.

Ja kolmonen viel kommentoi et mies on nyt yhtäkkiä innostunu vauvoista. Haaveilee iltatähdestä. Mies joka oli aina töissä, niin että esikoinen ihmetteli miten joku lapsi oli ISÄN kanssa puistossa! Kysy toiselta lapselta "missä sun äiti" En todellakaan lähde siihen rumbaan enään, vaikka mies lupailisi miten osallistua tällä kertaa.

Minkä ikäisiä teidän lapset nyt, jotka ette enää haaveile vauvoista? Ap

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäisiksi ajattelette minun lapseni?

Up

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä teidän lapset nyt, jotka ette enää haaveile vauvoista? Ap

4v ja 12v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä teidän lapset nyt, jotka ette enää haaveile vauvoista? Ap

4v ja 12v.

Tuo 4v on ihanan pieni.

Mulla on ihan parin viikon ikäinen joten ei tarvitse haaveilla. Mutta erona aiempaan on just se etten sure viimeistä vauvaa vaan odotan jo kun hänkin olisi jo isompi. Isommat 3 ja 6.

Luulen että sun lapset on jotain 3-7 vuotiaita?

Justa. 10v, 6v ja 3v. Ap

Tietty onhan sitä touhua nytkin. Mutta kamala haiku kuitenkin. Ap

Nosto

Mulla yksi lapsi, enempää ei tule. Sehän on vaan kiva ku lapset kasvaa ja saa oman elämänsä takasin!

Noinhan se järjellä on. Mutta tunnepuoli sanoo ihan muuta. Ap

Mun (ainoa lapsi) poika oli kans pienenä niin ylivilkas ja vaaraksi itselleen et perässä piti olla koko ajan.Voi helpotuksen huokaus että on nyt jo ala-asteella ja rauhoittunut.En tod.kaipaa vauva-aikaa.Hiki tulee kun ajatteleekin.Ja voi tehdä niin paljon kaikkea erilaista yhdessä kun on isompi. (Ja pysyy edes hetken paikallaan)

On tieteellisesti tutkittu, että naiselle jää ikuinen kaipuu jos ei saa neljättä lasta. Allekirjoitan saman.

Mulle sanoi naapuri aikoinaan viisaasti, että eikö voi elää täyttä elämää jos ei koko ajan ole nyyttiä hoivattavana? Silloin kun kolmannen jälkeen vielä muka huokailin että josko vielä. Kyllähän se pisti vähän ajattelemaan että niinkö tosiaan. Kyllä se lasten kasvaminen lakkaa ahdistamasta, tulee uusia mukavia juttuja sitä mukaa kun ne kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla yksi lapsi, enempää ei tule. Sehän on vaan kiva ku lapset kasvaa ja saa oman elämänsä takasin!

 Mutta onhan "lapsellinenkin" elämä sinun elämääsi. Elämässä on eri vaiheita elät nyt äitiyttä.